Kevyt olo

Otsikko viittaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin puoleen. Olen ollut onnellisen flow:n tilassa koko viikonlopun. Perjantaina siivosin piiitkästä aikaa. Vein matotkin ulos ja ravistelin niitä puhtaaseen lumeen eli annoin niille kunnon lumipesut. Järjestelin tavaroita, imuroin ja pesin lattiat. Tulipa mukavan puhdasta. Innostuin myös siivoamaan yhtä kaappia ja totesin, että paljon on turhaa tavaraa. Pitää keksiä niille jokin muu paikka kuin meidän koti. Perjantai-iltana tein myös tulista kanakeittoa, joka sitten sai ainakin yhden perheenjäsenen juoksemaan vessassa muutaman kerran seuraavana yönä. Muilla ei mitään erityisvaikutuksia.

Lauantaina aamupäivällä kävin lenkillä ystävän ja koiran kanssa. Sen jälkeen leivoin perheelle sämpylöitä, joihin sekoitin spelttiä, ruisrouhetta, kaurahiutaleita, oliiviöljyä, ruususuolaa, hunajaa... eli kaikkea mitä kaapista sattui löytymään. Kuulemma hyviä olivat : ). Illalla menin Heidin luokse. Meitä oli siellä kolme samanhenkistä ihmistä ja teimme tätä taivaallisen hyvää pastaa. Ihanat kastikkeet! Jälkkärinä tietysti suklaata, nam! Ilta kului nopeasti jutellessa ja vaikka kotiin ajaessa vähän väsyttikin, oli onnellisen hyvä olo. Illan aikana tuli tunne, että en todellakaan ole yksin ajatuksineni tällä henkisellä tiellä. On upeaa, kun voi puhua avoimesti viime aikoina elämään ajankohtaisiksi tulleista asioista. Ja mikä parasta, vaikka pastassa olikin tuoretta porkkanaa ja palsternakkaa, vatsani on voinut ja toiminut tänään loistavasti. Joten totean tässä, että parasta tuntuu olevan vain kuunnella kehoaan näissä ruoka-asioissa, eikä todellakaan olla liian ehdoton. Minua jo vähän harmittikin, kun sain ayurvedakonsultilla käydessä ohjeen, että tuoreraasteita ei kannattaisi käyttää, koska suorastaan rakastan porkkanaa! Ostin porkkanamehua ja joinkin sitä pullollisen, mutta täytyy sanoa, että en erityisemmin pidä siitä. Itse tehty voisi ollakin paremman makuista.

On ihanaa, että tällä matkallani saan tavata "samalla aaltopituudella" (aika kuvaava ja hassukin sanonta ;) olevia kanssakulkijoita. Huomaan toisinaan nimittäin lipuvani takaisin siihen vanhaan ja negatiiviseen ajattelutapaan, mutta tällaiset kohtaamiset nostavat minut vauhdilla ylös sieltä! Muistan taas olla kiitollinen ja rauhassa itseni kanssa. Omat tavoitteet ja oma elämäntehtävä tulevat kirkkaammiksi ja tuntuu, että se  mitä tekee, on oikein.

Välillä olin jo satavarma siitä, mitä haluan "isona" tehdä, mutta nyt en enää olekaan! On niiiin paljon kaikkea ihanaa ja monenlaisia mahdollisuuksia. Mutta uskon ja luotan, että asiat järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Haluan pitää mieleni avoinna kaikelle uudelle, koska sitä nyt tuntuu tulevan vastaan koko ajan. Tätä Adonai-sivustoa ja tätä Tähtiportti-sivustoa olen nyt kahlannut läpi, samoin kuin Eckhart Tollen Läsnäolon voima, Wayne W Dyerin Pyrkimyksen voima, Paulo Coelhon Sisäisen soturin käsikirja ja Jari Sarasvuon Sisäinen sankari -kirjoja. Luen kaikkia "yhtäaikaa" tai oikeammin vuorotellen, vähän sen mukaan miltä milloinkin tuntuu. Kaikki oikeastaan kertovat samasta asiasta ja onkin lohduttavaa saada näiltä sivuilta ja kirjoista lohtua ja työkaluja siihen, miten suhtautua omiin ajatuksiin tästä nykyisen maailman menosta. Ei tarvitse vaipua synkkyyteen, vaikka tajuaakin systeemin mielettömyyden ja päämäärät. Voin todellakin itse vaikuttaa siihen, että maailmaan tulvii valoa ja rakkautta.

Tänään kävin hiihtämässä järven jäällä pari kierrosta itse tekemäämme latua pitkin. Tulipa siitä ihana olo ja punaiset posket!