Hiljaista on ollut tällä blogirintamalla. Ei oikein ole ollut, mistä kirjoittaa, on ollut jotenkin pysähtynyt olo. On kuin olisi taas valumassa johonkin vanhaan, siihen samaan kaavaan ja monttuun, josta olen nyt syksyn aikana päässyt taas ylös. On hermostunut olo, joulu tulee, eikä sitä huvita valmistella. Tällä hetkellä en odota koko joulua vaan sitä että se olisi jo ohi. En osaa elää tässä hetkessä vaan hermoilen - enkä edes oikein tiedä mitä. Mieleni harhailee eri ajatusten ja asioiden, tekemättömien töiden ja soittamattomien puheluiden välimaastossa. Odotan inspiraatiota, teen kotona vain välttämättömimmän, en osaa oikein keskittyä mihinkään. Tekisi mieli lukea, mutta en oikein osaa keskittyä siihenkään. Jo säännöllisiksi muodostuneet kävelylenkitkin ovat pakkasten takia jääneet nyt tekemättä: siinäköhän ratkaisu piilee, aivosolut kaipaavat kipeästi happea? Pitää vain mennä sinne ulos vaikka kylmä pakkasilma ottaisi kurkkuun ja poskiin. Ei ole tietysti pakko mennä yhtä pitkää lenkkiä kuin normaalisti, mutta edes vähän.
Pitkä aika meni upeissa ja energisissä tunnelmissa, nyt päivät vain seuraavat toisiaan enkä oikein saa kiinni mistään. Tällä hetkellä "normaalit" jouluuni liittyvät velvoitteet tuntuvat pakolta, vaikka tiedän, että kun vain saan itseni liikkeelle, saan kiitollisen ja hyvän olon niistäkin. Toisaalta olen tulkinnut niinkin, että kai tällaista pysähtyneisyyden aikaakin aina välillä tarvitaan. Ehkä olen välillä vähän väsähtänyt uuden minäni hillittömään intoiluun ja touhuun. Ehkä kaipaan nyt joulun tullessa rauhoittumista ja paikoilleni asettumista. Hyväksyn tämän ajatuksen.
Se tuntuu hyvältä, että emme ole satsaamassa jouluun paljon rahaa, lahjat tulevat olemaan vaatimattomia, ekohenkisiä ja saajalleen tarpeeseen (toivottavasti). Joulupöytämmekään ei tule notkumaan yltäkylläisenä vaan panostamme laatuun. Joululaatikot teen luomujuureksista ja muutenkin kevennämme joulupöytää. Kinkkua emme hanki vaan savukalkkunan. Myös vihersalaatti pääsee pitkästä aikaa joulupöytäämme rosollin lisäksi. Livekalasta pidämme, mutta olen ehdottanut, että se voisi olla jonkin toisen päivän ruoka, ettei kaikkea tarvitse yhden illan aikana ahtaa sisäänsä. Yleensä se on meillä "väliruokana" ennen jälkiruokakahvia ja pipareita. Katsotaan...
Luen (tai yritän lukea) parhaillaan Eckhart Tollen Uusi maa -kirjaa ja siinä sitä tuntuu olevankin pureksimista. Pitänee lukea useamman kerran, että sisäistää kaiken. Todella mielenkiintoista ja opettavaista. Siitä sitten joskus lisää : )
0 kommenttia:
Lähetä kommentti