Aikanaan minäkin oravanpyörässä juostessani sain (tai luulin saavani) tyydytystä siitä, että minulla oli vastuullinen työ, työssä hieno titteli, alaisia, kännykkä, ulkomaille suuntautuvia työmatkoja, kotonamme kävi joka toinen viikko siivooja, teimme vuosittain perheen kanssa pari-kolme "must"-ulkomaanlomamatkaa. Palkkakin oli ihan kelvollinen vaikka silloin valitinkin sitä, että raha ei riitä mihinkään.
Nyt jaksan aina vain ihmetellä sitä, kun päivät kuluvat ilman sen kummempia suunnitelmia tai ohjelmaa. Välillä toinen minä (ego kaiketi) yrittää nostaa päätään ja saada aikaan huonoa omaatuntoa, mutta se ei onnistu. Olen tyytyväinen näin. Ja kun en enää ole, olen varma, että tyhjiö täyttyy, kun olen siihen valmis.
Jos kysyisit, mitä teit eilen (oletus on, että aina teet jotain) ensimmäiseksi tulisi mieleeni vastata: "enpä juuri mitään", mutta tarkemmin miettiessäni voisin luetella: herättyäni join lasin vettä probioottien kera, kömmin vielä tunniksi takaisin sänkyyn, nukuinkin vähän. Noustuani vuoteesta peseydyin, join lasin suolalla terästettyä vettä, joogasin ja meditoin. Tein aamiaiseksi banaani-omena-mustikka-mansikka-auringonkukansiemen-MSM-viherjauhe-chili-inkivääri-kaneli-vesipirtelön ja nautin sen sekä kupin teetä. Nam! Sen jälkeen luin Paulo Coelhon The Witch of Portobello- kirjaa. Olo oli väsynyt, joten muutaman luvun luettuani nukuin taas vähän. Heräsin puolen päivän maissa ja söin lounaan. Juttelin esikoisen kanssa, joka vietti "sairaspäivää" koulusta, ja anopin kanssa, joka piipahti luonamme. Kävin anopin kanssa myös peittelemässä muutaman puupinon. Sen jälkeen surffailin hetken tietokoneella ja nautin samalla iltapäiväkahvit. Kolmelta tuli asiakas ayurvedahoitoon. Hoitoon kului tunti, jonka jälkeen aloin ruuanlaittopuuhat. Mies ja kuopus tulivat kotiin Tampereelta. Syötyämme lähdin miehelle soutajaksi kalaverkoille. Saalis oli pyöreä nolla. Järveltä tultuamme laitoin saunan lämpiämään, kävelin metsässä ja söin mustikoita ja (vielä hitusen raakoja) puolukoita sekä meditoin puun juurella. Tunsin syvää yhteyttä Äiti Maan kanssa. Metsästä tultuani lisäsin puita saunan pesään, sanoin anopille, että saunaan pääsee n. puolen tunnin kuluttua. Saunoimme ja uimme, minkä jälkeen olikin jo iltateen aika. Luin sängyssä vielä hetken eilen tullutta Voi hyvin-lehteä. Siinä oli mukava juttu Virpi Raipala-Cormierista, Frantsilan yrttitilan emännästä. Sen verran tunnen Virpiä, että minusta juttu oli ihan hänen näköisensä. Jutun luettuani mies kömpi viereeni ja olikin aika ummistaa silmät ja kiittää mukavasti sujuneesta päivästä.
Sellainen oli siis torstaipäiväni tällä viikolla.
Jumala on elämässä ja elämä on Jumalassa.
Jos onnistumme tunkeutumaan arkemme pyhään harmoniaan,
olemme oikealla tiellä,
koska meidän päivittäiset askareemme
ovat samalla jumalallisia askareita.
Paulo Coelhon Kolumnista "Vuoropuheluja Mestarin kanssa"
0 kommenttia:
Lähetä kommentti