Vanha vuosi saattelee meidät uuteen erittäin kauniissa ja aurinkoisessa pakkassäässä :). Aivan kuin se haluaisi antaa hyvät lähtökohdat tulevalle kauniin luonnon merkeissä. Ainakin täällä missä minä asun, puut ovat paksun, valkoisen lumivaipan peitossa. Seisovat majesteetillisina, tietäen kauneutensa ja valovoimaisuutensa. Ne suorastaan uhkuvat voimaa!
Vuoden vaihtuessa on tapana vetää yhteen mennyt vuosi ja suunnata ajatukset kohti tulevaa. Itselleni mennyt vuosi (ja muutama aiempikin) on ollut erittäin kasvattava ja haasteellinen, hyvässä mielessä, ymmärrän sen nyt. Rankat ajat ovat saaneet minut haluamaan muutosta entistä kiihkeämmin. Aikaisemmat muutospyrkimykseni ovat aina vähitellen hiipuneet tai sitten odottamattakin kilpistyneet johonkin esteeseen, yleensä oman mieleni rakentamaan. Tällä kerralla olen saanut loistavaa tukea aikeilleni löytäessäni itseäni kiinnostavien blogikirjoittajien maailman, kiitos siitä teille kaikille, rakkaat ystävät! Olen myös käynyt Räjäytä tietoisuutesi -kurssin, jonka hedelmiä saan maistella koko ensi vuoden, siitä pidän huolen. Myös kiinnostavat elokuvat ja kirjat ovat tulleet tielleni, tilauksesta, tiedän sen.
Ensi vuodesta teen parhaan vuoteni ikinä. Siitä todisteena päiväkirjaan kirjatut positiiviset ajatukset ja tavoitteet, jotka ovat jo totta. Konkreettisia asioita, joita toteutan elämässäni: jatkan edelleen omaksumaani ekologisempaa elämää. Kierrätän, kompostoin, kirppisshoppailen, kerään luonnosta ja kasvimaalta. Syön ravinteikasta, puhdasta ja energisoivaa ruokaa. Vaihdan sähkömme ekosähköön. (Vinkiksi kiinnostuneille: Kraft & Kultur tuottaa Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimaa ekoenergiaa edullisesti, ainakin nykyiseen sähköntoimittajaamme verrattuna). Kaiken kaikkiaan, teen asioita, joista nautin ja olen innostunut. Hyväksyn kaikki eteeni tulevat tapahtumat sellaisina kuin ne ovat, harmittelemata ja huolestumatta. Annan positiivisten ajatusten täyttää mieleni.
Näiden mietteiden myötä haluankin toivottaa kaikille IHANAA, VALOISAA, ANTOISAA, TOIVORIKASTA, UPEATA, MAHTAVAA JA AINA VAIN PAREMPAA UUTTA VUOTTA!!!
torstai, 31. joulukuuta 2009
keskiviikko, 30. joulukuuta 2009
Äitinä olemisen sietämätön keveys
Lainaa vain,
lainaa vain,
hei pienokainen,
oot lainaa mulle hetken vain....
Näin laulaa Maarit ja saa minut joka kerta kyynelehtimään, mutta samalla taas kerran oivaltamaan elämän totuuden. Emme omista lapsiamme. Lapset, syntyessään tähän maailmaan, valitsevat vanhempansa, mutta ovat heidän luonaan täällä vain hetken. He syntyvät ryminällä elämäämme, mullistavat sen aivan uudenlaiseksi, opettavat meille joka päivä jotain uutta itsestämme ja - hetken kuluttua he jo lähtevät. Usein opetustyö jää kesken, mutta usein myös jotain peruuttamatonta tapahtuu ja vanhempi löytää itsensä. Koen itseni todella onnelliseksi ja nöyräksi sen vuoksi, että kaksi niin uskomattoman ihanaa ja mielenkiintoista persoonaa valitsi minut, juuri minut, miljoonien muiden naisten joukosta äidikseen! Huolimatta siitä, että olen itse yrittänyt muokata heitä oman "kasvatusmallini" mukaisesti ja varmasti siirtänyt heille omia keskeneräisyyksiäni ja traumojani, he ovat opettaneet minut rakastamaan pyyteettömästi ja olemaan itse varauksettoman rakkauden kohteena. He ovat opettaneet minut nauramaan itselleni, elämään hetkessä ja sitä, että suunnitelmat voivat sekunnissa muuttua päälaelleen. He ovat opettaneet minut huolehtimaan, auttamaan, hoivaamaan ja myötäelämään. Voi sitä äidin tuskaa kun jokin onnettomuus tai sairaus on näitä pieniä kohdannut! Silloin äidin maailma pysähtyy ja sitä antaisi mitä vain, että voisi olla itse heidän tilallaan kärsimässä. Ja voi sitä onnea, kun tauti tai vamma on saatu hoidetuksi ja lapsi on taas terve!
Nämä opettajani ovat kumpikin juuri nyt matkalla, ihan konkreettisesti poissa kotoa. Toinen vähän lähempänä, toinen maailman toisella laidalla. Tunteeni ovat ristiriitaiset: toisaalta sisimmässäni on valtava ilo ja onnellisuus siitä, että he ovat jo niin isoja, että matkustavat rohkeasti ilman vanhempiaan ja toisaalta haikeus siitä, että tiedän näiden matkojen ja poissaoloaikojen lisääntyvän ja pitenevän jatkuvasti, kunnes tulee lopullinen irrottautuminen kotoa. Yritänkin kai kasvattaa itseäni sitä hetkeä varten kannustamalla nuoriani matkustamaan ja tekemään näitä irtiottoja.Sillä päällimmäisenä on kuitenkin ilo ja onnellisuus ja varmuus siitä, että löytävät oman onnensa ja luovat omanlaisensa elämän. Toivon, että he voivat tehdä sen tuntematta, että heidän täytyisi kulkea jotain määrättyä polkua meidän vanhempien toiveiden mukaan tai että olisivat meille jotain velkaa, joka pakottaisi itselle vastenmieliseen elämäntapaan.Toivon, että he uskaltavat levittää rohkeasti siipensä ja lentää kohti unelmiaan jo nuorena, toisin kuin äitinsä, joka vasta nyt alkaa löytää todellista omaa itseään. Tai paremminkin, on löytänyt sen jo kauan sitten, mutta uskaltaa nyt vasta todella olla oma itsensä!
Lopuksi Peter Toshin upea I am that I am -kappale, videossa lainauksia Aldous Huxleyn kirjasta The Perennial Philosophy. Kiitos ystävälleni vinkistä, upea biisi ja video!!!
lainaa vain,
hei pienokainen,
oot lainaa mulle hetken vain....
Näin laulaa Maarit ja saa minut joka kerta kyynelehtimään, mutta samalla taas kerran oivaltamaan elämän totuuden. Emme omista lapsiamme. Lapset, syntyessään tähän maailmaan, valitsevat vanhempansa, mutta ovat heidän luonaan täällä vain hetken. He syntyvät ryminällä elämäämme, mullistavat sen aivan uudenlaiseksi, opettavat meille joka päivä jotain uutta itsestämme ja - hetken kuluttua he jo lähtevät. Usein opetustyö jää kesken, mutta usein myös jotain peruuttamatonta tapahtuu ja vanhempi löytää itsensä. Koen itseni todella onnelliseksi ja nöyräksi sen vuoksi, että kaksi niin uskomattoman ihanaa ja mielenkiintoista persoonaa valitsi minut, juuri minut, miljoonien muiden naisten joukosta äidikseen! Huolimatta siitä, että olen itse yrittänyt muokata heitä oman "kasvatusmallini" mukaisesti ja varmasti siirtänyt heille omia keskeneräisyyksiäni ja traumojani, he ovat opettaneet minut rakastamaan pyyteettömästi ja olemaan itse varauksettoman rakkauden kohteena. He ovat opettaneet minut nauramaan itselleni, elämään hetkessä ja sitä, että suunnitelmat voivat sekunnissa muuttua päälaelleen. He ovat opettaneet minut huolehtimaan, auttamaan, hoivaamaan ja myötäelämään. Voi sitä äidin tuskaa kun jokin onnettomuus tai sairaus on näitä pieniä kohdannut! Silloin äidin maailma pysähtyy ja sitä antaisi mitä vain, että voisi olla itse heidän tilallaan kärsimässä. Ja voi sitä onnea, kun tauti tai vamma on saatu hoidetuksi ja lapsi on taas terve!
Nämä opettajani ovat kumpikin juuri nyt matkalla, ihan konkreettisesti poissa kotoa. Toinen vähän lähempänä, toinen maailman toisella laidalla. Tunteeni ovat ristiriitaiset: toisaalta sisimmässäni on valtava ilo ja onnellisuus siitä, että he ovat jo niin isoja, että matkustavat rohkeasti ilman vanhempiaan ja toisaalta haikeus siitä, että tiedän näiden matkojen ja poissaoloaikojen lisääntyvän ja pitenevän jatkuvasti, kunnes tulee lopullinen irrottautuminen kotoa. Yritänkin kai kasvattaa itseäni sitä hetkeä varten kannustamalla nuoriani matkustamaan ja tekemään näitä irtiottoja.Sillä päällimmäisenä on kuitenkin ilo ja onnellisuus ja varmuus siitä, että löytävät oman onnensa ja luovat omanlaisensa elämän. Toivon, että he voivat tehdä sen tuntematta, että heidän täytyisi kulkea jotain määrättyä polkua meidän vanhempien toiveiden mukaan tai että olisivat meille jotain velkaa, joka pakottaisi itselle vastenmieliseen elämäntapaan.Toivon, että he uskaltavat levittää rohkeasti siipensä ja lentää kohti unelmiaan jo nuorena, toisin kuin äitinsä, joka vasta nyt alkaa löytää todellista omaa itseään. Tai paremminkin, on löytänyt sen jo kauan sitten, mutta uskaltaa nyt vasta todella olla oma itsensä!
Lopuksi Peter Toshin upea I am that I am -kappale, videossa lainauksia Aldous Huxleyn kirjasta The Perennial Philosophy. Kiitos ystävälleni vinkistä, upea biisi ja video!!!
torstai, 24. joulukuuta 2009
Rauhaisaa joulua!
Pari edellistä blogaustani ovat olleet aika negatiivisia. Päätinkin sitten olla kirjoittamatta, koska en halua levittää enempää negatiivisuutta tähän maailmaan. Joulua olen laitellut kaikessa rauhassa nämä viime päivät ja toivonkin, että myös muiden jouluvalmistelut ovat sujuneet kiireettömissä merkeissä itseänne kuunnellen. Itse olen pystynyt luomaan tänä vuonna joulun loppujen lopuksi stressittömästi, tässä hetkessä eläen. Ja turhat nurkkien ja kaappien siivoukset pois jättäen. Olo on ollut tyyni ja rauhallinen, vaikka suurin osa valmisteluista onkin jäänyt tähän viikkoon. Kiitos siitä kuulune Eckhart Tollen Uusi Maa-kirjalle ja rakkaille pojilleni, jotka ovat mitä parhaita opettajia aiheessa "läsnäolon voima".
Joululahjat hankin eko- ja terveyshenkisesti kirpparilta ja "hippikaupoista", eikä niitä todellakaan ole paljon. Osa lahjan saajista pääsee viettämään kanssani laatuaikaa (?) teatteriin ja syömään. Ja joululaatikot ovat luomuaineksista, joten tänä vuonna vietämme laatujoulua. Oman perheen lisäksi mukana 3 noin 70-vuotiasta arvokasta ladya, joten luulen, että nautimme kolmin verroin, saamme luultavasti kuulla mukavia juttuja heidän lapsuusaikojensa jouluista ja muita mukavia muisteloita. Odotan innolla!
Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista joulua! Valoa, iloa ja rakkautta tähän jouluun ja koko ensi vuoteen! Toivon, että kaikki unelmanne toteutuvat! Minäkin aion toteuttaa omiani, vihdoinkin : )
Joululahjat hankin eko- ja terveyshenkisesti kirpparilta ja "hippikaupoista", eikä niitä todellakaan ole paljon. Osa lahjan saajista pääsee viettämään kanssani laatuaikaa (?) teatteriin ja syömään. Ja joululaatikot ovat luomuaineksista, joten tänä vuonna vietämme laatujoulua. Oman perheen lisäksi mukana 3 noin 70-vuotiasta arvokasta ladya, joten luulen, että nautimme kolmin verroin, saamme luultavasti kuulla mukavia juttuja heidän lapsuusaikojensa jouluista ja muita mukavia muisteloita. Odotan innolla!
Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista joulua! Valoa, iloa ja rakkautta tähän jouluun ja koko ensi vuoteen! Toivon, että kaikki unelmanne toteutuvat! Minäkin aion toteuttaa omiani, vihdoinkin : )
keskiviikko, 16. joulukuuta 2009
Pysähtyneisyys / poukkoilu
Hiljaista on ollut tällä blogirintamalla. Ei oikein ole ollut, mistä kirjoittaa, on ollut jotenkin pysähtynyt olo. On kuin olisi taas valumassa johonkin vanhaan, siihen samaan kaavaan ja monttuun, josta olen nyt syksyn aikana päässyt taas ylös. On hermostunut olo, joulu tulee, eikä sitä huvita valmistella. Tällä hetkellä en odota koko joulua vaan sitä että se olisi jo ohi. En osaa elää tässä hetkessä vaan hermoilen - enkä edes oikein tiedä mitä. Mieleni harhailee eri ajatusten ja asioiden, tekemättömien töiden ja soittamattomien puheluiden välimaastossa. Odotan inspiraatiota, teen kotona vain välttämättömimmän, en osaa oikein keskittyä mihinkään. Tekisi mieli lukea, mutta en oikein osaa keskittyä siihenkään. Jo säännöllisiksi muodostuneet kävelylenkitkin ovat pakkasten takia jääneet nyt tekemättä: siinäköhän ratkaisu piilee, aivosolut kaipaavat kipeästi happea? Pitää vain mennä sinne ulos vaikka kylmä pakkasilma ottaisi kurkkuun ja poskiin. Ei ole tietysti pakko mennä yhtä pitkää lenkkiä kuin normaalisti, mutta edes vähän.
Pitkä aika meni upeissa ja energisissä tunnelmissa, nyt päivät vain seuraavat toisiaan enkä oikein saa kiinni mistään. Tällä hetkellä "normaalit" jouluuni liittyvät velvoitteet tuntuvat pakolta, vaikka tiedän, että kun vain saan itseni liikkeelle, saan kiitollisen ja hyvän olon niistäkin. Toisaalta olen tulkinnut niinkin, että kai tällaista pysähtyneisyyden aikaakin aina välillä tarvitaan. Ehkä olen välillä vähän väsähtänyt uuden minäni hillittömään intoiluun ja touhuun. Ehkä kaipaan nyt joulun tullessa rauhoittumista ja paikoilleni asettumista. Hyväksyn tämän ajatuksen.
Se tuntuu hyvältä, että emme ole satsaamassa jouluun paljon rahaa, lahjat tulevat olemaan vaatimattomia, ekohenkisiä ja saajalleen tarpeeseen (toivottavasti). Joulupöytämmekään ei tule notkumaan yltäkylläisenä vaan panostamme laatuun. Joululaatikot teen luomujuureksista ja muutenkin kevennämme joulupöytää. Kinkkua emme hanki vaan savukalkkunan. Myös vihersalaatti pääsee pitkästä aikaa joulupöytäämme rosollin lisäksi. Livekalasta pidämme, mutta olen ehdottanut, että se voisi olla jonkin toisen päivän ruoka, ettei kaikkea tarvitse yhden illan aikana ahtaa sisäänsä. Yleensä se on meillä "väliruokana" ennen jälkiruokakahvia ja pipareita. Katsotaan...
Luen (tai yritän lukea) parhaillaan Eckhart Tollen Uusi maa -kirjaa ja siinä sitä tuntuu olevankin pureksimista. Pitänee lukea useamman kerran, että sisäistää kaiken. Todella mielenkiintoista ja opettavaista. Siitä sitten joskus lisää : )
Pitkä aika meni upeissa ja energisissä tunnelmissa, nyt päivät vain seuraavat toisiaan enkä oikein saa kiinni mistään. Tällä hetkellä "normaalit" jouluuni liittyvät velvoitteet tuntuvat pakolta, vaikka tiedän, että kun vain saan itseni liikkeelle, saan kiitollisen ja hyvän olon niistäkin. Toisaalta olen tulkinnut niinkin, että kai tällaista pysähtyneisyyden aikaakin aina välillä tarvitaan. Ehkä olen välillä vähän väsähtänyt uuden minäni hillittömään intoiluun ja touhuun. Ehkä kaipaan nyt joulun tullessa rauhoittumista ja paikoilleni asettumista. Hyväksyn tämän ajatuksen.
Se tuntuu hyvältä, että emme ole satsaamassa jouluun paljon rahaa, lahjat tulevat olemaan vaatimattomia, ekohenkisiä ja saajalleen tarpeeseen (toivottavasti). Joulupöytämmekään ei tule notkumaan yltäkylläisenä vaan panostamme laatuun. Joululaatikot teen luomujuureksista ja muutenkin kevennämme joulupöytää. Kinkkua emme hanki vaan savukalkkunan. Myös vihersalaatti pääsee pitkästä aikaa joulupöytäämme rosollin lisäksi. Livekalasta pidämme, mutta olen ehdottanut, että se voisi olla jonkin toisen päivän ruoka, ettei kaikkea tarvitse yhden illan aikana ahtaa sisäänsä. Yleensä se on meillä "väliruokana" ennen jälkiruokakahvia ja pipareita. Katsotaan...
Luen (tai yritän lukea) parhaillaan Eckhart Tollen Uusi maa -kirjaa ja siinä sitä tuntuu olevankin pureksimista. Pitänee lukea useamman kerran, että sisäistää kaiken. Todella mielenkiintoista ja opettavaista. Siitä sitten joskus lisää : )
perjantai, 11. joulukuuta 2009
Hiivaa ja ärsyyntymistä
Voi hitsi! Nyt se sitten iski, nimittäin piiiiitkästä aikaa todella inhottava seuralainen, hiiva! Olen kärsinyt hiivaongelmista oikeastaan koko aikuisiän. Ei oireita toki koko aikaa ole, mutta välillä ne iskevät. Kuvittelin, että uudella, superruokavaliollani olisin nyt päässyt hommasta eroon, mutta nyt se iski kahta kauheammin! Kehoa kutittaa suunnilleen joka paikasta, mutta vatsasta ja "alapäästä" välillä aivan sietämättömästi. Mietin itse, että voisikohan kyse olla puhdistumisoireista, koska joskushan vaiva palaa pahempana hetkeksi poistuakseen sitten kokonaan. Homeopaattisilla aineilla hoidettaessa saattaa ainakin tulla ns. paranemiskriisi. Lueskelin äsken Kirsin blogia ja mietin, että olisikohan minulle sama aamupuhdistusjuoma hyväksi kehon puhdistumista tehostamaan. Käytän kyllä vehnänorasjauhetta smoothien joukossa, mutta jospa joisin sitä pelkästään sitruunan kanssa (Kaphalle ei paras mahdollinen?). Pitänee kokeilla. Huomenna menen Heidin hoitoon niin kyselen häneltä taas lisää : ).
Hassua miten sitä ärsyyntyy jostain asioista, vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti. Minua ärsyttää, suututtaa, surettaa se, miten uskonnon varjolla pidetään ihmiset pelossa ja rajoitetaan täten heidän elämäänsä. Ei uskalleta elää! Monta vaihtoehtohoitoakin ja niiden parantavat vaikutukset jäävät kokematta, koska "ne voivat olla sieltä pahalta puolelta". Itselleni on tärkeämpää se, että itse tunnen asian sopivan minulle ja päätän siitä. Jos joku auktoriteetti (pappi tms) sanoo, että ei sitä voi kokeilla, koska se saattaa johdattaa sinut pahaan, kenties itse saatanan luo, mielestäni kyse on valehtelusta. Grrhhh! Monesti esim kaikki Intiasta ja Kiinasta tulevat hoitomuodot TUOMITAAN, vaikka ne ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä ja ihmiset ovat saaneet apua niistä. En ymmärrä!!! Mutta, mutta, päätin olla jatkossa ärsyyntymättä ja provosoitumatta. Pääasia on, että itse sydämessään tietää, kuinka itselle on paras. On parempi antaa muiden kulkea omia polkujaan.
Kaikesta huolimatta, tästä päivästä tulee ihana! Keskityn omaan hyvään oloon ja positiivisiin mietteisiin. Huomasin muuten paikallisen liikkeen mainoksessa (joskus on hyötyä mainosten huomaamisesta) piikimaton vähän runsaalla parilla kympillä. Sinne siis!
Hassua miten sitä ärsyyntyy jostain asioista, vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti. Minua ärsyttää, suututtaa, surettaa se, miten uskonnon varjolla pidetään ihmiset pelossa ja rajoitetaan täten heidän elämäänsä. Ei uskalleta elää! Monta vaihtoehtohoitoakin ja niiden parantavat vaikutukset jäävät kokematta, koska "ne voivat olla sieltä pahalta puolelta". Itselleni on tärkeämpää se, että itse tunnen asian sopivan minulle ja päätän siitä. Jos joku auktoriteetti (pappi tms) sanoo, että ei sitä voi kokeilla, koska se saattaa johdattaa sinut pahaan, kenties itse saatanan luo, mielestäni kyse on valehtelusta. Grrhhh! Monesti esim kaikki Intiasta ja Kiinasta tulevat hoitomuodot TUOMITAAN, vaikka ne ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä ja ihmiset ovat saaneet apua niistä. En ymmärrä!!! Mutta, mutta, päätin olla jatkossa ärsyyntymättä ja provosoitumatta. Pääasia on, että itse sydämessään tietää, kuinka itselle on paras. On parempi antaa muiden kulkea omia polkujaan.
Kaikesta huolimatta, tästä päivästä tulee ihana! Keskityn omaan hyvään oloon ja positiivisiin mietteisiin. Huomasin muuten paikallisen liikkeen mainoksessa (joskus on hyötyä mainosten huomaamisesta) piikimaton vähän runsaalla parilla kympillä. Sinne siis!
maanantai, 7. joulukuuta 2009
Ayurvediset pikkuleivät
Tässä jaettavaksi aivan ihana ja helppo pikkuleipien ohje. Ohje on peräisin Cecilia Kjerrulfin keittokirjasta: Ayurveda, kasvisruokien keittokirja. Olen tehnyt näitä jo muutaman kerran ja aina vain maistuvat yhtä ihanilta. Ajattelin itse asiassa leipoa näitä jouluksikin tavanomaisten piparien ja joulutorttujen sijaan.
Pikkuleipien perusohje
Nauti pkkuleivistä esim. Vata-, Pitta- tai Kaphateekupposen kanssa.
Noin 12 pikkuleipää
100 g voita
1 dl ruskeaa sokeria (itse käytän intiaanisokeria)
1/2 dl vehnäjauhoja (itse käytän luomuspelttijauhoja)
1 dl riisijauhoja
1 dl tattarijauhoja
Taikina voidaan maustaa monella tapaa, käyttäen esimerkiksi:
- kardemummaa
- kanelia
- piparkakkumaustetta
- kookosta
- makeita manteleita
- piparminttu-uutetta
- karvasmantelia
- hasselpähkinöitä
- raastettua sitruunan kuorta
Tee näin: Sekoita voi ja sokeri hyvin. Lisää jauhot ja vaivaa taikina nopeasti. Muodosta taikinasta pieniä kakkuja ja asettele ne uunipellille harvasti, koska ne leviävät jonkin verran Paista 225 asteessa 5-8 minuuttia.
Huomautukset: Pikkuleivät sopivat uunituoreina Kapha-tyypeille. Tattarijauhot sopivat hyvin Kaphalle, mutta vähemmän Vatalle ja Pittalle. Ne voidaan korvata vehnäjauhoilla, jos pikkuleipien halutaan tasapainottavan Vata ja Pittaa.
Possuflunssa, itsenäisyys ja ilonaiheita :)
Antti Heikkilän blogissa on nyt hänen pyytämiään palautteita possurokotteen aiheuttamista oireista. Kiitollinen saa olla, että en ottanut rokotetta itse enkä antanut rokottaa perheen nuorisoakaan. Mutta pöyrisyttävintä on se, että joka paikassa ei edes vanhempien kielto ole tehonnut vaan lapsi on rokotettu siitä huolimatta (kieltolappu ollut "hukassa" tms.). Surettaa niiden lasten ja vanhempien puolesta. Jopa keskenmenoja on tullut heti rokotuksen ottamisen jälkeen. Miten se olikaan: odottavat äidit ja pikkulapset rokotettiin ensimmäiseksi.....
Elämäni ensimmäistä kertaa minulla oli eilen semmoinen olo, että en katso itsenäisyyspäivän juhlia tv:stä. Kuitenkin sitten ajauduin miehen viereen sohvalle katsomaan, mutta ei kyllä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tein itselleni karhunpalveluksen koska menin siihen vaikka ei olisi huvittanut. Toisaalta, ei kyllä oikein jaksanut tehdä muutakaan. Eilisiä ajatuksiani: olen kiitollinen veteraaneille siitä, että Suomi on itsenäinen valtio eikä joutunut osaksi Neuvostoliittoa, mutta nykypäivänä armeija on mielestäni kyllä turha instituutio. Siellä muuten pakkorokotetaankin kaikki poikeuksetta, vaikka muuten toistaiseksi maassamme rokotukset ovat vapaaehtoisia. Herää kysymys, miksiköhän alokkaat aina sairastavat niin paljon??? Anyway, rauhaa EI pidetä yllä rahoittamalla kalliita sotakoneistoja, vaan ajattelemalla ja rakentamalla RAUHAA! Eikä Suomen armeijalla sitä paitsi juuri ole mahdollisuuksia jos oikea sota joskus syttyisi. Yhä useampi nuori kieltäytyy menemästä armeijaan, mutta sekin tuntuu heistä rangaistukselta, että sitten pitää mennä sivariin jos ei halua olla totaalikieltäytyjä. Niinpä.
Mutta jotta maailma ei pysyisi niin surullisena ja masentavana paikkana, keskitän ajatukseni positiivisiin asioihin. Sain taas selkeyttä elämääni kun kävin reippaalla metsälenkillä ihanassa, lumipeitteisessä, valkeassa luonnossa! Kiitos kävelymeditaatio!
Sain myös lisäpotkua ja iloa tähän päivään erään innokkaan ja paljon luetun bloginpitäjän päivän postauksesta, kiitos siitä!
Eräs päivän ilonaiheista ja piristäjistä oli Räjäytä tietoisuutesi kurssilta saamalleni sielunkumppanille eli mentorilleni soittamani puhelu : ). On hyvä, että kanssakulkijana on muiden ihanien ihmisten lisäksi sellainen sielunystävä, jonka kanssa voi keskustella kummankin haaveista ja unelmista yhdessä koetun viikonloppukurssin pohjalta. Ja miten samanlainen, niin tutunoloinen ihana ihminen sielunkumppaniksi valikoituikaan niiden noin 50 ihmisen joukosta! Uskon, että paremmin ei olisi voinut käydä. Ainakin minä sain puhelusta taas lisää virtaa ja uskoa siihen, että unelmat on mahdollista saavuttaa. Toivon, että hän myös :). Kiitos!
Elämäni ensimmäistä kertaa minulla oli eilen semmoinen olo, että en katso itsenäisyyspäivän juhlia tv:stä. Kuitenkin sitten ajauduin miehen viereen sohvalle katsomaan, mutta ei kyllä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tein itselleni karhunpalveluksen koska menin siihen vaikka ei olisi huvittanut. Toisaalta, ei kyllä oikein jaksanut tehdä muutakaan. Eilisiä ajatuksiani: olen kiitollinen veteraaneille siitä, että Suomi on itsenäinen valtio eikä joutunut osaksi Neuvostoliittoa, mutta nykypäivänä armeija on mielestäni kyllä turha instituutio. Siellä muuten pakkorokotetaankin kaikki poikeuksetta, vaikka muuten toistaiseksi maassamme rokotukset ovat vapaaehtoisia. Herää kysymys, miksiköhän alokkaat aina sairastavat niin paljon??? Anyway, rauhaa EI pidetä yllä rahoittamalla kalliita sotakoneistoja, vaan ajattelemalla ja rakentamalla RAUHAA! Eikä Suomen armeijalla sitä paitsi juuri ole mahdollisuuksia jos oikea sota joskus syttyisi. Yhä useampi nuori kieltäytyy menemästä armeijaan, mutta sekin tuntuu heistä rangaistukselta, että sitten pitää mennä sivariin jos ei halua olla totaalikieltäytyjä. Niinpä.
Mutta jotta maailma ei pysyisi niin surullisena ja masentavana paikkana, keskitän ajatukseni positiivisiin asioihin. Sain taas selkeyttä elämääni kun kävin reippaalla metsälenkillä ihanassa, lumipeitteisessä, valkeassa luonnossa! Kiitos kävelymeditaatio!
Sain myös lisäpotkua ja iloa tähän päivään erään innokkaan ja paljon luetun bloginpitäjän päivän postauksesta, kiitos siitä!
Eräs päivän ilonaiheista ja piristäjistä oli Räjäytä tietoisuutesi kurssilta saamalleni sielunkumppanille eli mentorilleni soittamani puhelu : ). On hyvä, että kanssakulkijana on muiden ihanien ihmisten lisäksi sellainen sielunystävä, jonka kanssa voi keskustella kummankin haaveista ja unelmista yhdessä koetun viikonloppukurssin pohjalta. Ja miten samanlainen, niin tutunoloinen ihana ihminen sielunkumppaniksi valikoituikaan niiden noin 50 ihmisen joukosta! Uskon, että paremmin ei olisi voinut käydä. Ainakin minä sain puhelusta taas lisää virtaa ja uskoa siihen, että unelmat on mahdollista saavuttaa. Toivon, että hän myös :). Kiitos!
lauantai, 5. joulukuuta 2009
Salaisuus
En tainnut vielä kertoakaan sitä, että ennen Räjäytyskurssia kävin kirppiksellä ja yhdellä hyllyllä seistä tönötti kutsuvasti Rhonda Byrnen kirja Salaisuus. Olin katsellut Jaakon blogista kyseisen elokuvan, mutta nyt ostin myös tuon kirjan, kun koin, että se siinä minua varten oli ; ). Nyt kun olen käynyt Räjäytä tietoisuutesi -kurssin ja lukenut ja katsonut Salaisuuden sekä katsellut näitä Anthony Robbinsin videoita, kaikki tuntuu niin kevyen helpolta! Eteeni tulee jatkuvasti tilanteita, joista saan tuntea kiitollisuutta ja jakaa hyvää oloani muillekin. Ennen olisin vain käpertynyt kuoreeni ja ajatellut: "ei kuulu minulle, koita nyt vain koota itsesi". Nyt olen joka päivä energinen, hyväntuulinen ja ennen kaikkea kiitollinen. Joskus on niin pakahduttavan hyvä olo, että itkettää!
Uusi minäni kirjoitti eilen kauniin kiitoskirjeen kaikille entisen työpaikkani ihmisille, joiden kanssa olin tekemisissä. Entinen minäni olisi ajatellut, mitä turhia, kyllä he siellä muutenkin tietävät, että pidin heistä. Sain muutamia todella ihania ja lämpimiä vastauksia, joita lukiessa tuli kyynel silmään.
Soitin eilen myös tädilleni syntymäpäiväonnittelut ja hänen kanssaan jutellessani ilmeni, että verottaja oli muistanut häntä suurilla mätkyillä (jota en voi ymmärtää, koska hän saa vain pientä eläkettä) Täti suri, kuinka hän nyt voi valmistella joulua, kun kaikki rahat menevät mätkyjen maksuun. Lohdutin, että kun ajattelet olevasi rikas, rahaa tulee jostain. Tänä aamuna tajusin yhtäkkiä, että hyvänen aika! MINÄhän voin antaa tädilleni joulun! Pyydän hänet meille viettämään joulua tai jos hän ei halua tulla (on yleensä sanonut, että viettää mieluummin joulun omassa rauhassaan kotona) niin annan hänellle joulurahaa omista veronpalautuksistani. Niin helppoa se on ja miten hyvä olo siitäkin tuli itselle! Lisäksi aion auttaa häntä joulusiivouksessa, koska hänen selkänsä on kipeä.
Vietin eilen pitkän aikaa ystävän kanssa uimahallissa. Saunoimme, vesijuoksimme, jumppasimme ja taas saunoimme, ja lopuksi istuimme uimahallin kahviossa. Yhteensä olimme uimahallissa 4,5 tuntia ja koko tuon ajan puhuimme, puhuimme ja puhuimme! Ja koko tuo aika meni tuhdin vihersmoothien ja veden voimin! Onneksi sieltä ei heitetä ulos parin tunnin jälkeen, olisivat jutut jääneet pahasti kesken. Tämän ystävän kanssa pystymme vaivatta puhumaan vaikka läpi yön!
Ostin tällä viikolla poikani kehotuksesta Gingseng-teetä . Olen juonut sitä nyt parina aamuna ja virkistävä vaikutus on ollut ilmeinen. Ostin pojan neuvon mukaan myös ayurvedisia Brahmi-yrttipuristeita. Deepak Chopran kirjassa Perfect Health: The Complete Mind/Body Guide (jonka Heidi minulle ystävällisesti lainasi, ja jonka laina-aika vain venyy ja venyy...KIITOS pitkämielisyydestä Heidi!!!) näistä gotu kola yrttiä sisältävistä kapseleista sanotaan, että niitä on perinteisesti käytetty ayurvedassa aivojen ja hermojärjestelmän virkistäjänä. Niiden sanotaan myös sekä rauhoittavan levottomuutta että laajentavan tietoisuutta. Mielenkiintoista nähdä, mitä vaikutuksia minussa ja pojassa on nähtävissä. Ruokavaliokin on jo vaikuttanut niin radikaalisti oloon ja aivotoimintaan, että oksat pois! On ihana saada joka päivä jotain uusia oivalluksia, joista ennen voi vain uneksia. Aivot tuntuivat aivan turtuneilta väärien ruokatottumusten ja stressaavan työelämän vaikutuksesta. Muistan kun olin vuorotteluvapaalla ja aivot saivat virkistyä ilman työpaineita ja aikatauluja pari vuotta sitten, ihmettelin välillä, että tuliko tuo ajatus todella MINUN päästäni! Osaanko minä ajatella näin fiksusti? Olin tottunut siihen, että muut ihmiset ideoivat ja loistavat, minä vain seuraan turtana ja harmaana perässä ja myötäilen muita. NYT ON TOISIN! Kiitos, kiitos, kiitos!
Ayurvedasta sen verran, että haaveeni on lähitulevaisuudessa matkustaa Intiaan vähintään 3 viikoksi ja päästä siellä kolmen viikon puhdistavaan Panchakarma-hoitoon : ). Tiedän, että se vauhdittaisi uutta elämääni vielä aivan uusille kierroksille. Ei siis muuta kuin kirjaamaan tämä ajatus aarrekarttaan ja päväkirjaan ja USKOA ja TUNTEA; että se on jo TOTTA. Maailmankaikkeus vastaa siihen varmasti!!!
Katselin eilen illalla Lorenzo's oil -elokuvan. Elokuva pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo pojasta, joka sairastui lapsena vakavasti. Vanhemmat etsivät itse tietoa (silloin ei ollut internettiä) kirjastossa sadoista eri kirjoista ja julkaisuista auttaakseen itse poikaansa, koska lääkärit nostivat kädet pystyyn. Hoitokeinoksi löytyikin oliivi- ja rypsiöljyn sekoitus ja Lorenzo Odone eli 30-vuotiaaksi asti. Hän kuoli siis kotonaan viime vuonna ja eli 20 vuotta kauemmin kuin lääkärien ennuste oli ollut. Elokuva kertoo vanhempien taistelusta kankeaa lääketieteen tutkimuskoneistoa vastaan ja vanhempien USKOSTA, että poika paranee. Hyvä elokuva, kannattaa katsoa.
Uusi minäni kirjoitti eilen kauniin kiitoskirjeen kaikille entisen työpaikkani ihmisille, joiden kanssa olin tekemisissä. Entinen minäni olisi ajatellut, mitä turhia, kyllä he siellä muutenkin tietävät, että pidin heistä. Sain muutamia todella ihania ja lämpimiä vastauksia, joita lukiessa tuli kyynel silmään.
Soitin eilen myös tädilleni syntymäpäiväonnittelut ja hänen kanssaan jutellessani ilmeni, että verottaja oli muistanut häntä suurilla mätkyillä (jota en voi ymmärtää, koska hän saa vain pientä eläkettä) Täti suri, kuinka hän nyt voi valmistella joulua, kun kaikki rahat menevät mätkyjen maksuun. Lohdutin, että kun ajattelet olevasi rikas, rahaa tulee jostain. Tänä aamuna tajusin yhtäkkiä, että hyvänen aika! MINÄhän voin antaa tädilleni joulun! Pyydän hänet meille viettämään joulua tai jos hän ei halua tulla (on yleensä sanonut, että viettää mieluummin joulun omassa rauhassaan kotona) niin annan hänellle joulurahaa omista veronpalautuksistani. Niin helppoa se on ja miten hyvä olo siitäkin tuli itselle! Lisäksi aion auttaa häntä joulusiivouksessa, koska hänen selkänsä on kipeä.
Vietin eilen pitkän aikaa ystävän kanssa uimahallissa. Saunoimme, vesijuoksimme, jumppasimme ja taas saunoimme, ja lopuksi istuimme uimahallin kahviossa. Yhteensä olimme uimahallissa 4,5 tuntia ja koko tuon ajan puhuimme, puhuimme ja puhuimme! Ja koko tuo aika meni tuhdin vihersmoothien ja veden voimin! Onneksi sieltä ei heitetä ulos parin tunnin jälkeen, olisivat jutut jääneet pahasti kesken. Tämän ystävän kanssa pystymme vaivatta puhumaan vaikka läpi yön!
Ostin tällä viikolla poikani kehotuksesta Gingseng-teetä . Olen juonut sitä nyt parina aamuna ja virkistävä vaikutus on ollut ilmeinen. Ostin pojan neuvon mukaan myös ayurvedisia Brahmi-yrttipuristeita. Deepak Chopran kirjassa Perfect Health: The Complete Mind/Body Guide (jonka Heidi minulle ystävällisesti lainasi, ja jonka laina-aika vain venyy ja venyy...KIITOS pitkämielisyydestä Heidi!!!) näistä gotu kola yrttiä sisältävistä kapseleista sanotaan, että niitä on perinteisesti käytetty ayurvedassa aivojen ja hermojärjestelmän virkistäjänä. Niiden sanotaan myös sekä rauhoittavan levottomuutta että laajentavan tietoisuutta. Mielenkiintoista nähdä, mitä vaikutuksia minussa ja pojassa on nähtävissä. Ruokavaliokin on jo vaikuttanut niin radikaalisti oloon ja aivotoimintaan, että oksat pois! On ihana saada joka päivä jotain uusia oivalluksia, joista ennen voi vain uneksia. Aivot tuntuivat aivan turtuneilta väärien ruokatottumusten ja stressaavan työelämän vaikutuksesta. Muistan kun olin vuorotteluvapaalla ja aivot saivat virkistyä ilman työpaineita ja aikatauluja pari vuotta sitten, ihmettelin välillä, että tuliko tuo ajatus todella MINUN päästäni! Osaanko minä ajatella näin fiksusti? Olin tottunut siihen, että muut ihmiset ideoivat ja loistavat, minä vain seuraan turtana ja harmaana perässä ja myötäilen muita. NYT ON TOISIN! Kiitos, kiitos, kiitos!
Ayurvedasta sen verran, että haaveeni on lähitulevaisuudessa matkustaa Intiaan vähintään 3 viikoksi ja päästä siellä kolmen viikon puhdistavaan Panchakarma-hoitoon : ). Tiedän, että se vauhdittaisi uutta elämääni vielä aivan uusille kierroksille. Ei siis muuta kuin kirjaamaan tämä ajatus aarrekarttaan ja päväkirjaan ja USKOA ja TUNTEA; että se on jo TOTTA. Maailmankaikkeus vastaa siihen varmasti!!!
Katselin eilen illalla Lorenzo's oil -elokuvan. Elokuva pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo pojasta, joka sairastui lapsena vakavasti. Vanhemmat etsivät itse tietoa (silloin ei ollut internettiä) kirjastossa sadoista eri kirjoista ja julkaisuista auttaakseen itse poikaansa, koska lääkärit nostivat kädet pystyyn. Hoitokeinoksi löytyikin oliivi- ja rypsiöljyn sekoitus ja Lorenzo Odone eli 30-vuotiaaksi asti. Hän kuoli siis kotonaan viime vuonna ja eli 20 vuotta kauemmin kuin lääkärien ennuste oli ollut. Elokuva kertoo vanhempien taistelusta kankeaa lääketieteen tutkimuskoneistoa vastaan ja vanhempien USKOSTA, että poika paranee. Hyvä elokuva, kannattaa katsoa.
tiistai, 1. joulukuuta 2009
Nyt tiedän
Minulla oli taas eilen ja tänään aivan mahtava energialataus käytössäni (alkaakohan olla jo tylsä lukea aina tätä samaa...). Vietin eilen ystävän luona monta tuntia ja juttelimme todella syvällisiä asioita. Sain häneltä todella paljon voimaa ja hän myös minulta. Ystävyytemme on kestänyt eri vaikeudet ja erilaiset elämänvaiheet, sanoisin, että paljolti ystäväni ansiosta. Hän on jaksanut ottaa aina yhteyttä, vaikka itse olen ollut välillä työpaineiden alla aivan nuutunut. Eilisen tapaamisemme jälkeen voima virtasi minussa koko illan ja vielä yhdeltä yöllä istuin ja ihmettelin, kun ei väsyttänyt. Täysikuulla lienee ollut vaikutuksensa asiaan, mutta uskon, että viikonloppu ja ystävältä saatu energialataus olivat myös syynä.
Ystävälläni diagonosoitiin n. 15 vuotta sitten lihassairaus. Se tarkoittaa sitä, että hänen jalkojensa liikuntakyky heikentyy vähitellen. Lääkärien mukaan kyseessä on tuossa suvussa kulkeva geenivirhe, ja käytännössä lihassoluihin kertyy kuonaa, jota solut eivät pysty poistamaan. Nyt ystäväni pystyy kävelemään sauvojen tukemana ehkä yhden km matkan, pyöräilee muutaman km tasaisella maalla ja hiihtää pienen matkan. Surullista, kun kyseessä on entinen aktiiviliikkuja. Tautia tutkitaan ja koepaloja otetaan silloin tällöin. Tauti on melko harvinainen, lihassairauksia on käsittääkseni todella monia eri tyyppejä ja nyt halutaan löytää lääke juuri tämän tautimuodon parantamiseksi. Lääkärit eivät ole antaneet kovin suuria toiveita nopeista tuloksista, mikä on tietysti taudin kanssa elävälle ystävälleni kovin turhauttavaa.
Tänään metsätietä kävellessäni kaikki oli yhtäkkiä päivänselvää: uusi tehtäväni on auttaa ihmisiä saamaan takaisin terveytensä puhtaan ravinnon avulla. Uskon vahvasti, että olemme lähentyneet ystäväni kanssa uudelleen siksi, että tehtäväni on auttaa häntä. Siksipä aion tutkia kaiken mahdollisen hänen taudistaan (Lim-Gerdle dystrofia) ja antaa hänelle työkaluja ja ravintotietoa. Ihanaa, että hän on itsekin samaa mieltä ruokavalion merkityksestä. Lääketieteestä en tiedä juurikaan mitään, mutta nyt otetaankin maalaisjärki ja puhdas, mahdollisimman käsittelemätön ravinto käyttöön! Mitään ei ole menetettävääkään, miksi siis ei voisi kokeilla?
Toinen ihminen, jota koen pystyväni auttamaan, on oma mieheni. Hänelle puhkesi ykköstyypin diabetes 5,5 vuotta sitten. Hän piikittää itseään monta kertaa päivässä ja annokset ovat välillä aika hurjia. Tekee pahaa katsoa vierestä, kun tietää insuliinin haittavaikutukset. Hänen sokeriarvonsa heittelevät kovasti vaikka hän on ollut välillä VHH-ruokavaliolla ja eri lääkkeitä on kokeiltu. Olikin rohkaisevaa lukea Ollin blogin lukijan kommentista, että haima voi alkaa toimia uudelleen elävällä ravinnolla. Mieheni on jo todennut olonsa ja vireytensä parantuneen ja sokeriarvojen tasoittuneen pelkästään sillä, että aamuisin ennen töihinlähtöä hän on nauttinut pelkästään tekemäni vihersmoothien. Pistoksia ei tietystikään voi suinpäin jättää pois, mutta jospa insuliininmäärää saisi vähennettyä radikaalisti.
Heikin (Harju) ja Ollin yhteinen ravintoluento Tampereella oli niin selkeä ja maalaisjärjellä ymmärrettävä, että välillä pistää oikein vihaksi, kun näitä ravintoasioita eivät lääkärit neuvo potilailleen. Lääkkeet, lääkkeet, lääkkeet ja miljoonien eurojen, kymmeniä vuosia kestävät tutkimukset ovat kaiken a ja o. Isäni oli nivelreumansa kanssa loistava esimerkki siitä, miten vastuun ottaminen omasta terveydestä kannattaa: hän eli lääkärien ihmetykseksi 10 vuotta pidempään kuin mihin lääkärit olivat antaneet hänelle toivoa. Ehkäpä juuri isän esimerkki on saanut minut hakeutumaan vihdoin tälle tärkeälle polulle. Olen todella onnellinen ja kiitollinen että saan paneutua nyt täydestä sydämestäni näihin asioihin. Siunattu irtisanominen!!!
Ja tietenkin olen paikalla 14.12. täällä.
Hyvää yötä!
Ystävälläni diagonosoitiin n. 15 vuotta sitten lihassairaus. Se tarkoittaa sitä, että hänen jalkojensa liikuntakyky heikentyy vähitellen. Lääkärien mukaan kyseessä on tuossa suvussa kulkeva geenivirhe, ja käytännössä lihassoluihin kertyy kuonaa, jota solut eivät pysty poistamaan. Nyt ystäväni pystyy kävelemään sauvojen tukemana ehkä yhden km matkan, pyöräilee muutaman km tasaisella maalla ja hiihtää pienen matkan. Surullista, kun kyseessä on entinen aktiiviliikkuja. Tautia tutkitaan ja koepaloja otetaan silloin tällöin. Tauti on melko harvinainen, lihassairauksia on käsittääkseni todella monia eri tyyppejä ja nyt halutaan löytää lääke juuri tämän tautimuodon parantamiseksi. Lääkärit eivät ole antaneet kovin suuria toiveita nopeista tuloksista, mikä on tietysti taudin kanssa elävälle ystävälleni kovin turhauttavaa.
Tänään metsätietä kävellessäni kaikki oli yhtäkkiä päivänselvää: uusi tehtäväni on auttaa ihmisiä saamaan takaisin terveytensä puhtaan ravinnon avulla. Uskon vahvasti, että olemme lähentyneet ystäväni kanssa uudelleen siksi, että tehtäväni on auttaa häntä. Siksipä aion tutkia kaiken mahdollisen hänen taudistaan (Lim-Gerdle dystrofia) ja antaa hänelle työkaluja ja ravintotietoa. Ihanaa, että hän on itsekin samaa mieltä ruokavalion merkityksestä. Lääketieteestä en tiedä juurikaan mitään, mutta nyt otetaankin maalaisjärki ja puhdas, mahdollisimman käsittelemätön ravinto käyttöön! Mitään ei ole menetettävääkään, miksi siis ei voisi kokeilla?
Toinen ihminen, jota koen pystyväni auttamaan, on oma mieheni. Hänelle puhkesi ykköstyypin diabetes 5,5 vuotta sitten. Hän piikittää itseään monta kertaa päivässä ja annokset ovat välillä aika hurjia. Tekee pahaa katsoa vierestä, kun tietää insuliinin haittavaikutukset. Hänen sokeriarvonsa heittelevät kovasti vaikka hän on ollut välillä VHH-ruokavaliolla ja eri lääkkeitä on kokeiltu. Olikin rohkaisevaa lukea Ollin blogin lukijan kommentista, että haima voi alkaa toimia uudelleen elävällä ravinnolla. Mieheni on jo todennut olonsa ja vireytensä parantuneen ja sokeriarvojen tasoittuneen pelkästään sillä, että aamuisin ennen töihinlähtöä hän on nauttinut pelkästään tekemäni vihersmoothien. Pistoksia ei tietystikään voi suinpäin jättää pois, mutta jospa insuliininmäärää saisi vähennettyä radikaalisti.
Heikin (Harju) ja Ollin yhteinen ravintoluento Tampereella oli niin selkeä ja maalaisjärjellä ymmärrettävä, että välillä pistää oikein vihaksi, kun näitä ravintoasioita eivät lääkärit neuvo potilailleen. Lääkkeet, lääkkeet, lääkkeet ja miljoonien eurojen, kymmeniä vuosia kestävät tutkimukset ovat kaiken a ja o. Isäni oli nivelreumansa kanssa loistava esimerkki siitä, miten vastuun ottaminen omasta terveydestä kannattaa: hän eli lääkärien ihmetykseksi 10 vuotta pidempään kuin mihin lääkärit olivat antaneet hänelle toivoa. Ehkäpä juuri isän esimerkki on saanut minut hakeutumaan vihdoin tälle tärkeälle polulle. Olen todella onnellinen ja kiitollinen että saan paneutua nyt täydestä sydämestäni näihin asioihin. Siunattu irtisanominen!!!
Ja tietenkin olen paikalla 14.12. täällä.
Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)