Kiitollisuus ja jakaminen

Räjäyttelyviikonloppu poikii lisää innostavia uusia asioita: Tanhuan Seppo mainitsi tyypin nimeltään Anthony Robbins. Tänään oli tunne, että on ihan pakko kurkkaista, mikäs tämä tämmöinen ihminen on. Päättele itse, minä vakuutuin ainakin.  Tästä pääset katsomaan hänen esiintymistään videolla The Power of Clarity and Purpose. Filmiä ei ole suomennettu, mutta lyhykäisyydessään elokuvan idea on se, että elämä antaa täsmälleen sen mitä pyydät. On vain osattava pyytää täsmällisesti ja perustellusti niin pyytämänsä saa. Ei riitä, että pyytää esim. enemmän rahaa, vaan pitää pyytää täsmällisesti jokin summa. Jos siihen uskoo lujasti ja tarkoitus on selvillä, summa tulee olemaan sinulla vetovoiman lain mukaan.

Tässä Tonyn toinen video "Why we do what we do, and how we can do it better" mm. antamisesta ja sen tuottamasta ilosta. Niin Tony kuin Seppokin opettavat myös, että kiitollisuus ja jakaminen ovat avaimet omaankin onneen. Menestyäkseen ei pidä elää niin kuin meille perinteisesti on opetettu: Kell' onni on, se onnen kätkeköön!


Anthonyn oman elämänpolun suunnan määritteli tapaus, jonka hän lapsuudessaan näki. Anthonyn isä oli tehnyt konkurssin ja perheen elämässä oli ensimmäistä kertaa tilanne, että perheellä ei kiitospäivänä ollut rahaa ruokaan. Kiitospäivänä perheen ovelle koputti henkilö, jolla oli ruokakori mukanaan. Isä oli liian ylpeä ottaakseen ruokakorin vastaan, mutta korin tuoja sanoi, että hän on vain lähetti, ei tämä ole häneltä, hän jättää korin joka tapauksessa teille. Anthony näki tapauksen ja se teki häneen suuren vaikutuksen: joku aivan vieras haluaa antaa heille ruokaa! Kun hän täytti 17 vuotta, hän oli saanut kerättyä rahaa sen verran kokoon, että toimitti itse vastaavanlaisen korin sitä tarvitsevalle perheelle. Seuraavana vuonna 2 koria, sitä seuraavana jo neljä. Hän ei ollut kertonut kenellekään toimistaan, mutta jatkossa korien määrä kasvoi niin, että hänen oli värvättävä jo ystävänsä mukaan puuhiin. Nykyään hänen säätiönsä toimittaa vuosittain 2 miljoonaa ruokakoria köyhille. Aika mahtavaa!

Nyt on itsellä myös sellainen olo, että tämän mahtavan ja positiivisen olonsa haluaa jakaa mahdollisimman monen kanssa. Kateus ja katkeruus romukoppaan! Aika näyttäköön, miten se tapahtuu ;))).

Pahoittelut, jos tekstit on sekavia, mutta on niin paljon ihania asioita pään sisässä, että niitä on vaikea saada sieltä loogisesti ulos!!! Olo on kai sama kuin pienellä lapsella jouluna: paljon uusia leluja, mutta niitä on niin paljon, että ei tiedä, millä leikkisi! Todella mahtava olo!

Mahtavat fiilikset!!!

Räjäyttelyviikonloppu takana! Tunnelma jokseenkin kaikkensa antanut, mutta myös täynnä uskoa omaan juttuun! Seppo Tanhua on erittäin innostava ja mukaansatempaava kurssinpitäjä. Hän kertoo avoimesti omia, rankkojakin kokemuksiaan esimerkkeinä eri tilanteista. Olin jo ennen kurssia päättänyt, että tällä kertaa kuuntelen itseäni, toteutan itselleni tärkeitä asioita. En tee mitään, mikä ei itsestäni tunnu hyvältä, vain muita miellyttääkseni, vaan olen rehellinen niin itseäni kuin ympäristöänikin kohtaan. Silloin voin itse nauttia elämästäni ja niin nauttivat läheisenikin. Viikonlopun aikana tuo päätös vain vahvistui!!! Niin pitääkin tietysti tehdä.

Kurssi antoi työkaluja siihen, miten pysyä omissa päätöksissään ja tavoitteissaan. Useinhan kyllä tekee päätöksiä, mutta luopuu niiden tavoittelusta jossain vaiheessa vaikeuksia kohdatessa. Suosittelen lämpimästi osallistumaan räjäytysviikonloppuun, jos vähänkään on elämässään jossain risteyskohdassa, ajelehtii ilman päämäärää tai tehtävää tai jos ei oikein muuten nauti tämänhetkisestä elämästään. Sielunkumppanikin kurssilta löytyi, mahtavaa!

Tässä vielä erään aiemmin Sepon kurssille osallistuneen kurssilaisen juttu kurssista ja Sepon oma tarina siitä, kuinka tuli aloittaneeksi näiden kurssien pidon.

Onni

Onni on avanto ja sauna
onni on villasukat ja villapaita
onni on tattariletut ja inkivääritee
onni on tässä.

Ja vielä Henrik Ibsenin sanoin:

Onko onni muuta kuin sitä, että olemme sopusoinnussa itsemme kanssa?

Niin, välillä sen sopusoinnun löytäminen vain on vaikeampaa. Voimme yrittää tutkia mihin koskee ja mistä puristaa. Voimme todeta oireet - rauhattomuuden, epäuskon, haluttomuuden. Useimmiten syytämme ympäristöä, vastoinkäymisiä ja kiirettä, vaikka syynä on oma suuntautumisemme: suuntaamme vaatimuksemme ulospäin emmekä sisäänpäin. Voimme palauttaa tasapainomme ja terveytemme parantamalla itse itseämme.

Iltaa kohden olo on rauhoittunut, aamupäivällä mielessäni kävi melkoinen myllerrys ja sekamelska: maailma on täynnä ihania asioita, mutta kuinka ehdin puoliinkaan tutustua! Nettiä selaillessani ja mielenkiintoisia blogeja lukiessani välillä meinaa iskeä stressi ja paniikki. Nyt kun olen vapaalla, haluaisin toisaalta säilyttää kiireettömän fiiliksen, mutta kun ei ehdi! Bloggaus tuntuu vievän mennessään!

Vaikka itsekseni totesin, että ilmeisesti minun tehtäväni on nyt etsiä ja löytää itseäni kiinnostavaa tietoa, päätin yrittää luoda itselleni aikataulut ja raamit, ettei kuitenkaan koko aikaa netissäkään roiku. Ulkoilu on muodostunut jo tärkeäksi ja tuntuu, että tukehdun hapenpuutteeseen, ellen pääse ulos. Ja miten kauniisti aurinko tänään paistoikaan.

Toisaalta pelkokin yrittää nostaa päätään: mihin tämä uusi aika onkaan minua viemässä? Vauhti tuntuu vain kiihtyvän ja mieli yrittää pysytellä vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Sopivatko uudet palat entisen elämäni palapeliin vai sotkevatko sen täysin? Sen näyttänee aika...

Superruokaa ja "detoxausta"

Tein tänä aamuna aika pirtsakan vihersmoothien. Monena aamuna olen sekoitellut raakasuklaata smoothieen, mutta nyt kaipasin jotain muuta. Täytyy sanoa, että onnistui ihan kivasti : ). Tässä resepti:

• yksi omena
• kourallinen auringonkukansiemeniä
• kourallinen hampunsiemeniä.
• 1/4 tl vehnänorasjauhetta
• kourallinen mustikoita
• muutama mansikka
• nippu lehtisalaattia
  
• n. lasillinen suodatettua vettä
  

Teen smoothiet vanhalla kunnon Philipsin monitoimikoneella (siinä on siis taikinakoukut, tehosekoitin ja raastin samassa), jonka saimme mieheni kanssa kihlalahjaksi vuonna kuokka ja kirves. Hyvin tuo tuntuu edelleen toimivan (on saanut huilia kaapin perukoilla usean vuoden ajan). 
On aivan mahtavaa ja ihmeellistä miten hyvän olon vihersmoothiesta saa ja miten PITKÄÄN se pitää nälän loitolla! Tuon smoothien nautin puoli 9 aikaan aamulla ja lounaan söin vasta noin 11:30. Pidempäänkin olisin pärjännyt, mutta päätin syödä ennen asioille lähtöä. Ja mikä parasta, nyt vasta ymmärrän, miten pienillä ruoka-annoksilla pärjään, kunhan syön täysipainoista ravintoa. Eikä taatusti tule ähky! Olen lisännyt huimasti erilaisten vihannesten, juuresten ja hedelmien syömistä ja vähentänyt radikaalisti punaisen lihan syöntiä. Kalaa ja kanaa edelleen olen jonkin verran syönyt. Leipää (ruis-) syön aivan satunnaisesti ja maitotuotteet olen korvannut lähes täysin siemenillä ja kookoskermalla. Jos jotain paistan, käytän siihen hiukan gheetä (kirkastettua voita).

Katselin äsken netistä Marian tämänviikkoisen ohjelman, jossa Olli kertoo elämänmuutoksestaan. Täytyy sanoa, että hän on kyllä kannustava esimerkki! Pakko päästä katsomaan ja kuuntelemaan superfood-luentoa ensi keskiviikkoiltana Tampereen yliopistolle. Tällaisista luennoista saa todella itsekin tsemppiä ja uskonvahvistusta. Haluaa itsekin kokeilla aina vain uutta ja uutta. Ehdottomasti haluan syödä enemmän goji-marjoja, jos ne kerran nuorentavat!  Ja mikä parasta -  tämä "aate" vain leviää ja leviää.

Raivasin tänään kylppärin kaapista melkoisen kemikaalicocktailin! Kassillinen puoliksi käytettyjä rasvoja, voiteita, meikkejä, hiuslakkoja ym ym. Jätin jäljelle vain hiljattain hankkimiani luonnonmukaisia ihonhoitotuotteita. Olen käyttänyt pari viikkoa Dr Hauschkan puhdistusmaitoa ja kokemukset ovat hyviä. Tuoksu on ihana ja iho lähtee puhtaaksi. Pari päivää sitten ostin saman valmistajan klassikon: ruusupäivävoiteen sekä Weledan ruususaippuan. Päivävoide oli aika hintava, mutta toivottavasti hintansa väärtti! Jos muistan, voin jossain vaiheessa kertoa kokemuksiani. Mutta kylläpä näitä on jo monessa blogissa kehuttukin.

Menin ennen pimeän tuloa kävelylle lähimetsään, pehmeä sade antoi iholle mukavan kosteutuksen ja hoidossa oleva naapurin koira iloa omalla touhukkaalla juoksentelullaan.

Loppuun vielä ajatus motivaatiosta. Näinhän se on, ei motivaatiota voi aina selittää, se vain on.

                            
Motivation

"I want to do it because I want to do it."
-Amelia Earhart

Sometimes motivation cannot be explained.  It simply is.  Maybe it's how we are guided in our spiritual growth.  We each have our own road to travel, and we're making decisions which way to turn all the time.  We're motivated to keep going, to see what is around that next corner.
 -Lissa Coffey

Räjäyttelyä

Heräsin kuudelta - aivan pirteänä! Mietin, alanko meditoida vai asetunko koneen ääreen. Levoton mieli ei osannut nyt asettua meditoimaan, olo on aika jännittynyt (seuraavassa kappaleessa varmasti jännityksen syy),joten päädyin tähän hetkeksi. On erittäin mukava päivä tiedossa: rakas ystävä tulee aamupäivällä kylään. Olemme löytäneet hänen kanssaan toisemme uudelleen nyt kun minun ei tarvitse olla työn takia koko ajan kiireinen ja stressaantunut.Hän on niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa pystyn keskustelemaan ns. "henkeviä".

Maksoin juuri ilmoittautumismaksun Tanhuan Sepon Räjäytä tietoisuutesi -viikonloppuun ja sydän pamppailee rinnassa siihen malliin, että on tapahtumassa jotain uutta ja ihmeellistä. Olen kuullut tuosta kurssista ja sen tehosta, mutta nyt vihdoin pääsen itse paikan päälle osallistumaan - enkä malta pysyä housuissani!!! Postaan tunnelmistani lisää kurssin jälkeen.

Mutta nyt keittelemään juuressosekeittoa ystävälle!

Ayurveda ja Reiki

Kävin eilen ayurvedisessa päänhieronnassa täällä. Kerran aiemminkin olen ollut ja voin sanoa, että tuntemukset sen kuin vain syvenevät. Nyt rentouduin niin hyvin, että torkahdin muutaman kerran hoitopöydälle ja voin sanoa, että vastaavaa ei ole sattunut IKINÄ missään muussa hieronnassa. Hoidon jälkeen on kummallakin kerralla muutenkin tosi rento olo, tuntuu, että ei oikein saa sanaa suustaan eivätkä aivot toimi kunnolla. Sain onneksi hetken istua ja jutella ja juoda kehotyyppini mukaista Kapha-teetä, jotta ei tarvinnut saman tien lähteä ajamaan kotiin.

Parasta näissä luontaishoidoissa onkin juuri kiireettömyys ja ihmisen aito kohtaaminen. Tulin terveyskeskuslääkärillä viime talvena tosi ahdistuneeksi, kun lääkäri tuskin katsoi minuun, kysyi pikaisesti vaivani (flunssa) ja alkoi näpytellä tietokoneeseen reseptiä. Ei tainnut mennä vastaanotolla kymmentä minuuttia.Lähdin kotiin ja heitin reseptin roskiin.

Olen muutenkin todella onnellinen, että humpsahdus oravanpyörästä antaa minulle aikaa löytää itsestäni esiin se oikea minä ja sen myötä löytää ihmisiä, joiden parissa viihtyy, siis samanhenkisiä, samalla tavalla asioista ajattelevia kanssakulkijoita. Edellisen kerran, kun otin irtioton oravanpyörästä vuorotteluvapaan muodossa pari vuotta sitten, tutkin myös todella paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja, mitä voisin alkaa "isona" tehdä. Silloin löysin Reikin, josta enemmän tietoa näiltä sivuilta. Saamani koulutus pohjautuu siis alkuperäiseen Mikao-Usuin Reikiin. Reikihoitajaksi kurssittautuminen on nopeaa ja suhteellisen edullista, siksi kai siihen päädyinkin. Vaikka en suuremmin ole ulkopuolisia ehtinyt hoitaa, alussa "reikitin" kyllä innokkaasti omia perheenjäseniä ja lähisukulaisia. Olen kuitenkin  pitänyt energioiden virtausta yllä hoitamalla joka ilta itseäni nukkumaan mennessäni. Olen todella kiitollinen, että saan välittää tätä mahtavaa universaalia energiaa ja toivonkin, että nyt kun aika alkaa olla kypsä, saan alka käyttää tätä lahjaani ihmisten auttamiseksi. Kävin myöhemmin myös Reiki II -kurssin, jolla opitaan Reikin symbolit ja Reikin käyttö aikaan ja paikkaan sitoutumattomana ( ns. kaukoreiki).

Kävin eilen hierontareissulla myös kirppiksellä (kuinkas muutenkaan) ja löysin kuin löysinkin itselleni farkut - hinta 6 euroa : ). Olen sen verran laihtunut, että entiset (täältä ostetut) alkoivat jo roikkua päällä enemmän tai vähemmän aistikkaasti.

Hiljaisuus

Uusimmassa Voi hyvin -lehdessä oli mielenkiintoinen juttu hiljaisuudesta. Se osui ja upposi tämänhetkiseen mielialaani täysin. Lainaan tähän jotain pätkiä jutusta.

"Entä jos olisit hetken aivan hiljaa? Hiljaisuus vaikuttaa mielen lisäksi fyysisellä tasolla, etenkin jos lepohetken viettää luonnossa. Suomen luonnonsuojeluliiton hiljaisuusaiheisten nettisivujen mukaan hiljaisuus vähentää stressioireita, parantaa keskittymiskykyä ja unenlaatua sekä laskee verenpainetta. Kun kuuntelet hiljaisuuden viestiä, tutustut siihen, mitä sinussa tapahtuu juuri nyt.

Oman hiljaisen maisemansa löytää etsimällä. Luontoon suosittelee menemään myös luovuusguru Julia Cameron. Hänen mukaansa kävelymeditaatio on tehokas keino hiljaisuuden kokemiseen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain kävelyä, kävelyä yksin ja ympäröivää luontoa aistien. Kaksikymmentä minuuttia päivässä riittää. Hiljaisuus on yksinkertaista, niin ovat myös keinot sen löytämiseen.

Vinkit hiljaisen päivän viettoon:

• Pidä televisioton ja radioton päivä.
• Uppoudu hiljaisuuteen hyvän kirjan seurassa.
• Vaali saunarauhaa.
• Sytytä kynttilä, takkatuli tai nuotio.
• Valitse luonnossa liikkuessasi kuunneltavaksesi luonnon omat äänet.
• Löydä kaupunkien hiljaiset keitaat: suojaisat sisäpihat, museot, taidenäyttelyt, kirjastot ja kirkot.
• Valitse hiljaisen kävelyreitti: puistojen siimekset, merenrannat ja hautausmaat.
• Laita matkapuhelin äänettömälle tai värinähälytykselle.
• Vähennä työpaikalla taustamelua, kuten radion ääntä.

Lähde: Suomen luonnonsuojeluliiton, Kuulonhuoltoliiton ja Suomen Ladun ohjeet vuosittain vietettävää hiljaisuuden päivää varten."

Tavallaan itsestäänselvyyksiä, mutta toisaalta niin kaukaisia asioita nykypäivän hälyn ja kiireen keskellä. Tällaisia asioita arvostan myös itse suuresti. Hyvin harvoin yksin ollessani kuuntelen edes radiota.

Onnellinen elämä

"Onnellisen elämän salaisuus piilee pehmeässä mukautumisessa muutoksiin." James Stewart

Kävin tänään kampaajalla. Olin hennannut (lue: ystävä hennasi) hiukseni pari viikkoa sitten ja kampaaja vain pesi ja leikkasi. Olipa piristävä käynti! Kampaajalla käynti on kuin olisi "oikealla" terapeutilla, kampaajan kanssa tulee puhuttua hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Hän on yleensä vielä niin positiivinen, että sieltä lähtee joka kerta uudistuneena, ei vain ulkoisesti vaan myös sisäisesti! Juteltiin myös kutomisesta, sen harrastuksen olen täysin unohtanut ainakin 25 vuodeksi! Pitäisiköhän elvyttää taas?? Vähän innostuinkin, kun kampaajani kertoi kuinka helppoa ja mukavaa se on. Hän onkin himokutoja : ). Vein tänään aamulenkin jälkeen anopille vanhoja villasukkiani korjattavaksi, hän on myös todella kätevä käsistään. Lupasi kutoa vanhoihin varsiin uudet jalkaterät, ne kun ovat melkein puhki kuluneet. Kiva juttu, ei tarvitse heittää sukkia menemään, kun varret ovat vielä ihan hyvät.

Kävin samalla reissulla etsimässä huonekalukirppikseltä pojan huoneeseen vuodesohvaa, mutta ei tällä kertaa onnistanut. Tarkoitus oli myös etsiä pikkujoululahjoja, mutta aika loppui kesken.

Hei, tämä ajatusten työstäminenhän on tosi mukavaa! Pitää neuvoa myös yhdelle hyvälle ystävälle, joka on muuten kirjoitellut, mutta ei blogia.

Kävelyllä

Tänä aamuna lähdin kävelylle metsään ja metsäteille. Kuinka kaunista siellä olikaan! Näin matkalla hirven, oravan, ketun ja jonkin pienen piipertäjänkin jäljet. Ja miten taiteellisesti heinät törröttivät lumen alta ja pieni pihlaja esitteli kahta jäljelle jäänyttä, ruskettunutta lehteään. Olisipa ollut kamera mukana! Alla kuva parin vuoden takaa lokakuulta.


Juuri kun vähän alakuloisena mietin paria viimeksi kulunutta, erittäin stressaavaa vuottani työelämässä kyynelten vieriessä poskilleni, lehahti läheiseen puuhun töyhtötiaisparvi iloisesti tirskuttaen. Lennähtelivät oksalta toiselle touhuisssaan. Niitä katsellessa alakulo vähitellen hellitti ja muistin taas, kuinka rikasta elämää saankaan nyt viettää. Ja ennen kaikkea muistin, kuinka haluan opetella katsomaan eteenpäin, murehtimatta menneitä. Luonnolla on kummallisen tervehdyttävä vaikutus.

Tällä hetkellä olen aikamoisessa sekavuuden tilassa, mutta uskon, että kirjoittamalla pystyn paremmin jäsentelemään ja järjestämään ajatuksiaan. Olen viimeksi pitänyt päiväkirjaa joskus teini-iässä. On kummallista, miten mielestä katoavat ne mietteet, joista haluaisi kirjoittaa, kun istuu koneen ääreen. Tänäänkin ulkona kävellessäni sain "hienoja" ideoita blogiin, mutta sinne ne jäivät ulos!

Mistä alkaisin?

Reilu viikko sitten tulin saneeratuksi globaalin suuryrityksen palveluksesta. Työskentely yrityksessä ahdisti minua jo usean vuoden ajan, joten irtisanominen oli minulle itse asiassa onnenpotku! Tunteet ovat tietysti vaihdelleet laidasta laitaan, haikeudesta iloon, hämmennyksestä varovaiseen vapauden tunteeseen. Päällimmäisenä on kuitenkin varmuus siitä, että asiat järjestyvät ja nyt pääsen toteuttamaan pitkäaikaisia haaveitani.

Uuden elämänvaiheen innoittamana päätin kokeilla blogin pitämistä. Kirjoitan lähinnä itselleni, mutta jos blogi antaa jollekin muullekin jotain, sehän on vain plussaa. Ajan oloon oppinen käyttämään kaikkia tarjolla olevia työkaluja tehdäkseni tästä vähän mielenkiintoisemman!

Ravintoasiat ovat jo pitkään kiinnostaneet minua. Opiskeluaikana (noin 25 vuotta sitten...) ryhdyin itsekin kasvissyöjäksi, mutta lasten myötä palasin sekaravintoon ja kokkasin lapsillekin jauheliha- ja makkararuokia, lähinnä omasta epävarmuudesta ja osittain ympäristönkin painostuksesta johtuen. Myöhemmin olen seikkaillut välillä sekaravinnon, kasvisruokavalion ja VHH-ruokavalion välillä, etsien tietä hyvään oloon. Kasvisruokavalion noudattaminen on aiemmin tuntunut työläältä puutteellisten tietojen vuoksi. VHH-ruokavalio tuntui ensiksi sopivan, mutta ylenpalttinen lihan, rasvan ja kananmunien syönti alkoi maistua puulta ja painokin vain nousi. Huomautan, että tuota ruokavaliota voi tietysti noudattaa maltillisemminkin, ei tarvitse olla niin yltiöpäinen kuin minä olin! VHH-ruokavalion ansiosta vatsani oli aivan loistavassa kunnossa, mutta jokin siinä kuitenkin tökki ja teki mieli etsiä jotain muuta.

Tällä hetkellä ravintoasioista elämässäni ykkönen on ehdottomasti AYURVEDA. Sen opit on helppo sisäistää ja ovat kovin järkeenkäypiä. Koska me ihmiset olemme niin erilaisia, eihän voi ollakaan, että jokaiselle meistä sopisivat samat ravinto- ym suositukset. Ayurvedasta olen ollut kiinnostunut jo muutamia vuosia, mutta ayurvedista ruokavaliota en ole aiemmin kokeillut. Viime kesänä johdatuin lukemaan Heidin Quinoaa-blogia, ja siitä alkoikin mielenkiintoinen polku!

Olen nyt syksyllä käynyt Heidin ayurvedisessa kehotyyppianalyysissa, joka paljasti minut Kapha-Vataksi. Sain häneltä myös kehotyypilleni sopivia ruokavalio-, meditointi- ja joogaohjeita. Parhaiten olen toistaiseksi noudattanut ruokavalio-ohjeita, soveltaen kylläkin, ja huomannut energioitteni nousseen huimasti. Olo on keventynyt ja mieli on kirkastunut. Aamuisin olen nauttinut Kapha-teetä ja vihersmoothieita, joiden avulla pärjään helposti lounasaikaan. Parasta on, että koko ajan on kevyt olo! Painokin on pudonnut muutaman kilon.

Olen myös käynyt Heidin kokovartalohieronnassa kaksi kertaa ja kerran päähieronnassa. Kokovartalohieronta toi pirteän ja energisen olon ja ensimmäisen kerran jälkeen näin pitkästä aikaa unta useita vuosia sitten kuolleista lähisukulaisista. Oletan, että tukoksia lähti avautumaan. Päähieronta oli myös upea kokemus. En olisi uskonut, että pelkkä pään ja hartioiden käsittely saa aikaan niin rentoutuneen olon: en ole koskaan aiemmin ollut hierontapöydällä niin lähellä nukahtamista. Rento ja väsynyt olo jatkui myös seuraavina päivinä ja uskon, että kehoni kertoi siten levontarpeestaan.

Ai niin, tänään löysin kirppikseltä 2 kivaa sohvatyynyä, maksoivat yhteensä 5 eur!