maanantai 15. maaliskuuta 2010

Aktiivisynnytys / luonnollinen syntymä

Huomasin kerran Heidin Quinoaa-blogin palkissa tulevien aiheiden seassa otsikon: Luonnollinen synnytys (tjs). Tiedän, että synnytyksestä voi olla vaikea kirjoittaa, ellei siitä ole itsellä kokemusta. Tarjouduin sitten auttamaan, koska minulla on "kaksinkertainen" kokemus syntymän ihmeestä (tai oikeastaan kolminkertainen, jos oma syntymäkin lasketaan, mutta siitä en kovasti voi kirjoittaa ;).

Koska olen koko aikuisikäni ollut kiinnostunut vaihtoehtohoidoista ja luonnonmukaisesta elämäntavasta, minulle oli luonnollista hakea ensimmäistä lastani odottaessani tietoa tällaisista asioista myös odotusaikaan ja synnytykseen liittyen. Silloin ei ollut nettiä, josta tietoa olisi löytänyt, mutta löysin kaksi aivan ihanaa kirjaa, jotka auttoivat minua valmistautumaan tulevaan. Ne myös vahvistivat tunnettani siitä, että haluan kokea lapsen syntymän kirkkain mielin, vailla kipulääkkeiden sumentamia aivoja. Halusin olla varma, että tiedän koko ajan, missä mennään ja olen itse aktiivinen synnyttäjä, enkä lääkärin ja kätilön toimenpiteiden kohde, jota seurataan koneiden avulla ja pakotetaan makaamaan luonnottomassa asennossa selällään.

Toinen kirjoista on Janet Balaskasin kirjoittama Aktiivisynnytys (WSOY). Janet on tunnettu englantilainen synnytysvalmennuksen opettaja, joka järjesti ensimmäisen aktiivisynnytyskonferenssin Lontoossa jo v. 1982 ja on toiminut luonnonmukaista synnytystä haluavien naisten puolestapuhujana. Hänellä on Lontoossa Active Birth Centre -niminen synnytysvalmennuskeskus. Kirja on hyvin käytännönläheinen ja sisältää myös naisten omia kokemuksia. Vaikka kirja on kirjoitettu jo 1983, ohjeet ovat edelleen käypiä.

Kirjassa kerrotaan kansatieteellisistä todisteista, jotka puhuvat siitä, että luonnonkansat ovat omaksuneet käyttöön erilaisia synnytysasentoja heimon tapojen ja mikä vielä tärkeämpää, vaistojensa pohjalta. Kirjallisuudesta löytyy mainintoja noin 40 synnytysasennosta! Eri heimoihin kuuluvat naiset käyvät kyykkyyn, polvilleen, seisovat, istuvat tai makaavat mahallaan ja lisäksi he vaihtelevat asentoja synnytyksen eri vaiheissa ja vaikeissa synnytyksissä. Kansatieteilijät ovat vahvistaneet historian tutkijoiden olevan täysin oikeassa. Kaikilla tutkituilla heimoilla ja roduilla, niin afrikkalaisilla, amerikkalaisilla kuin aasialaisilla ym. samat pystyasennot ovat aina yleisimmät - nainen joko seisoo, istuu, on polvillaan tai kyykyssä; tukeminen tapahtuu monin eri keinoin.

Balaskasin kirjan mukaan suurimmassa osassa tutkimuksia on todettu, että pystyasennosta ja liikkumisesta koituu seuraavia etuja:
  1. Kohdun supistusten voimakkuus todettiin suuremmaksi.
  2. Kohdun supistusten säännöllisyys ja tiheys kasvoivat.
  3. Kohdunsuu avautui nopeammin.
  4. Supistusten välinen rentoutuminen oli täydellisempää.
  5. Kohdun supistusten välisen lepovaiheen paine oli suurempi.
  6. Synnytyksen ensimmäinen ja toinen vaihe olivat lyhyemmät (eräissä vertailututkimuksissa on todettu yli 40 prosenttia lyhyempi aika pystyasentoa käyttäneessä ryhmässä).
  7. Mukavuus lisääntyi ja stressi ja kipu vähenivät, joten kipulääkkeiden tarve väheni.
  8. Vastasyntyneen tila oli parempi.
  9. Naiset kokivat itsekin osallistuvansa synnytykseen ja tunsivat helpotusta päästessään eroon pitkästyttävästä laitteisiin sidottuna makaamisesta.
Melkoisia etuja! Aktiivisynnyttäneenä allekirjoitan ehdottomasti sen, että pystyssä ollessa kipu on voimakas mutta PALJON "tylpempi" ja muutenkin erilainen kuin selällään maatessa. Pystyn näin sanomaan, sillä kätilö pyysi minun menemään välillä selälleni kohdunsuun avautumisen tutkimista varten. En kuitenkaan edes kyennyt siinä olemaan vaan vääntäydyin kontilleni, jossa asennossa kätilö onneksi pystyi tutkimuksensa tekemään ja oloni oli huomattavasti parempi :). 

Synnytys on meillä länsimaissa tosiaan medikalisoitu eikä vaihtoehdoista juuri puhuta, joten suurin osa (80%) synnyttäjistä haluaa epiduraalipuudutuksen ja ilokaasua ja ties mitä turruttajia kivun pelosta. Ymmärrän niiden tarpeellisuudeen kun synnytetään selällään, en varmaan itse olisi pystynyt myös siinä asennossa ilman lääkkeitä synnyttämään. Enkä missään nimessä halua arvostella sellaisia äitejä, jotka päätyvät puuduttavien aineiden käyttöön, (koska usein ei ole tietoa tai mahdollisuutta muuhun), mutta haluan rohkaista luonnollisempia menetelmiä haluavia synnyttäjiä vaatimaan synnytyssairaalaa ottamaan mahdolliset erilaiset toiveet huomioon.

Taannoin sattumalta käsiini osuneessa (tai mikä täällä nyt sattumaa olisi ;) Aamulehdessä oli yleisönosastokirjoitus siitä, kuinka synnyttäjien (ja kätilöiden ja lääkäreiden) pitäisi saada inhimillisemmät olosuhteet synnytysosastoille. Nyt kun on vallalla suuntaus, jossa (ilmeisesti säästösyistä) pienempien sairaaloiden synnytysosastoja suljetaan ja kaikki halutaan sulloa yhä suurempiin yksiköihin yliopistosairaaloihin. Usein käy niin, että vuorossa oleva kätilö joutuu osallistumaan moneen synnytykseen yhtä aikaa. Synnyttämisestä on tullut liukuhihnatoimenpide ja vain lapsen poisto äidin kehosta. Erittäin paljon korostuu äidillä mukana olevan tukihenkilön rooli, kun henkilökunnalla ei ole aikaa olla mukana synnytyksessä koko aikaa.

Toinen ohjenuoranani ollut kirja on suomalaisen Aila Miettinen-Jaakkolan teos Nainen naiselle - Luonnollinen syntymä (Kääntöpiiri) vuodelta 1992.  Alla lainaus kirjan takakannesta:
Kirja on puolustuspuhe luonnonmukaiselle syntymälle, naiseudelle ja äitiydelle. Aila M-J on kirjoittanut rohkean ja vahvan kirjan naisen ja perheen oikeuksista yksilöllisiin valintoihin.Lääketieteellisesti korkealaatuinen hoito on nostanut Suomen tilastojen parhaimmistoon, kun puhutaan äidin ja lapsen fyysisestä hyvinvoinnista. Mutta synnytys on muuttunut sairaaloissa yhä teknologisemmaksi ja nainen synnyttäjänä on joutunut potilaan rooliin. Annetaanko naiselle enää mahdollisuutta ilmaista toiveitan ja tunteitaan, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä naiselle itselleen sekä äidin ja lapsen väliselle suhteelle? Kirjoittaja, lääkäri ja neljän lapsen äiti haluaa teoksellaan rohkaista sekä vanhempia että synnytykseen osallistuvaa hoitohenkilökuntaa aktiivisuuteen ja vastuuseen inhimillisemmän synnytyskulttuurin puolesta. Nainen naiselle-kirja antaa odottavalle äidille uutta ja ainutlaatuista tietoa raskauden aikaisesta valmentaumisesta, itse synnytystapahtumasta ja äiti-lapsi-symbioosista. Lääketieteelliseen tietoon yhdistyy näkemys syntymän luonnonmukaisuudesta. Teoksessa opastetaan valokuvin mm. vauvahierontaan.
Miettinen-Jaakkolan mukaan historia osoittaa, että kun raskaus ja synnytys siirtyivät noidilta, parantajanaisilta ja kätilöiltä lääkäreiden hoitoon ja valvontaan, ne lääketieteellistyivät, siirtyivät sairaalaan ja saivat sairauden leiman. Olisi tunnustettava, että syntymän leimautuessa sairaudeksi on heitetty pois jotain olennaista, arvokasta ja tärkeää: syntymän luonnollisuus on unohtunut. Virhe voidaan myöntää ja korjata saman tien, kunnioittamalla syntymän luonnollisuutta ja antamalla äideille luonnollisen syntymän mahdollisuus.

Väitetään, että 80% synnytyksistä olisi luonnostaan niin kivuliaita, että kipulääkitys on välttämätön. Nämä väitteet ovat omiaan horjuttamaan naisten itseluottamusta selviytyä synnytyksestä omin avuin. Itse asiassa jokaisella naisella on kyky ja tietous toimia oikein ja selviytyä synnytyksestä - ei kuitenkaan kivuttomasti. Synnytyskipu on keskeinen ja tärkeä osa onnistunutta, luonnonmukaista synnytystä/syntymää - sillä on tietty merkitys ja tehtävä. 

Kirjassa käsitellään monipuolisesti naisen tietä naiseudesta äidiksi, otetaan huomioon isä synnytyksessä, kerrotaan synnytyskivusta, millaista se on, kivun tehtävistä, miten se on hallittavissa, hengityksen merkitystä. Kirjassa kerrotaan myös äiti-lapsi-symbioosista, vierihoidosta, vauvahieronnasta yms. Myös synnytyspaikan valinta saa oman osionsa eli käsitellään, mitä etuja on kotisynnytyksellä ja miten sairaalaympäristön saa mahdollisimman stressittömäksi.

Miettinen-Jaakkolan mukaan luonnollinen syntymä on naisesta itsestään lähtöisin. Hän toimii sopusoinnussa kehonsa kanssa, ulkopuolisista pakotteista vapaana, omien tuntemustensa ja intuitionsa ohjaamana. Synnytyksessä nainen toimii luonnostaan aktiivisesti. Toimintaan liittyy aina kiinteästi vastuu. Vastuun ottaminen vaatii tietoa ja itseluottamusta: se johtaa aktiiviseen valmistautumiseen. Aktiivista synnytystä ei voi olla ilman aktiivista raskautta.

Näissä molemmissa kirjoissa kehotetaan siis tulevaa äitiä venyttelemään ja "treenaamaan" synnytystä varten jo raskausaikana. Mm kyykkyasento ja risti-istunta ovat erittäin hyödyllisiä. Ne venyttävät lonkkanivelen siteitä ja reisilihaksia sekä vahvistavat alaraajojen lihaksia. Leveä haarakyykkyasento laajentaa lantion ala-aukeamaa. Levittävä voima lisääntyy kehon painon vaikutuksesta. Siksi on edullista kannatella kehonsa painoa omilla jaloillaan. Samalla on hyvä viedä polvia mahdollisimman kauas sivuille. Aluksi voi istua tyynyn päällä mutta vähitellen jalkalihasten vahvistuessa tasapaino löytyy helposti. Odottaville äideille on tarjolla myös joogaa. Meditaatiosta on myös paljon hyötyä.

Jottei tämä kirjoitus venyisi suhteettoman pitkäksi, kirjoitan eri jutun omista, kahdesta, niin erilaisesta, mutta upeasta synnytyskokemuksestani : ).

Netistä löysin aika paljonkin tietoa (varmaan löytyy paljon vielä synnyttäjien omia blogeja yms) aiheesta, joten nykysynnyttäjillä on kyllä tietoa ja tukea saatavilla :). Alla muutamia linkkejä:

http://www.aktiivinensynnytys.fi/
http://www.kookas.fi/articles/read/7112
http://www.activebirthcentre.com/
http://www.ailam.net/
http://www.babyidea.fi/aidille/kivunlievitys.html
http://enlightenment-now.com/fi/luonnollinen_synnytys/henkinen_synnytysoppi.html
http://tii_tu.vuodatus.net/blog/956539/luonnollinen-synnytys/
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=185

4 kommenttia:

  1. Luen taaksepäin ajassa, joten tämä uudemman jälkeen. Voi, jos olisin vielä nuori ja odottava äiti/tuleva äiti ja löytäisin nämä jutut, olisin onnellinen. Hyvä sinä.

    VastaaPoista
  2. "Synnytyskipu on keskeinen ja tärkeä osa onnistunutta, luonnonmukaista synnytystä/syntymää - sillä on tietty merkitys ja tehtävä. "

    Mikä merkitys kivulla on?

    VastaaPoista
  3. pellon pientareella: Kiitos ja iloa päivääsi :)

    superia: Hyvä kysymys! Kirjoitan oman postauksensa aiheesta, koska vastauksesta tulisi niin pitkä :)

    VastaaPoista
  4. Kipu lisää kehon omien endorfiinien ja esimerkiksi maidon eritystä ja äidin ja lapsen "bondaamista" edistävän oksitosiinihormoonin eritystä.

    VastaaPoista