Varoitus, tässä kirjoituksessa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.
Katselin toissapäivänä Teemalta ohjelman "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?" Ohjelmaa mainostettiin lauseella: "Mikä saa 35-vuotiaat naiset tuntemaan itsensä yli-ikäisiksi? 34-vuotiaan Sunny Bergmanin henkilökohtainen kuvaus mainosten voimasta."
Dokumentissa hollantilainen näyttelijä-ohjaaja Sunny Bergman haastatteli useita muoti- ja naistenlehtien päätoimittajia. Lehdethän elävät pääasiassa kosmetiikkayritysten mainostuloista, joten myös aiheiden on oltava sellaisia, että niillä pyritään vaikuttamaan lukijoiden ostopäätöksiin. Toimittajat olivat kaikki sitä mieltä, että ovat oikealla asialla, eikä ole heidän vastuullaan, miten heidän tekstinsä ja kuvansa vaikuttavat lukijoihin, yleensä nuoriin naisiin. Muoti- ja naistenlehtien lukemisen vaikutuksista on tehty myös yksinkertainen tutkimus, jonka mukaan jo puolen tunnin "altistus" näille lehdille vaikutti selailijoiden alitajuntaan ja minäkuvaan.
Ohjelmassa haastateltiin muotilehden kuvankäsittelijää/valokuvaajaa ja hän sanoi, että tämän tyyppisissä lehdissä ei ole AINOATAKAAN käsittelemätöntä valokuvaa. Lehtien tehtävä on kuulemma luoda haavekuvia ja motivoida lukijoita ponnistelemaan terveytensä ja sen eteen, että pystyisivät näyttämään samalta kuin mallit. Tässä kuvaan astuu mukaan plastiikkakirurgia. Kun ulkonäöstään epävarma lukija huomaa, että ei ikinä pysty saamaan samanlaista kauneutta purkeista, hän saakin samaisesta lehdestä vinkin mennä kauneuskirurgin pakeille.
Sunny matkusti Kaliforniaan ja haastatteli kauneusleikkauksissa käynyttä kahta nuorta naista. Nämä olivat todella tyytyväisiä saamiinsa käsittelyihin. Molemmille oli tehty samat toimenpiteet: rintojen suurennus, "brasialiainen" pakaroiden suurennus/kohotus, vatsan rasvaimu, vaginan kiristäminen, pikkuhäpyhuulten pienennys = yhteensä n. 20 000 dollaria. Sunny kyseli, miksi ihmeessä? "Se tuo itsevarmuutta, koska miehet ja poikaystävät katselevat Playboy-lehdistä kauniita naisia. Tyttöystävien ja vaimojen pitää ikään kuin kilpailla näiden mallien kanssa. Yhteiskunta on luonut tietyn naisen mallin ja jos poikkeaa siitä, on ruma. Leikkaukset myös auttavat etenemään uralla." Mainittakoon, että toinen naisista opiskeli kirjanpitäjäksi.
Sunny haastatteli myös amerikkalaista 15-vuotiasta teinityttöä ja tämän äitiä. Tyttö punasteli ja kiusaantui välillä haastattelun aikana, puhuttiinhan haastattelussa kovin henkilökohtaisista asioista. Tyttö nimittäin halusi pikkuhäpyhuulten pienennysleikkaukseen, koska halusi näyttää samalta kuin Playboy-lehtien mallit, jotta poikaystävä olisi häneen tyytyväinen! Jos joku nyt ei ole nähnyt, miltä Playboy-tytöt näyttävät alapäästään, niin heidän "tavaransa" on aivan kuin pikkutytön "pimpsa", siisti, sileä ja karvaton. Eli Amerikassa nykynuoret vieraantuvat niin paljon todellisuudesta, että LUULEVAT lehtien perusteella olevansa poikkeavia, jos heillä on pikkuhäpyhuulet ja karvoitus alapäässä! Porno- ja kauneuskirurgiateollisuus siis luovat mielikuvan siitä, millainen on normaali aikuisen naisen vagina ja sitä sitten halutaan matkia. Mielenkiintoista olisi tietää, onko kyseisenlainen "pikkutytön pimpsan" alkuperä jonkun taitavan Photoshopparin vai plastiikkakirurgin päässä. Haastattelun aikana paljastui vielä, että tyttö sai leikkauksesta 2000 taalan alennuksen, kun suostui julkisesti kertomaan aikomuksestaan mennä leikkaukseen. En muista, oliko leikkauksen normaali hinta 4000 vai 6000 dollaria, mutta tuollaista suuruusluokkaa kuitenkin.
Kaikesta näkemästään ja kokemastaan suivaantuneena Sunny perusti yhdessä lakimiehen kanssa sivuston The people vs the beauty industry. Sivusto on vain hollanniksi. Sen tarkoitus on antaa kauneusleikkauksissa käyneille vapaa sana ja jopa nostaa kanteita kauneusteollisuutta vastaan.
Ohjelma oli naisen näkökulmasta (naisen esineellistäminen) paikoin aivan pöyristyttävä ja voi vain pohtia, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä traumoja näistä (tuskin aina niin onnistuneista) leikkauksista nuorille naisille aiheutuu....
0 kommenttia:
Lähetä kommentti