perjantai, 27. elokuuta 2010

Mitä teet?

Uuden ihmisen tavatessamme meillä on tapana kysyä, mitä teet työksesi? Jos vastaat esim. olevasi kotiäiti, saat osaksesi sääliviä katseita: ei tuo reppana ole tainnut päästä mihinkään, elää varmaan miehensä siivellä ja jää kaikesta ulkopuolelle. Olen itse tuon kokenut.

Aikanaan minäkin oravanpyörässä juostessani sain (tai luulin saavani) tyydytystä siitä, että minulla oli vastuullinen työ, työssä hieno titteli, alaisia, kännykkä, ulkomaille suuntautuvia työmatkoja, kotonamme kävi joka toinen viikko siivooja, teimme vuosittain perheen kanssa pari-kolme "must"-ulkomaanlomamatkaa. Palkkakin oli ihan kelvollinen vaikka silloin valitinkin sitä, että raha ei riitä mihinkään.

Nyt jaksan aina vain ihmetellä sitä, kun päivät kuluvat ilman sen kummempia suunnitelmia tai ohjelmaa. Välillä toinen minä (ego kaiketi) yrittää nostaa päätään ja saada aikaan huonoa omaatuntoa, mutta se ei onnistu. Olen tyytyväinen näin. Ja kun en enää ole, olen varma, että tyhjiö täyttyy, kun olen siihen valmis.

Jos kysyisit, mitä teit eilen (oletus on, että aina teet jotain) ensimmäiseksi tulisi mieleeni vastata: "enpä juuri mitään", mutta tarkemmin miettiessäni voisin luetella: herättyäni join lasin vettä probioottien kera, kömmin vielä tunniksi takaisin sänkyyn, nukuinkin vähän. Noustuani vuoteesta peseydyin, join lasin suolalla terästettyä vettä, joogasin ja meditoin. Tein aamiaiseksi banaani-omena-mustikka-mansikka-auringonkukansiemen-MSM-viherjauhe-chili-inkivääri-kaneli-vesipirtelön ja nautin sen sekä kupin teetä. Nam! Sen jälkeen luin Paulo Coelhon The Witch of Portobello- kirjaa. Olo oli väsynyt, joten muutaman luvun luettuani nukuin taas vähän. Heräsin puolen päivän maissa ja söin lounaan. Juttelin esikoisen kanssa, joka vietti "sairaspäivää" koulusta, ja anopin kanssa, joka piipahti luonamme. Kävin anopin kanssa myös peittelemässä muutaman puupinon. Sen jälkeen surffailin hetken tietokoneella ja nautin samalla iltapäiväkahvit. Kolmelta tuli asiakas ayurvedahoitoon. Hoitoon kului tunti, jonka jälkeen aloin ruuanlaittopuuhat. Mies ja kuopus tulivat kotiin Tampereelta. Syötyämme lähdin miehelle soutajaksi kalaverkoille. Saalis oli pyöreä nolla. Järveltä tultuamme laitoin saunan lämpiämään, kävelin metsässä ja söin mustikoita ja (vielä hitusen raakoja) puolukoita sekä meditoin puun juurella. Tunsin syvää yhteyttä Äiti Maan kanssa. Metsästä tultuani lisäsin puita saunan pesään, sanoin anopille, että saunaan pääsee n. puolen tunnin kuluttua. Saunoimme ja uimme, minkä jälkeen olikin jo iltateen aika. Luin sängyssä vielä  hetken eilen tullutta Voi hyvin-lehteä. Siinä oli mukava juttu Virpi Raipala-Cormierista, Frantsilan yrttitilan emännästä. Sen verran tunnen Virpiä, että minusta juttu oli ihan hänen näköisensä. Jutun luettuani mies kömpi viereeni ja olikin aika ummistaa silmät ja kiittää mukavasti sujuneesta päivästä.

Sellainen oli siis torstaipäiväni tällä viikolla.

Jumala on elämässä ja elämä on Jumalassa.
Jos onnistumme tunkeutumaan arkemme pyhään harmoniaan,
olemme oikealla tiellä,
koska meidän päivittäiset askareemme
ovat samalla jumalallisia askareita.

Paulo Coelhon Kolumnista "Vuoropuheluja Mestarin kanssa"

torstai, 26. elokuuta 2010

Elokuun horoskooppi oinaille

Pitkästä aikaa katsoin, mitä Seppo Tanhua sanoo kuukausihoroskoopissaan oinaille. Hämmästyin, miten hyvin teksti taas osuu ja uppoaa. Toivottavasti raskas olo hellittää pian...Tässä yleisemmin elokuusta ja perässä tuo oinaita koskeva osuus.

Elokuu 2010
Saturnuksen saavuttua Vaa'an merkkiin, saamme varautua tavallista haastellisempaan syksyyn. Kun vielä Venus ja Mars saapuvat samoille asteille heti elokuun alusta lukien, niin ihmiskuntaa ja maailmantaloutta puristava T-risti saa melkoisesti lisää voimaa. Kesän käynnistämä muutosprosessi jatkuu lomakauden hetkellisen rauhaiselonjälkeen entistä vahvempana ja monille ihmisille tuottaa suuria vaikeuksia palata takaisin aikaisempaan työelämään. Yllättävän moni ystäväni ja tuttavani on kylmän rauhallisesti sanoutunut irti työpaikastaan karenssista huolimatta. Helpottumisen tunne heijastuu kasvoilta vapautuneena hymynä.

Vaikuttaa tosiaan siltä, että ihmisen vieteri on kiristetty huippuunsa sillä valtavalla materiaalisella tarjonnalla, joka pakottaa hankkimaan tietyn määrän rahaa tietyssä ajassa elintason säilyttämiseksi. Kun jaksaminen sitten loppuu kollektiivisesti, tulee moni asettamaan arvomaailmansa uuteen uskoon pakon edessä. Yhä useampi keho tulee ilmoittamaan sairauden tai kivun muodossa, että voimat eivät enää riitä nykyiseen menoon. Henkinen uupumus ja fyysinen väsymys johtavat vääjäämättä kasvaviin sairaslomiin joiden kautta yritysten ja sosiaalisten laitosten omistajat joutuvat katsomaan aikaisempaa toimintaansa silmästä silmään. Mitä kovemmalla työntekijä on ollut sitä pidempään myös toipuminen tulee kestämään.

Tämä inhimillisen pinnan venyttäminen äärimmilleen tulee lopulta kaatamaan markkinatalouden veneen, eikä siihen kulu enää kovin pitkä aika.
Suuntaa ei tulla muuttamaan päättäjien toimesta, vaan se muuttuu omia aikojaan ilman johtajia.

Elokuussa on hyvä muistaa, että jokaisen on tällaisessa tilanteessa huolehdittava itse itsestään. Apuja ei ole suuremmin luvassa miltään suunnalta, ellet ota aloitetta omiin käsiisi. Väsymyksen ja uupumuksen iskiessä on uskallettava tunnustaa tilanne itselleen ja hakea sairaslomaa. Yksityisyrittäjänä olen joutunut hakemaan lomaa itseltäni, mikä on ehkä vieläkin haastavampaa. Tiedän kuitenkin, että lopullinen romahdus vaanii aivan nurkan takana ja siksi pyrin koko ajan antamaan itselleni enemmän aikaa lepoon ja rentoutumiseen.

Jos nyt pakottaa itsensä ahdistavaan työtahtiin tai ahdistavaan tekemiseen, voi suosiolla varautua niin rankkoihin oireisiin, ettei mitään valintaa enää tarvitse tehdä. Keho ja elimistö tekee sen puolestamme. Vapauta siis itsesi ajoissa raskaista tehtävistä ja anna tilaa paljon paremmalle vaihtoehdolle, joka on jo nyt sinua odottamassa.

Oinas
Oinaan merkki on tavallista kovemmassa muutospaineessa Saturnuksen oppositiosta ja merkissäsi perääntyvistä Jupiterista ja Uranuksesta johtuen. Jokainen solusi on herkistynyt tunnistamaan tarpeettomat ja kehollesi vahingolliset asiat elämässäsi. Oinaalle on äärimmäisen tärkeää saada olla liikkeellä ja toiminnassa muutosten toteuttajana. Raskas ja pysähtynyt olotila kertoo, mitkä asiat ovat tällä kertaa muutoksen tarpeessa. Uskaltautuessasi siirtymään pois elämäsi pysähtyneeltä alueelta, tunnistat välittömästi energiatasosi kasvun ja elämänenergian virtaamisen ihan uudella tavalla.

torstai, 19. elokuuta 2010

Kiitollisuudenaiheita tänään

  • elämä
  • hyvä päivä
  • terveys
  • läheiset
  • rakkaus
  • koti
  • vapaus
  • kiireetön elämä
  • alkava syksy
  • uudet ja vanhat ystävät ja upeat keskustelutuokiot heidän kanssaan
  • mielenrauha
  • henkisyyden ja jalat maassa -olon tasapaino
  • puutarhan sato
  • kauniit päivät
  • elokuun iltojen kuulaus
  • pakastimessa olevat marjat
  • kuivatut nokkoset ja herukanlehdet
  • alkaneet anatomian ja fysiologian opinnot
  • ayurveda-harjoitushoidot
  • juuri leikatut ja hennatut hiukset
  • lokakuulle tilatut teatteriliput
  • tammikuinen Intian-matka
  • kunnossa oleva ompelukone
  • nuorison siistit huoneet
  • tulossa olevat iHerbin tilaukset
  • ystävän kesäjuhla  
Mistä sinä olet kiitollinen?

Elävää elämää ja pari reseptiä

Kesä on siis (jälleen kerran pitää hehkuttaa) ollut uskomattoman ihana, akut on tullut ladattua moneen kertaan, ulkonaolosta ja auringosta nauttien, oman kasvimaan tuotoksia maistellen. Tomaatitkin alkavat vähitellen punertua :).Mutta...

Huomaan itsessäni aina loppukesästä tiettyä ärtymystä ja rutiininpuutteesta johtuvaa levottomuutta. Huomaan kaipaavani säännöllistä rytmiä (joka ayurvedankin mukaan on suotavaa kaikille doshille) ja olenkin aina elokuussa huokaissut helpotuksesta, kun lasten koulu on alkanut. Perheen nuoriso on vihdoin alkanut elää samassa rytmissä meidän vanhempien kanssa kun kesän yövalvomiset ja  "iltapäiväaamiaiset" (kun minä olen nauttinut iltapäiväkahvikuppostani) ovat taaksejäänyttä aikaa (lukuunottamatta viikonloppuja ;). Syömme yhdessä päivällisen, jonka minä onnekas saan edelleen olla kotona valmistamassa. Ihanaa,  kun on tarjolla paljon vihanneksia (kesäkurpitsaa, kukkakaalia, avomaankurkkua, punajuurta, herneitä...), joista loihtia milloin mitäkin herkkua. Vaikka pian 16-v kuopus toisinaan sanookin, että "on tää ihan hyvää, vaikka en mä niin noista  kasvisruuista välitä", kyllä hän silti kiltisti popsii mitä on tarjolla.

Kesäelämän epäsäännöllisyys (ja nautitut saunaoluet, myös alkoholilliset) alkavat kostautua tällä hiivapotilaalla mm. ruuansulatusvaivoina (no totta mooses!). Ilmeisesti olin saanut talven ja kevään mittaan elimistöni kuitenkin aika hyvään kuosiin, sillä vaivat alkoivat vasta muuaman viikon epäsäännöllisyyksien jälkeen! No nyt on taas aika alkaa puhdistaa kroppaa, minkä kuitenkin toteutan rennosti, liikaa pingottamatta, mielihalujani kuunnellen. Tiedän tosin senkin, että elimistössä jylläävä hiiva ja muut pöpöt helposti tuputtavat etusijalle OMIA mielihalujaan: sokeria, vehnää ja sen sellaista. Juuri sitä, mitä NE tarvitsevat polttoaineekseen, en suinkaan MINÄ.

Oman kropan lempeämpi kohtelu vaatii lempeitä aterioita.  Siksi olen alkanut valmistaa perheellemme lämpimiä kasvisaterioita. Frantsilan kasviskeittokirjasta olen löytänyt ihanien kasvislaatikoiden ohjeita.
Tässä pari, jotka maistuivat hyvin myös perheen miesväelle.
Ohra-punajuurilaatikko
1 dl cashewpähkinöitä tai manteleita
4 punajuurta
2 porkkanaa
1 palsternakka
3 rkl öljyä
6 dl kypsää ohraa (myös rouhittu, kypsä ohra käy)
1 dl hapankermaa
1 dl hienonnettua etikkakurkkua (minulla ei ollut)
2 rkl kuminaa
salviaa,  Frantsilan yrttisuolaa
Rouhi pähkinät/mantelit. Kuori juurekset ja raasta ne karkealla terällä. Freesaa juurekset ja pähkinärouhe kevyesti öljyssä. Sekoita keskenään raasteet ja kypsä ohra. Lisää tarvittaessa vettä. Sekoita joukkoon hapankerma, hienonnettu etikkakurkku ja mausteet. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun uunivuokaan. Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Kiertoilmauunissa voit käyttää matalampaa lämpötilaa, 175 astetta.

Kun keität viljoja, pidä mielessä laatikoiden teko: keitä aina sen verran enemmän, että sitä riittää seuraavien päivien laatikoihin.

Kikherne-viljalaatikko

3 dl kypsiä kikherneitä
4 dl kypsiä ohrasuurimoita, hirssiä, riisiä tai tattaria
3 dl maitoa, soijamaitoa tai vettä
2 porkkanaa
1 palsternakka
pala juuriselleriä
kasviöljyä
soijakastiketta (ei välttämätön)
kuminaa, Frantsilan mausteyrttisuolaa, valkopippuria, cayennepippuria, kurkumaa, currya
Pinnalle: juustoraastetta, seesaminsiemeniä tai auringonkukansiemeniä

Kypsennä liotetut kikherneet ja vilja eri kattiloissa. Mittaa laatikkoon tarvittavat määrät. Hienonna kypsät kikherneet tehosekoittimessa ja lisää neste. Raasta juurekset ja freesaa ne kevyesti öljyssä. Yhdistä herneet, kypsä vilja ja juurekset. Seos saa olla löysää, koska siinä on jo laatikkoon tarvittava neste. Mausta ruoka tuhdisti. Kurkumaa saa olla niin paljon, että väristä tulee kaunis. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta tai siemeniä. Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

  • Voit lisätä seesamin- tai auringonkukansiemeniä myös itse laatikkoon.
  • Papujen keittäminen on aikaavievää puuhaa, joten jonakin sopivana vapaapäivänä, keitä kerralla monia erilaisia papuja ja pakasta ne erikseen. Pakastettujen kikherneiden avulla tämäkin laatikko syntyy kohtuullisen nopeasti. 
  • Työtä nopeuttaa entisestään, jos viljakin on valmiiksi kypsää; tähteeksi jäänyt vilja sopii erinomaisesti tähän laatikkoon. Keitä vilja mieluiten suolattomassa vedessä, niin voit käyttää sitä myös jälkiruoissa.

Poissaoloviesti

Surullisenhauska sketsi "elävästä elämästä", Ketonen ja Myllyrinteen tulevaa satoa. Ainakin itselle kolahti. Katso huviksesi :)
 http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/ketonen_ja_myllyrinne/video?40773

lauantai, 14. elokuuta 2010

Sikainfluenssasta taas

Satuin kuulemaan tänään uutisista, että Suomessa aletaan jakaa maksutta influenssarokotteita uusille "riskiryhmille" mm. raskaanaoleville naisille. And guess what! Uusi influenssarokote sisältää myös SIKAINFLUENSSAROKOTETTA! Eli näin ovelasti meillä saadaan nyt miljoonien arvoiset, Suomeen hankitut, käyttämättä jääneet rokotteet "hukutettua" ja yhä useampi rokotettua sikainfluenssaa vastaan. Nyt siis saadaan annettua sikapiikki heillekin, jotka yleensä ottavat vuosittaisen influenssarokotteensa, mutta eivät viimeksi halunneet sikapiikkiä. Ja arvovaltainen tohtori (en valitettavasti muista nimeä) vakuutti, että syksyllä on taas odotettavissa uusi sikainfluenssa-aalto.

Että näin!

Katso huviksesi myös tämä David Icken informatiivinen video sikainfluenssarokotteesta (syksyltä 2009). Hänellä näyttää olevan paljon asiaa muutenkin, kannattaa katsoa muitakin hänen videoitaan.

perjantai, 13. elokuuta 2010

Länsimaista silpomista

Varoitus, tässä kirjoituksessa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Katselin toissapäivänä Teemalta ohjelman "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?" Ohjelmaa mainostettiin lauseella: "Mikä saa 35-vuotiaat naiset tuntemaan itsensä yli-ikäisiksi? 34-vuotiaan Sunny Bergmanin henkilökohtainen kuvaus mainosten voimasta."

Dokumentissa hollantilainen näyttelijä-ohjaaja Sunny Bergman haastatteli useita muoti- ja naistenlehtien päätoimittajia. Lehdethän elävät pääasiassa kosmetiikkayritysten mainostuloista, joten myös aiheiden on oltava sellaisia, että niillä pyritään vaikuttamaan lukijoiden ostopäätöksiin. Toimittajat olivat kaikki sitä mieltä, että ovat oikealla asialla, eikä ole heidän vastuullaan, miten heidän tekstinsä ja kuvansa vaikuttavat lukijoihin, yleensä nuoriin naisiin. Muoti- ja naistenlehtien lukemisen vaikutuksista on tehty myös yksinkertainen tutkimus, jonka mukaan jo puolen tunnin "altistus" näille lehdille vaikutti selailijoiden alitajuntaan ja minäkuvaan.

Ohjelmassa haastateltiin muotilehden kuvankäsittelijää/valokuvaajaa ja hän sanoi, että tämän tyyppisissä lehdissä ei ole AINOATAKAAN käsittelemätöntä valokuvaa. Lehtien tehtävä on kuulemma luoda haavekuvia ja motivoida lukijoita ponnistelemaan terveytensä ja sen eteen, että pystyisivät näyttämään samalta kuin mallit. Tässä kuvaan astuu mukaan plastiikkakirurgia. Kun ulkonäöstään epävarma lukija huomaa, että ei ikinä pysty saamaan samanlaista kauneutta purkeista, hän saakin samaisesta lehdestä vinkin mennä kauneuskirurgin pakeille.

Sunny matkusti Kaliforniaan ja haastatteli kauneusleikkauksissa käynyttä kahta nuorta naista. Nämä olivat todella tyytyväisiä saamiinsa käsittelyihin. Molemmille oli tehty samat toimenpiteet: rintojen suurennus, "brasialiainen" pakaroiden suurennus/kohotus, vatsan rasvaimu, vaginan kiristäminen, pikkuhäpyhuulten pienennys = yhteensä n. 20 000 dollaria. Sunny kyseli, miksi ihmeessä? "Se tuo itsevarmuutta, koska miehet ja poikaystävät katselevat Playboy-lehdistä kauniita naisia. Tyttöystävien ja vaimojen pitää ikään kuin kilpailla näiden mallien kanssa. Yhteiskunta on luonut tietyn naisen mallin ja jos poikkeaa siitä, on ruma. Leikkaukset myös auttavat etenemään uralla." Mainittakoon, että toinen naisista opiskeli kirjanpitäjäksi.

Sunny haastatteli myös amerikkalaista 15-vuotiasta teinityttöä ja tämän äitiä. Tyttö punasteli ja kiusaantui välillä haastattelun aikana, puhuttiinhan haastattelussa kovin henkilökohtaisista asioista. Tyttö nimittäin halusi pikkuhäpyhuulten pienennysleikkaukseen, koska halusi näyttää samalta kuin Playboy-lehtien mallit, jotta poikaystävä olisi häneen tyytyväinen! Jos joku nyt ei ole nähnyt, miltä Playboy-tytöt näyttävät alapäästään, niin heidän "tavaransa" on aivan kuin pikkutytön "pimpsa", siisti, sileä ja karvaton. Eli Amerikassa nykynuoret vieraantuvat niin paljon todellisuudesta, että LUULEVAT lehtien perusteella olevansa poikkeavia, jos heillä on pikkuhäpyhuulet ja karvoitus alapäässä! Porno- ja kauneuskirurgiateollisuus siis luovat mielikuvan siitä, millainen on normaali aikuisen naisen vagina ja sitä sitten halutaan matkia. Mielenkiintoista olisi tietää, onko kyseisenlainen "pikkutytön pimpsan" alkuperä jonkun taitavan Photoshopparin vai plastiikkakirurgin päässä. Haastattelun aikana paljastui vielä, että tyttö sai leikkauksesta 2000 taalan alennuksen, kun suostui julkisesti kertomaan aikomuksestaan mennä leikkaukseen. En muista, oliko leikkauksen normaali hinta 4000 vai 6000 dollaria, mutta tuollaista suuruusluokkaa kuitenkin.

Kaikesta näkemästään ja kokemastaan suivaantuneena Sunny perusti yhdessä lakimiehen kanssa sivuston The people vs the beauty industry. Sivusto on vain hollanniksi. Sen tarkoitus on antaa kauneusleikkauksissa käyneille vapaa sana ja jopa nostaa kanteita kauneusteollisuutta vastaan.

Ohjelma oli naisen näkökulmasta (naisen esineellistäminen) paikoin aivan pöyristyttävä ja voi vain pohtia, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä traumoja näistä (tuskin aina niin onnistuneista) leikkauksista nuorille naisille aiheutuu....

keskiviikko, 11. elokuuta 2010

Niin äkkiä

Eilen Tampereelle ajellessani yhdellä kohdalla oli poliisi ohjaamassa liikennettä kiertotien kautta. Pian kuulin radiosta, että siellä siltojen kohdalla on ollut raju kolari - pakettiauto ja rekka törmänneet yhteen. Enpä osannut eilen aavistaa, että kolarissa menehtynyt oli mökkinaapuri, perheenisä, vanha luokkakaverini.

Niin äkkiä se käy, hänen matkansa maan päällä, tässä elämässä, päättyi silmänräpäyksessä. Osanottoni perheelle.

maanantai, 9. elokuuta 2010

Vihreää

Piankohan punertuvat?
Melonin kukkia
Kasvimaan vahti
Punajuuret ok, nauriita syö jokin otus : (

Ukkosta, mopoilua ja koulua

Mikä kesä! Eilisiltainen ukkosmyrsky oli kuin sen loppuhuipennus! Eilisen päivän seisova ja hautova sää antoi kyllä aavistuksen siitä, mitä oli tulossa. Olin jo unten mailla peiton alla kun se alkoi. Heräsin ja menin olohuoneeseen ihmettelemään. Varmistin, että perheen nuoriso oli tullut kotiin moporetkeltään. Olivat - nauttivat samaisesta näytelmästä saunamökistä käsin. Salamat välähtelivät jatkuvasti valaisten aavemaisesti tuulessa huojuvat puut. Meidän kohdallamme myrsky kesti vajaan puoli tuntia. Tassuttelin takaisin peiton alle kun myteri laantui ja jyrinä siirtyi aina vain kauemmaksi. Olin kiitollinen.

Tämä kesä on ollut minulle ja miehelle selvästi sen asian harjoittelua, että pian olemme taas vain me kaksi. Nuoriso on mennyt omia menojaan tai me itse olemme reissailleet kahden kesken. Vaikka olen onnellinen itsekseni - nautin tosi paljon yksinolosta - olen onnellinen myös siitä, että rakkaus asuu meillä edelleen. Mies ehdottelee milloin mitäkin "hullutuksia" ja minä suostun! Lauantaina lainasimme nuorison skoottereita ja huristelimme niillä muutaman km:n matkan kylälle. En ole IKINÄ ajanut mitään kaksipyöräistä moottorilla varustettua vehjettä ja suhtauduinkin ensin vähän epäilevästi ja pelollakin moiseen touhuun. En kuitenkaan vastustellut vaan halusin voittaa typerän pelkoni. Lisäksi skootteri ilmeisesti on maailman helpoin ajettava, eihän siinä ole edes vaihteita. Rystyset valkoisina ja olkapäät korviin asti jännitettyinä kuitenkin lähdin sitten liikkeelle ja 30 km:n tuntivauhtikin tuntui aluksi todella huimalta! Jonkin ajan kuluttua uskalsin jo rentoutua ja aloin tuntea huumaavaa vapauden tunnetta - huom. vauhti oli edelleen vain 30 - 35 km/h! Ajaessa tuntunut ilmavirta viilensi mukavasti oloa. Jossain vaiheessa kuvittelin itseni ranskattareksi, joka käväisee helmat hulmuten hakemassa kauppahallista ainekset päivällistä varten...

Kävimme näyttämässä esikoisen menopeliä kylällä asuvalle perheelle, heillä on kun on ollut kiinnostusta ostaa se. Esikoinen menee autokouluun eikä pian tarvitse enää sitä. Kuopus on luvannut lainata omaansa aina tarvittaessa sen aikaa, kunnes ajokortti on plakkarissa. Esikoinen oli luontoihmisenä jossain vaiheessa sitä mieltä, että hän ei mene lainkaan autokouluun, mutta totesi sitten käytännön syistä, että taitaa se sittenkin kannattaa, asumme nimittäin sen verran kaukana kaikesta. Pari perheen jäsentä koeajoi skootterin ja panivat asian harkintaan. Me kävimme lähikioskilla syömässä ("luomuhampurilaiset") ja palasimme mukavan ajoretken jälkeen kotiin. Kipinä skootteriajeluun oli syntynyt. Sanoin miehelle, että jos Suomessa olisi aina kesä, saattaisin hankkia oman skootterin, niin mukavaa se oli!

Me "lapselliset" toteamme usein kesän olevan ohi jo näin elokuun alkupuolella, vaikka helteet kuinka jatkuisivat. Johtunee siitä, että lasten arkinen aherrus opinahjoissa alkaa taas. Etelänaapurissamme Virossa koulu alkaa vasta syyskuussa, mikä näillä nykykeleillä olisi meillä Suomessakin paljon järkevämpi aloitusaika. Ehkä se aika vielä joskus palaa meillekin...Kuopus ei kuitenkaan vielä muutakaan kokonaan kotoa pois, hänellä tärppäsi hakemistaan opiskelupaikoista kakkosvaihtoehto. Se tarkoittaa päivittäistä kulkemista n. 50 km:n päähän. Suurimmaksi osaksi päässee kulkemaan isänsä kyydillä. Saamme siis edelleen miehen kanssa harjoitella tulevaa kaksin elämistä vähän kerrassaan :).

Meditoin pitkästä aikaa tänä aamuna. Se tuntui hyvältä. 

maanantai, 2. elokuuta 2010

Kesätunnelmia

Ei täällä ketään asu...
Mirrin mintut
Kihnu
Saaren asukin kätevä menopeli
Pärnu
Lydia Koidula
Rantamännyt
Vilvoittava kesäsade
Letit
Ja jälleen Pärnu