Suolihuuhtelun taikaa

Vaikka henkisesti olen ollut melko vireä viime päivät, suolisto on huutanut apua! Alavatsa on ollut turvoksissa ja kuplinut joulusta asti. Viimeinen niitti vatsan huonovointisuuteen taisi olla loppiaisena syömäni (kylläkin todella maukas) hernekeitto! Se ei tosiaan ollut mitään purkkihernaria, vaan aitoa, pitkään puuhellalla kypsynyttä rokkaa! Olenkyllä ennenkin todennut, että hernekeitto ei ole minun ruokaani, mutta päätin nyt kuitenkin sitä piiiitkästä aikaa syödä. Ja innostuin tietysti syömään kaksi lautasellista, niin hyvää se oli! Vatsa ei reagoinut samana päivänä vielä juurikaan, mutta seuraava päivä menikin meikäläisellä sitten kaasupallona ; ).

Onneksi päähäni pälkähti, että vaivaan on saatavilla helpotusta: suolihuuhtelu! Oli kuitenkin jo sen verran myöhäinen ilta, että päätin siirtää toimituksen aamuun. Ja kyllä kannatti!!! Olen paastonnut elämässäni pari-kolme kertaa ja suolihuuhteluhan kuuluu erottamattomana osana paastoon. Ainakin sitä suositellaan, eikä se itselleni ole koskaan ollut mikään vaivalloinen tai vastenmielinen toimitus, päinvastoin luonnollista paastonaikaista jätteenpoistoa ja helpotusta mahdolliseen päänsärkyyn tai nivelkolotuksiin, joita poistuva kuona saattaa aiheuttaa. Nyt siis taas totesin toimenpiteen verrattomuuden: olo keveni ja puhdistui ja vatsa rauhoittui.

Huuhtelun jälkeen join vehnänoras-sitruunajuoman ja inkivääriteetä. Sen jälkeen nautin  vihersmoothien, aineksinaan:

• kourallinen auringonkukansiemeniä
• puoli kourallista seesaminsiemeniä
• 2 dl sokeritonta puolukkasurvosta
• sellerinvarsi
• vähän persiljaa
• puoli ruukkua tammenlehtisalaattia
  
• omena
• 1 rkl karpalojauhetta
• 1 rkl kookosöljyä
• hieman kuivattua nokkosta
  
• luonnonvaniljaa
• 2-3 dl vettä

Mitään makeutusta en laittanut (jos on hiivaa, ei kannata makeuttaa), mutta tuo luonnonvanilja toi vähän pehmeyttä muutoin melko happameen pirtelöön. Itse tykkäänkin  happamista mauista, joten no problem : ).

Suolihuuhtelusta tulivat mieleeni paastojen aikana pitämäni päiväkirjat. Kaivoin ne esiin ja lueskelin, millaisia fiiliksiä olen kokenut. Pääasiassa positiivisia, tietysti pientä huonovointisuutta ja heikotusta välillä, mutta kokonaisuutena paastot sujuivat hyvin. Niiden jälkeen olo oli niin fyysisesti kuin psyykkisestikin selkeä ja puhdas, jopa kirkas. Luin päiväkirjasta, että ihmettelin, miten pari lasillista vihannesmehua voi viedä nälän. Samaahan tässä viime aikoina on ihmetellyt vihersmoothieiden kanssa : ). Eli ravinteet ratkaisevat, ei syödyn ruuan määrä.

Ja tämä matkani on todellakin ollut aika pitkä: toisessa pitämäni paastopäiväkirjassa vuodelta 1991 sanotaan nimittäin näin:

"Gradu vaan kummittelee ja kammottelee mielessä. Se olis tehtävä ennen muita suunnitelmia. Jos en tee, se jää lopullisesti. Kääntäjän ura ei kyllä tässä vaiheessa kiehdo lainkaan, vaan jokin "terveysura".

Että näin tänään : )