Dysbioosi (hiiva...)

Herään yöllä pää sumeana. Tunnen, että Se on saamassa minut valtaansa! Tiedän sen, koska näin on käynyt lukemattomia kertoja aiemminkin. Se osaa hiipiä salakavalasti sisääni, se luikertelee ja lisääntyy tietämättäni ja iskee silloin kun vähiten osaan sitä odottaa. Juuri kun olen tuntenut itseni voittajaksi ja olen täynnä energiaa, Se tulee ja latistaa kaiken. Se saa mieleni liikkumaan hitaammin ja saavan oloni sekavaksi, myrkyttäen kehoani muiden bakteerien kanssa pala palalta. Se kutoo limaisia, tahmeita verkkojaan joka puolelle kehoani, lopulta myös aivojeni ympärille ja niiden sisäänkin aiheuttaen saamattomuutta ja alakuloa, toisinaan masennustakin. Se tietää olevansa voitolla, kun olen huonomuistinen ja liukumassa taas entiseen unenomaiseen tilaan, jossa millään ei ole mitään väliä. Jossa se saa minut toimimaan robotin tavoin, tanssimaan muiden pillien mukaan ja unohtamaan kuka olen. Olen hämärän rajamailla. Tunnen tukehtuvani ja etsin epätoivoisesti ulospääsyä, kauhon limaisia seittejä sivuun, tarvitsen happea!

Alku ei ole pahaa unta vaan johdantoa sille, että olen taas jo usean viikon ajan kärsinyt hiivaoireista: vatsanseudulla ja genitaalialueella kovaa kutinaa, mieli on sekava, keskittymiskyky on olematon, masentaakin välillä, eikä oikein saa mitään aikaiseksi. Tunnen musertuvani.. Meditaatiokaan ei tunnu luonnistuvan. Itse asiassa hiiva on ollut "loiseni" jo ainakin 30 vuotta! Tarina on kai monelle tuttu: "normaali" tehotuotettu, eineksistä koostuva sekaruoka pullineen, maitoineen, sokereineen yms. Murrosiässä kauhea akne, joka tietysti oli seurausta huonosta ravinnosta lisäaineineen ja sitä myöten surkeasta ruuansulatuksesta. Aknea hoidettiin sen ajan tietämyksen mukaan ANTIBIOOTEILLA. Auttoivathan kuurit tietysti akneen, mutta kuinka huonossa jamassa suolistoparkani olikaan sen jäljiltä! Eikä siihen aikaan tiedetty, että pitäisi samaan aikaan popsia maitohappobakteereita, probiootteja yms.

Aikuisena olen saanut hiivan suolistossa väliaikaisesti kuriin todella tiukalla ruokavaliolla (kaikki sokeri, hunaja, vehnäjauhot, hiiva pois) ja paikallisesti hiivakapseleilla. Nämä toimenpiteet auttavat aina jonkin aikaa, mutta ne auttavat vain OIREISIIN, eivät itse SYYHYN.  Joissakin tapauksissa kovin tiukka ruokavalio saattaa olla itse asiassa myös tie elimistön ravinnepuutoksiin ja voi johtaa ylenpalttiseen laihtumiseen ja kunnon heikkenemiseen. Puhuin asiasta ihanan Colonic-hoitajani kanssa, joka otti asian heti omakseen ja koetti pohtia, mikä minulle olisi parasta. Sain häneltä lainaksi Paula Heinosen kirjan hiivaongelmista. Sydämellinen kiitos Eevalle, sillä lukuelämys on kyllä ollut silmiä avaava!

Ensinnäkin tiedän nyt, että en ole yksin ongelmani kanssa, vaiva on todella yleinen nykypäivänä - ja naisilla 8 kertaa yleisempi kuin miehillä! Syy on anatomisten erojen. Emättimessä on hiivabakteereille kerrassaan ihanteelliset olosuhteet. Ja jos hiivaa on suolistossa, sitä on yleensä myös emättimessä. Tiedän myös, että epämääräiset oireet, kuten väsymys, sekavuus, keskittymiskyvyn puute, muistin pätkiminen kuuluvat tähän tautiin. En siis olekaan luulotautinen tai sairastumassa dementiaan :). Tai oma arvioni on, että voihan tuo jälkimmäinen olla mahdollista, jos tautia ei hoideta.

Paula kirjoittaa itse asiassa, että termit hiivatauti, hiivasyndrooma ja hiiva antavat liian heppoisen kuvan tilanteesta. Jos kaikkien vaivojen takana olisi yksi hiiva liiallisine kasvuineen, ongelmat olisi jo hoidettu. Hän sanoo:

Hiivan liiallinen kasvu suolistossa on osa dysbioosia. Se kuvaa paremmin suoliston häiriintynyttä tilannetta ja on laajempi käsite. Sillä tarkoitetaan suoliston normaalin mikrobikannan vähenemistä sekä haitallisten bakteerien ja hiivojen liikakasvua. ....
Dysbioosi on aina seuraus jostakin - se ei ilmaannu suolistoon tyhjästä. Taustalla saattavat olla toistuvat antibioottikuurit ja muut lääkkeet, epäterveellinen ruokavalio [sokeri, valkojauhotuotteet, teollisesti käsitellyt valmis- ja purkkiruuat], runsas nautintoaineiden käyttö, stressi ja riittämätön lepo, jotka johtavat suoliston toiminnan kaaokseen.

....
Teksti on ollut "hautumassa" sen verran pitkään, että jouduin valitettavasti palauttamaan Paula Heinosen kirjan omistajallleen, eikä sitä näytä olevan verkkokaupoissa myynnissä. Tässä kuitenkin aiheesta lisää. Lähteet tekstin lopussa.

Dysbioosin syitä voivat olla myös aliravitsemus ja puutostilat etenkin vanhuksilla ja imeväisillä, raskasmetallisaasteet, kuten lyijy, kadmium ja elohopea, amalgaamipaikkojen elohopea, ympäristön säteilysaasteet. Pitkät tai toistuvat antibioottikuurit, e-pillerit, kortisonilääkkeet, solumyrkyt (sytostaatit) useat reumalääkkeet. Vastustuskyvyn voimakas heikentyminen, joka aiheutuu esim. elinsiirrosta, suurista leikkauksista, sädehoidosta ja katetreista tai perussairaudesta kuten krooninen mahakatarri, hapoton maha, diabetes, tuberkuloosi, syöpä, aids ja muut immuunipuolustustilat, suolistoloiset, suolistotulehdukset. Myös stressi ja uupumus, raskaus, synnytys, vaihdevuodet sekä lääkkeiden tai alkoholin väärinkäyttö.

Dysbioosi vaikeuttaa mineraalien ja hivenaineiden imeytymistä, estää vitamiinien hyödyntämistä sekä tuottaa maksaa ja haimaa rasittavia, syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Mädättäjäbakteerit, joita on runsaasti lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita syövien suolistossa, estävät ravinnon normaalin sulamisen. Tämä elimistön epätasapaino vaikuttaa koko kehon toimintoihin ruoansulatuksesta hormoneiden valmistukseen.

Miten dysbioosi sitten diagnosoidaan?

Verikokeesta voidaan määrittää onko veressä vasta-aineita tunnettuja hiivoja kohtaan. Yleisin koe on kuitenkin ulostenäyte, joka saa olla korkeintaan kaksi tuntia vanha. Candida- hiivat saattavat aiheuttaa herkistyneelle myös iho-oireita (allergiakokeen tapainen ihotesti). Suun ja nielun limakalvolta, emättimestä, peräsuolesta ja iholta voidaan ottaa sivelynäytteitä sekä suoraa mikroskooppitutkimusta että hiivaviljelyä varten. Candida albicans -hiivan ominaisuus kasvattaa rihmastoa tekee näytteen tuloksen epäluotettavaksi, sillä näytteenottokohdasta hiivaa ei välttämättä löydy, mutta vieressä saattaa olla runsas kasvusto! Yleensä ulosteviljelykin pitäisi tehdä ainakin kahdesta näytteestä.

Tässä ainakin osa moninaisista oireista.

Ruuansulatuskanava: krooninen ientulehdus, valkoisenharmaa peite kielen päällä, pahanhajuinen hengitys, kuiva tai tulehtunut kurkku, yskä, suun kuivuminen, ummetus ja ripuli (välillä vuorotellen), ulosteen limaisuus ja voimakkaan paha haju, valtaisa kaasunmuodostus, turvotus, suolistokouristelu, huono ruuansulatus, närästys, kutina ja kosteus peräaukossa, maksa- ja haimavaurion merkkejä laboratoriokokeissa.

Hermosto: masennus, voimakas väsymys, voimattomuus, saamattomuus, mielialan voimakkaat vaihtelut, apatia, keskittymisvaikeudet, huonontunut muisti, ärtyneisyys etenkin naisilla ennen kuukautisia, jatkuva päänsärky, piristävän alkuvaiheen jälkeen makeat hiilihydraattiruuat aiheuttavat päihtyneen raukeuden, aivosumu.

Virtsa- ja sukuelimet: tihentynyt virtsaamisen tarve, virtsatie- ja munuaistulehdukset, itsepäisesti toistuva hiivavalkovuoto, emättimen kutina tai kirvely, vähentynyt seksuaalinen halu.

Iho ja limakalvot: vaippaihottuma, taiveihottuma, jalkasieni, monet krooniset ihottumat, suun sammas, tulehtuneet silmät, tukkoinen nenä.

Muita: makean himo, etenkin suklaan, leivän ja alkoholin himo, oireet pahenevat kosteassa, käryt ja kemikaalit ärsyttävät kohtuuttomasti, "allerginen kaikille aineille", alentunut alkoholin sietokyky, "humalassa yhdestä lasillisesta".

Melkoinen paketti siis!

Aiemmin olin menettää toivoni, että miten ihmeessä voin ikinä päästä eroon hiivasta tai siis dysbioosista, mutta luettuani Paulan kirjan ja tutkittuani asiaa muutenkin esim. näiltä sivuilta, joissa on rohkaisevia potilastapauksia, tulin siihen tulokseen, että nyt on todellakin aika häätää tuo pirulainen pois minusta.

Hoito-ohjelma on piiiiitkä ja monitahoinen, mutta se on läpikäytävä jos aikoo taudin voittaa.

• Hoito on monivaiheista ja pitkäaikaista
• Ongelma ei ole hiivakasvusto sinänsä vaan immuuni- puolustusjärjestelmän heikentynyt kunto
  
  • tarvitaan koko kehoa hoitavaa luonnonmukaista monihoito-ohjelmaa
• Hoidon kulmakivet:
  
  • hiivan kasvun pysäyttäminen ruokavaliohoidolla
  • suoliston bakteeriflooran tasapainottaminen maitohappobakteereilla
  • kuitujen käyttö hiivamyrkkyjen poiskuljettamiseen ja suoliston toiminnan palauttamiseen
  • hiivan "tappo" (luonnonlääkkeet/ hiiva-antibiootit)
  • tukilääkitys immuunijärjestelmää ja limakalvojen tilaa hoitavilla valmisteilla
  • (lisäravinteet, vitamiinit, hivenaineet)
  • muut toimenpiteet
• Hoito on asteittain voimistuva, minimi 2 kk
• Edettävä hitaasti, etteivät oireet pahene huomattavasti (Herxheimerin reaktio)
• Monihoito-ohjelman jälkeen tarvitaan jatkohoitoa, johon kuuluvat mm. terveellinen ruokavalio, probioottinen hoito sekä vitamiini- ja hivenainetäydennys

Mikä tekee asiasta "hieman" hankalan, on että Suomessa on vain TODELLA valitettavan vähän aiheeseen perehtyneitä lääkäreitä. Pääsen varaamaan aikaa Päivi Mäkeläisen vastaanotolle vasta kesäkuussa ja saan MAHDOLLISESTI ajan tulevalle SYKSYLLE. Mutta päättelin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten odotan tuota ajanvarauspäivää kuin kuuta nousevaa!

Lähteet:
Paula Heinonen: Hiivaongelmat, suoliston merkitys terveydelle
Rauli Mäkelä: Hiivasyndrooma; Opas hiivataudin tunnistamiseksi ja hoitamiseksi
Jouko Pursiainen: Hiivasyndrooma & luonnonmukaisen hoidon opas
Muita:

Lähde
Lähde