Matkalla

Intia mielessäin ja muutakin

2011-02-20T13:24:00.002+02:00

Päätin, että on aika jo vaihtaa blogin ekaksi tekstiksi jotain muuta kuin jouluruno ;).

Hiljaiseloa ollut meikäläisellä blogimaailmassa, oikeassa elämässä sen sijaan on ollut ihan "let's go meininkiä". Joten tässä pieni päivitys, mitä elämääni nyt kuuluu, kun kerran on tämä blogi tullut joskus alettua.

Joulun jälkeen mieleni valtasi Intian matkan odotus. Vihdoin koitti tammikuun puoliväli ja pääsin matkaan. Vietimme sekalaisen ayurvedaopiskelijajoukon ja kahden opettajamme kanssa upean pariviikkoisen Keralan Kovalamissa.

Majoituimme parin minuutin kävelymatkan päässä Arabianmeren rannasta Hawah Beachillä, kodikkaassa pikkuhotellissa nimeltään Thushara, jonka henkilökunta oli todella ystävällistä ja avuliasta. Hotellissa pitää vastaanottoa ayurvedalääkäri Dr. Vinoy Vighneshwar. Dr Vinoyn pikkupoikamainen, veikeä olemus, erittäin lämmin ja kuunteleva tapa suhtautua asiakkaaseensa sekä monen vuoden kokemus ayurvedalääkärinä vakuuttivat meidät hoitojen tehosta. Ystävystyimme lopulta hänen ja hänen upean, rakastavan ja työtään antaumuksella tekevän henkilökuntansa kanssa niin, että kotiinlähtö oli todella haikea....

Matkaan kuului aamujooga päivittäin ulkona klo 6:30 alkaen ja siis Vedakeskuksen yhdessä Dr. Vinoyn järjestämää ayurvedakoulutusta ja -hoitoja, joten päiväohjelmat olivat suhteellisen tiiviitä. Hoitojen jälkeen oli aina sen verran nirvanassa, että vei oman aikansa toipua taas sosiaaliseen kuntoon ;). Saamamme hoidot olivat niin fyysisesti kuin psyykkisestikin erittäin puhdistavia, taisi siinä muutama kilokin karista, kun hoito laittoi kropasta kuonat liikkeelle ja samoin tapahtui päässä. Mieli myllersi välillä melko tavalla, monenlaisia tunteita ja muistoja tuli pintaan käsiteltäviksi. Porukkamme oli niin mahtava, että kaikenlaisten tunteiden näyttäminen oli sallittua ja suorastaan toivottavaa. Turinatuokiot ihanien, samanhenkisten ihmisten kanssa kuuluivat reissun parhaaseen antiin. Itselläni matkan anti olikin enemmän hoidoista ja niiden jälkivaikutuksista sekä kuuman kosteasta ilmastosta, merestä, ihanista ruuista nauttimista kuin varsinaisesti uusien hierontataitojen oppimista.

Kaikkia ayurvedahoitoja ei edes suositella Suomessa tehtäväksi kylmän ilmastomme vuoksi sekä siksi, että toiset hoidot vaikuttavat niin syvälle, että on suositeltavaa antaa hoitoja vain kokeneen ayurvedalääkärin läsnäollessa. Esim Shirodara-öljyhoito on yksi näistä (tiedäthän, se hoito, jossa lämmintä öljyä valutetaan hoidettavan otsalle ja jonka kuvalla ayurvedahoitoja aina mainostetaan..) Sen vaikutukset menevät todella syvälle henkiselle puolelle, joten hoitajalla on suuri vastuu.
Matkaan kuului myös parin päivän reissu vuoristoon Thekkady-nimiseen paikkaan tutustumaan mauste- ja hedelmäplantaasille. Yksi päivä meni Keralan pääkaupungissa Thiruvananthapuramissa (ent. Trivandrum), mm. kirjaostoksilla (Intiassa painetut kirjat kun eivät maksa juuri mitään...) sekä homeopaattisessa apteekissa (samoin, puoli-ilmaiseksi saa mitä vain homeopaattisia tuotteita).

Rakastuin Kovalamiin, sen trooppiseen kuumankosteaan ilmastoon, pauhaavaan mereen, ystävällisiin (joskus vähän liiankin ,) ihmisiin, värien kirjoon, auringonlaskuun, kaikkeen! Kovalam Beach vei sydämeni ja päätin, ettei tämä reissu jäänyt viimeiseksi kerraksi siellä.

Matkan jälkeen nopea paluu arkeen oli taattu, sillä aloin saman tien hierojaopinnot Tampereella . Opiskelu kestää vuoden eli tammikuun lopussa 2012 pitäisi olla sitten koulutetun hierojan/urheiluhierojan nimike ja taidot saavutettuna. Koulutus on todella perusteellista, sitä mitä kaipaankin, sillä haluan saada kunnon pohjan hoitoalalle. Olen hierojakurssillani vanhin oppilas ja voisin olla useimman muun opiskelijan äiti, mutta se ei tahtia haittaa! Porukka on reilua, avointa ja huumorintajuista opettajia myöten, joten päivät kuluvat sukkelaan ja mukavissa merkeissä. Tiedän, että opinnot ovat vasta alussa ja asiakaspalvelun alettua päivistä tulee pidempiä ja raskaampiakin, mutta kun sen tietää, se ei haittaa.

Tänä keväänä riittää vipinää, sillä terveydenhuollon perusopinnotkin kestävät toukokuun loppuun. Ja kun en enää ole ihan tyttönen, opiskelu vie aika lailla aikaa, aivosolut kun eivät toimi aivan yhtä virkeästi kuin nuorempana. Mutta yhtä kaikki, olen todella kiitollinen ja onnellinen, että lähdin tälle tielle.

Paljon muutakin voisi kirjoittaa, mutta olkoon tämä nyt tässä, sillä nyt on alettava valmistautua huomiseen anatomian ja fysiologian kokeeseen.

Namaste!

Joulu

2010-12-23T10:11:00.000+02:00

Himmenee aattoilta
tähtien hopeasilta
kimaltaa yllä maan.
Hiljenee ihmistalot
lämpöiset jouluvalot
syttyvät ikkunaan.
Kaikuvat kirkkojen kellot
lumiset tiet ja pellot
ääneti odottaa.
Jälleen ihminen siellä
lapsuuden juhlamiellä
jouluhun vaeltaa.

Rauhaisaa Joulua ja Onnellista, Omannäköistäsi Uutta Vuotta.

Kiitos lukijoilleni kuluneesta vuodesta.

Runo napattu täältä.

Kiitos runojen koostajalle :)

The Girl Effect

2010-11-18T12:10:00.000+02:00

Pitkästä aikaa jotain sanottavaa.

Surffailin blogeissa ja päädyin Tara Sophia Mohrin mielenkiintoiseen postaukseen "Girl Effect". Asia on niin tärkeä ja uskon siihen niin lujasti, että halusin myös omalla pienellä lahjoituspanoksellani olla mukana levittämässä sanaa tästä upeasta kampanjasta kolmannen maailman tyttöjen auttamiseksi.

On melkoisen järkyttävää, että tytön lapsuus päättyy siihen, kun hän täyttää 12 vuotta.

"Girl Effect:in ajatus on upea: auttamalla kehittyvien maiden tyttöjä, panostat samalla köyhyyden ja väkivallan loppumiseen ja hidastat AIDS:in leviämistä. Miten ihmeessä?

Girl Effect tarjoaa ratkaisun tyttöjen seksiorjuuden, muun hyväksikäytön, nälän, HIV-tartuntojen ja äärimmäisen köyhyyden lopettamiseen.

Ratkaisu on itse asiassa hyvin yksinkertainen: jokainen meistä voi sijoittaa jonkinlaisen summan 1) tyttöjen koulutukseen sekä 2) lainoihin ja koulutukseen, jotka mahdollistavat naisten omat pienet yritykset.

Karu tosiasia on nimittäin se, että kouluttamattomina tytöt joutuvat todella nuorina naimisiin tai myydään seksiorjiksi. Usein näissä olosuhteissa tyttö kuolee synnytykseen, joutuu jatkuvasti pahoinpidellyksi tai saa AIDS-tartunnan. Tytön kouluttaminen on pieni sijoitus, useissa maissa vain 40-50 $:n sijoitus riittää pitämään tytön koulussa. Koulua käyvien tyttöjen naimisiinmeno lykkääntyy myöhemmäksi, he saavat vähemmän lapsia, eivät tule niin helposti miestensä hyväksikäyttämiksi ja lisäksi he tienaavat enemmän.

Tytön koulutukseen sijoittaminen kannattaa, sillä se saa aikaan lumivyöryefektin: kehitysmaiden naiset kun sijoittavat 90% ansioistaan perheidensä hyväksi . Vertailun vuoksi, miesten vastaava luku on vain 30-40%. Kun siis naisille annetaan mahdollisuus kouluttautua ja sitä kautta mahdollisuus ansaita elantonsa, he nostavat perheensä pois köyhyydestä. Useimmiten käy niin, että naisten yritysten kasvaessa koko yhteisö vaurastuu.

Lisää Girl Effect-kampanjasta, sen auttamista tytöistä ja myös muista auttamiskohteista voit lukea Global Giving:in sivuilta.

Skeptikot, pessimistit ja itseään realisteina pitävät luultavasti haluaisivat taputtaa minua päälaelle ja sanoa: "Voi, miten lapsellista on uskoa, että tällaiset kampanjat auttavat ketään. Aina on maailmassa ollut köyhiä ja vielä köyhempiä eikä se siitä muuksi muutu". Sille en mitään voi, se on heidän asiansa, pitäköön uskonsa, minä pidän omani.

Kumpaan ryhmään sinä kuulut?

Tauon paikka

2010-09-03T11:17:00.000+03:00

Hitaan elämäni päivät täyttyvät tällä hetkellä perheelle ja perheen kanssa kokkailuista, anatomian ja fysiologian opinnoista, ayurvedahoitojen tekemisestä ja opiskelusta, ystävien kanssa vietetyistä hetkistä, sadonkorjuusta, joogasta, meditaatiosta yms. asioista, josta nautin. Olen kiitollinen, että näin on ja samalla ilmoitan, että pidän määräämättömän ajan taukoa blogailusta, kun tuntuu lisäksi siltä, että mieluummin pähkäilen asioita itsekseni kuin täällä netissä.

Kiitos, kun olette mukanani kulkeneet. Kenties vielä palaankin, jos vastaan tulee jotain, minkä haluan kanssanne jakaa.
Antoisaa, raikasta, ruskaista ja ihanaista syksyä teille kaikille!

Mitä teet?

2010-08-27T18:47:00.000+03:00

Uuden ihmisen tavatessamme meillä on tapana kysyä, mitä teet työksesi? Jos vastaat esim. olevasi kotiäiti, saat osaksesi sääliviä katseita: ei tuo reppana ole tainnut päästä mihinkään, elää varmaan miehensä siivellä ja jää kaikesta ulkopuolelle. Olen itse tuon kokenut.

Aikanaan minäkin oravanpyörässä juostessani sain (tai luulin saavani) tyydytystä siitä, että minulla oli vastuullinen työ, työssä hieno titteli, alaisia, kännykkä, ulkomaille suuntautuvia työmatkoja, kotonamme kävi joka toinen viikko siivooja, teimme vuosittain perheen kanssa pari-kolme "must"-ulkomaanlomamatkaa. Palkkakin oli ihan kelvollinen vaikka silloin valitinkin sitä, että raha ei riitä mihinkään.

Nyt jaksan aina vain ihmetellä sitä, kun päivät kuluvat ilman sen kummempia suunnitelmia tai ohjelmaa. Välillä toinen minä (ego kaiketi) yrittää nostaa päätään ja saada aikaan huonoa omaatuntoa, mutta se ei onnistu. Olen tyytyväinen näin. Ja kun en enää ole, olen varma, että tyhjiö täyttyy, kun olen siihen valmis.

Jos kysyisit, mitä teit eilen (oletus on, että aina teet jotain) ensimmäiseksi tulisi mieleeni vastata: "enpä juuri mitään", mutta tarkemmin miettiessäni voisin luetella: herättyäni join lasin vettä probioottien kera, kömmin vielä tunniksi takaisin sänkyyn, nukuinkin vähän. Noustuani vuoteesta peseydyin, join lasin suolalla terästettyä vettä, joogasin ja meditoin. Tein aamiaiseksi banaani-omena-mustikka-mansikka-auringonkukansiemen-MSM-viherjauhe-chili-inkivääri-kaneli-vesipirtelön ja nautin sen sekä kupin teetä. Nam! Sen jälkeen luin Paulo Coelhon The Witch of Portobello- kirjaa. Olo oli väsynyt, joten muutaman luvun luettuani nukuin taas vähän. Heräsin puolen päivän maissa ja söin lounaan. Juttelin esikoisen kanssa, joka vietti "sairaspäivää" koulusta, ja anopin kanssa, joka piipahti luonamme. Kävin anopin kanssa myös peittelemässä muutaman puupinon. Sen jälkeen surffailin hetken tietokoneella ja nautin samalla iltapäiväkahvit. Kolmelta tuli asiakas ayurvedahoitoon. Hoitoon kului tunti, jonka jälkeen aloin ruuanlaittopuuhat. Mies ja kuopus tulivat kotiin Tampereelta. Syötyämme lähdin miehelle soutajaksi kalaverkoille. Saalis oli pyöreä nolla. Järveltä tultuamme laitoin saunan lämpiämään, kävelin metsässä ja söin mustikoita ja (vielä hitusen raakoja) puolukoita sekä meditoin puun juurella. Tunsin syvää yhteyttä Äiti Maan kanssa. Metsästä tultuani lisäsin puita saunan pesään, sanoin anopille, että saunaan pääsee n. puolen tunnin kuluttua. Saunoimme ja uimme, minkä jälkeen olikin jo iltateen aika. Luin sängyssä vielä hetken eilen tullutta Voi hyvin-lehteä. Siinä oli mukava juttu Virpi Raipala-Cormierista, Frantsilan yrttitilan emännästä. Sen verran tunnen Virpiä, että minusta juttu oli ihan hänen näköisensä. Jutun luettuani mies kömpi viereeni ja olikin aika ummistaa silmät ja kiittää mukavasti sujuneesta päivästä.

Sellainen oli siis torstaipäiväni tällä viikolla.

Jumala on elämässä ja elämä on Jumalassa.
Jos onnistumme tunkeutumaan arkemme pyhään harmoniaan,
olemme oikealla tiellä,
koska meidän päivittäiset askareemme
ovat samalla jumalallisia askareita.

Paulo Coelhon Kolumnista "Vuoropuheluja Mestarin kanssa"

Elokuun horoskooppi oinaille

2010-08-26T14:37:00.000+03:00

Pitkästä aikaa katsoin, mitä Seppo Tanhua sanoo kuukausihoroskoopissaan oinaille. Hämmästyin, miten hyvin teksti taas osuu ja uppoaa. Toivottavasti raskas olo hellittää pian...Tässä yleisemmin elokuusta ja perässä tuo oinaita koskeva osuus.

Elokuu 2010
Saturnuksen saavuttua Vaa'an merkkiin, saamme varautua tavallista haastellisempaan syksyyn. Kun vielä Venus ja Mars saapuvat samoille asteille heti elokuun alusta lukien, niin ihmiskuntaa ja maailmantaloutta puristava T-risti saa melkoisesti lisää voimaa. Kesän käynnistämä muutosprosessi jatkuu lomakauden hetkellisen rauhaiselonjälkeen entistä vahvempana ja monille ihmisille tuottaa suuria vaikeuksia palata takaisin aikaisempaan työelämään. Yllättävän moni ystäväni ja tuttavani on kylmän rauhallisesti sanoutunut irti työpaikastaan karenssista huolimatta. Helpottumisen tunne heijastuu kasvoilta vapautuneena hymynä.

Vaikuttaa tosiaan siltä, että ihmisen vieteri on kiristetty huippuunsa sillä valtavalla materiaalisella tarjonnalla, joka pakottaa hankkimaan tietyn määrän rahaa tietyssä ajassa elintason säilyttämiseksi. Kun jaksaminen sitten loppuu kollektiivisesti, tulee moni asettamaan arvomaailmansa uuteen uskoon pakon edessä. Yhä useampi keho tulee ilmoittamaan sairauden tai kivun muodossa, että voimat eivät enää riitä nykyiseen menoon. Henkinen uupumus ja fyysinen väsymys johtavat vääjäämättä kasvaviin sairaslomiin joiden kautta yritysten ja sosiaalisten laitosten omistajat joutuvat katsomaan aikaisempaa toimintaansa silmästä silmään. Mitä kovemmalla työntekijä on ollut sitä pidempään myös toipuminen tulee kestämään.

Tämä inhimillisen pinnan venyttäminen äärimmilleen tulee lopulta kaatamaan markkinatalouden veneen, eikä siihen kulu enää kovin pitkä aika. Suuntaa ei tulla muuttamaan päättäjien toimesta, vaan se muuttuu omia aikojaan ilman johtajia.

Elokuussa on hyvä muistaa, että jokaisen on tällaisessa tilanteessa huolehdittava itse itsestään. Apuja ei ole suuremmin luvassa miltään suunnalta, ellet ota aloitetta omiin käsiisi. Väsymyksen ja uupumuksen iskiessä on uskallettava tunnustaa tilanne itselleen ja hakea sairaslomaa. Yksityisyrittäjänä olen joutunut hakemaan lomaa itseltäni, mikä on ehkä vieläkin haastavampaa. Tiedän kuitenkin, että lopullinen romahdus vaanii aivan nurkan takana ja siksi pyrin koko ajan antamaan itselleni enemmän aikaa lepoon ja rentoutumiseen.

Jos nyt pakottaa itsensä ahdistavaan työtahtiin tai ahdistavaan tekemiseen, voi suosiolla varautua niin rankkoihin oireisiin, ettei mitään valintaa enää tarvitse tehdä. Keho ja elimistö tekee sen puolestamme. Vapauta siis itsesi ajoissa raskaista tehtävistä ja anna tilaa paljon paremmalle vaihtoehdolle, joka on jo nyt sinua odottamassa.

Oinas
Oinaan merkki on tavallista kovemmassa muutospaineessa Saturnuksen oppositiosta ja merkissäsi perääntyvistä Jupiterista ja Uranuksesta johtuen. Jokainen solusi on herkistynyt tunnistamaan tarpeettomat ja kehollesi vahingolliset asiat elämässäsi. Oinaalle on äärimmäisen tärkeää saada olla liikkeellä ja toiminnassa muutosten toteuttajana. Raskas ja pysähtynyt olotila kertoo, mitkä asiat ovat tällä kertaa muutoksen tarpeessa. Uskaltautuessasi siirtymään pois elämäsi pysähtyneeltä alueelta, tunnistat välittömästi energiatasosi kasvun ja elämänenergian virtaamisen ihan uudella tavalla.

Kiitollisuudenaiheita tänään

2010-08-19T11:51:00.000+03:00

elämä
hyvä päivä
terveys
läheiset
rakkaus
koti
vapaus
kiireetön elämä
alkava syksy
uudet ja vanhat ystävät ja upeat keskustelutuokiot heidän kanssaan
mielenrauha
henkisyyden ja jalat maassa -olon tasapaino
puutarhan sato
kauniit päivät
elokuun iltojen kuulaus
pakastimessa olevat marjat
kuivatut nokkoset ja herukanlehdet
alkaneet anatomian ja fysiologian opinnot
ayurveda-harjoitushoidot
juuri leikatut ja hennatut hiukset
lokakuulle tilatut teatteriliput
tammikuinen Intian-matka
kunnossa oleva ompelukone
nuorison siistit huoneet
tulossa olevat iHerbin tilaukset
ystävän kesäjuhla

Mistä sinä olet kiitollinen?

Elävää elämää ja pari reseptiä

2010-08-19T11:18:00.000+03:00

Kesä on siis (jälleen kerran pitää hehkuttaa) ollut uskomattoman ihana, akut on tullut ladattua moneen kertaan, ulkonaolosta ja auringosta nauttien, oman kasvimaan tuotoksia maistellen. Tomaatitkin alkavat vähitellen punertua :).Mutta...

Huomaan itsessäni aina loppukesästä tiettyä ärtymystä ja rutiininpuutteesta johtuvaa levottomuutta. Huomaan kaipaavani säännöllistä rytmiä (joka ayurvedankin mukaan on suotavaa kaikille doshille) ja olenkin aina elokuussa huokaissut helpotuksesta, kun lasten koulu on alkanut. Perheen nuoriso on vihdoin alkanut elää samassa rytmissä meidän vanhempien kanssa kun kesän yövalvomiset ja "iltapäiväaamiaiset" (kun minä olen nauttinut iltapäiväkahvikuppostani) ovat taaksejäänyttä aikaa (lukuunottamatta viikonloppuja ;). Syömme yhdessä päivällisen, jonka minä onnekas saan edelleen olla kotona valmistamassa. Ihanaa, kun on tarjolla paljon vihanneksia (kesäkurpitsaa, kukkakaalia, avomaankurkkua, punajuurta, herneitä...), joista loihtia milloin mitäkin herkkua. Vaikka pian 16-v kuopus toisinaan sanookin, että "on tää ihan hyvää, vaikka en mä niin noista kasvisruuista välitä", kyllä hän silti kiltisti popsii mitä on tarjolla.

Kesäelämän epäsäännöllisyys (ja nautitut saunaoluet, myös alkoholilliset) alkavat kostautua tällä hiivapotilaalla mm. ruuansulatusvaivoina (no totta mooses!). Ilmeisesti olin saanut talven ja kevään mittaan elimistöni kuitenkin aika hyvään kuosiin, sillä vaivat alkoivat vasta muuaman viikon epäsäännöllisyyksien jälkeen! No nyt on taas aika alkaa puhdistaa kroppaa, minkä kuitenkin toteutan rennosti, liikaa pingottamatta, mielihalujani kuunnellen. Tiedän tosin senkin, että elimistössä jylläävä hiiva ja muut pöpöt helposti tuputtavat etusijalle OMIA mielihalujaan: sokeria, vehnää ja sen sellaista. Juuri sitä, mitä NE tarvitsevat polttoaineekseen, en suinkaan MINÄ.

Oman kropan lempeämpi kohtelu vaatii lempeitä aterioita. Siksi olen alkanut valmistaa perheellemme lämpimiä kasvisaterioita. Frantsilan kasviskeittokirjasta olen löytänyt ihanien kasvislaatikoiden ohjeita.
Tässä pari, jotka maistuivat hyvin myös perheen miesväelle.

Ohra-punajuurilaatikko
1 dl cashewpähkinöitä tai manteleita
4 punajuurta
2 porkkanaa
1 palsternakka
3 rkl öljyä
6 dl kypsää ohraa (myös rouhittu, kypsä ohra käy)
1 dl hapankermaa
1 dl hienonnettua etikkakurkkua (minulla ei ollut)
2 rkl kuminaa
salviaa, Frantsilan yrttisuolaa
Rouhi pähkinät/mantelit. Kuori juurekset ja raasta ne karkealla terällä. Freesaa juurekset ja pähkinärouhe kevyesti öljyssä. Sekoita keskenään raasteet ja kypsä ohra. Lisää tarvittaessa vettä. Sekoita joukkoon hapankerma, hienonnettu etikkakurkku ja mausteet. Sekoita tasaiseksi ja kaada voideltuun uunivuokaan. Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Kiertoilmauunissa voit käyttää matalampaa lämpötilaa, 175 astetta.

Kun keität viljoja, pidä mielessä laatikoiden teko: keitä aina sen verran enemmän, että sitä riittää seuraavien päivien laatikoihin.

Kikherne-viljalaatikko

3 dl kypsiä kikherneitä
4 dl kypsiä ohrasuurimoita, hirssiä, riisiä tai tattaria
3 dl maitoa, soijamaitoa tai vettä
2 porkkanaa
1 palsternakka
pala juuriselleriä
kasviöljyä
soijakastiketta (ei välttämätön)
kuminaa, Frantsilan mausteyrttisuolaa, valkopippuria, cayennepippuria, kurkumaa, currya
Pinnalle: juustoraastetta, seesaminsiemeniä tai auringonkukansiemeniä

Kypsennä liotetut kikherneet ja vilja eri kattiloissa. Mittaa laatikkoon tarvittavat määrät. Hienonna kypsät kikherneet tehosekoittimessa ja lisää neste. Raasta juurekset ja freesaa ne kevyesti öljyssä. Yhdistä herneet, kypsä vilja ja juurekset. Seos saa olla löysää, koska siinä on jo laatikkoon tarvittava neste. Mausta ruoka tuhdisti. Kurkumaa saa olla niin paljon, että väristä tulee kaunis. Kaada seos voideltuun uunivuokaan ja ripottele pinnalle juustoraastetta tai siemeniä. Kypsennä laatikkoa 200-asteisessa uunissa 30 minuuttia.

Voit lisätä seesamin- tai auringonkukansiemeniä myös itse laatikkoon.
Papujen keittäminen on aikaavievää puuhaa, joten jonakin sopivana vapaapäivänä, keitä kerralla monia erilaisia papuja ja pakasta ne erikseen. Pakastettujen kikherneiden avulla tämäkin laatikko syntyy kohtuullisen nopeasti.
Työtä nopeuttaa entisestään, jos viljakin on valmiiksi kypsää; tähteeksi jäänyt vilja sopii erinomaisesti tähän laatikkoon. Keitä vilja mieluiten suolattomassa vedessä, niin voit käyttää sitä myös jälkiruoissa.

Poissaoloviesti

2010-08-19T10:22:00.000+03:00

Surullisenhauska sketsi "elävästä elämästä", Ketonen ja Myllyrinteen tulevaa satoa. Ainakin itselle kolahti. Katso huviksesi :)
http://www.sub.fi/ohjelmat/sivusto.shtml/ketonen_ja_myllyrinne/video?40773

Sikainfluenssasta taas

2010-08-14T15:29:00.000+03:00

Satuin kuulemaan tänään uutisista, että Suomessa aletaan jakaa maksutta influenssarokotteita uusille "riskiryhmille" mm. raskaanaoleville naisille. And guess what! Uusi influenssarokote sisältää myös SIKAINFLUENSSAROKOTETTA! Eli näin ovelasti meillä saadaan nyt miljoonien arvoiset, Suomeen hankitut, käyttämättä jääneet rokotteet "hukutettua" ja yhä useampi rokotettua sikainfluenssaa vastaan. Nyt siis saadaan annettua sikapiikki heillekin, jotka yleensä ottavat vuosittaisen influenssarokotteensa, mutta eivät viimeksi halunneet sikapiikkiä. Ja arvovaltainen tohtori (en valitettavasti muista nimeä) vakuutti, että syksyllä on taas odotettavissa uusi sikainfluenssa-aalto.

Että näin!

Katso huviksesi myös tämä David Icken informatiivinen video sikainfluenssarokotteesta (syksyltä 2009). Hänellä näyttää olevan paljon asiaa muutenkin, kannattaa katsoa muitakin hänen videoitaan.

Länsimaista silpomista

2010-08-13T11:21:00.000+03:00

Varoitus, tässä kirjoituksessa puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä.

Katselin toissapäivänä Teemalta ohjelman "Yli-ikäinen 35-vuotiaana?" Ohjelmaa mainostettiin lauseella: "Mikä saa 35-vuotiaat naiset tuntemaan itsensä yli-ikäisiksi? 34-vuotiaan Sunny Bergmanin henkilökohtainen kuvaus mainosten voimasta."

Dokumentissa hollantilainen näyttelijä-ohjaaja Sunny Bergman haastatteli useita muoti- ja naistenlehtien päätoimittajia. Lehdethän elävät pääasiassa kosmetiikkayritysten mainostuloista, joten myös aiheiden on oltava sellaisia, että niillä pyritään vaikuttamaan lukijoiden ostopäätöksiin. Toimittajat olivat kaikki sitä mieltä, että ovat oikealla asialla, eikä ole heidän vastuullaan, miten heidän tekstinsä ja kuvansa vaikuttavat lukijoihin, yleensä nuoriin naisiin. Muoti- ja naistenlehtien lukemisen vaikutuksista on tehty myös yksinkertainen tutkimus, jonka mukaan jo puolen tunnin "altistus" näille lehdille vaikutti selailijoiden alitajuntaan ja minäkuvaan.

Ohjelmassa haastateltiin muotilehden kuvankäsittelijää/valokuvaajaa ja hän sanoi, että tämän tyyppisissä lehdissä ei ole AINOATAKAAN käsittelemätöntä valokuvaa. Lehtien tehtävä on kuulemma luoda haavekuvia ja motivoida lukijoita ponnistelemaan terveytensä ja sen eteen, että pystyisivät näyttämään samalta kuin mallit. Tässä kuvaan astuu mukaan plastiikkakirurgia. Kun ulkonäöstään epävarma lukija huomaa, että ei ikinä pysty saamaan samanlaista kauneutta purkeista, hän saakin samaisesta lehdestä vinkin mennä kauneuskirurgin pakeille.

Sunny matkusti Kaliforniaan ja haastatteli kauneusleikkauksissa käynyttä kahta nuorta naista. Nämä olivat todella tyytyväisiä saamiinsa käsittelyihin. Molemmille oli tehty samat toimenpiteet: rintojen suurennus, "brasialiainen" pakaroiden suurennus/kohotus, vatsan rasvaimu, vaginan kiristäminen, pikkuhäpyhuulten pienennys = yhteensä n. 20 000 dollaria. Sunny kyseli, miksi ihmeessä? "Se tuo itsevarmuutta, koska miehet ja poikaystävät katselevat Playboy-lehdistä kauniita naisia. Tyttöystävien ja vaimojen pitää ikään kuin kilpailla näiden mallien kanssa. Yhteiskunta on luonut tietyn naisen mallin ja jos poikkeaa siitä, on ruma. Leikkaukset myös auttavat etenemään uralla." Mainittakoon, että toinen naisista opiskeli kirjanpitäjäksi.

Sunny haastatteli myös amerikkalaista 15-vuotiasta teinityttöä ja tämän äitiä. Tyttö punasteli ja kiusaantui välillä haastattelun aikana, puhuttiinhan haastattelussa kovin henkilökohtaisista asioista. Tyttö nimittäin halusi pikkuhäpyhuulten pienennysleikkaukseen, koska halusi näyttää samalta kuin Playboy-lehtien mallit, jotta poikaystävä olisi häneen tyytyväinen! Jos joku nyt ei ole nähnyt, miltä Playboy-tytöt näyttävät alapäästään, niin heidän "tavaransa" on aivan kuin pikkutytön "pimpsa", siisti, sileä ja karvaton. Eli Amerikassa nykynuoret vieraantuvat niin paljon todellisuudesta, että LUULEVAT lehtien perusteella olevansa poikkeavia, jos heillä on pikkuhäpyhuulet ja karvoitus alapäässä! Porno- ja kauneuskirurgiateollisuus siis luovat mielikuvan siitä, millainen on normaali aikuisen naisen vagina ja sitä sitten halutaan matkia. Mielenkiintoista olisi tietää, onko kyseisenlainen "pikkutytön pimpsan" alkuperä jonkun taitavan Photoshopparin vai plastiikkakirurgin päässä. Haastattelun aikana paljastui vielä, että tyttö sai leikkauksesta 2000 taalan alennuksen, kun suostui julkisesti kertomaan aikomuksestaan mennä leikkaukseen. En muista, oliko leikkauksen normaali hinta 4000 vai 6000 dollaria, mutta tuollaista suuruusluokkaa kuitenkin.

Kaikesta näkemästään ja kokemastaan suivaantuneena Sunny perusti yhdessä lakimiehen kanssa sivuston The people vs the beauty industry. Sivusto on vain hollanniksi. Sen tarkoitus on antaa kauneusleikkauksissa käyneille vapaa sana ja jopa nostaa kanteita kauneusteollisuutta vastaan.

Ohjelma oli naisen näkökulmasta (naisen esineellistäminen) paikoin aivan pöyristyttävä ja voi vain pohtia, millaisia fyysisiä ja psyykkisiä traumoja näistä (tuskin aina niin onnistuneista) leikkauksista nuorille naisille aiheutuu....

Niin äkkiä

2010-08-11T14:11:00.000+03:00

Eilen Tampereelle ajellessani yhdellä kohdalla oli poliisi ohjaamassa liikennettä kiertotien kautta. Pian kuulin radiosta, että siellä siltojen kohdalla on ollut raju kolari - pakettiauto ja rekka törmänneet yhteen. Enpä osannut eilen aavistaa, että kolarissa menehtynyt oli mökkinaapuri, perheenisä, vanha luokkakaverini.

Niin äkkiä se käy, hänen matkansa maan päällä, tässä elämässä, päättyi silmänräpäyksessä. Osanottoni perheelle.

Vihreää

2010-08-09T15:53:00.000+03:00

Piankohan punertuvat?

Melonin kukkia

Kasvimaan vahti

Punajuuret ok, nauriita syö jokin otus : (

Ukkosta, mopoilua ja koulua

2010-08-09T10:55:00.000+03:00

Mikä kesä! Eilisiltainen ukkosmyrsky oli kuin sen loppuhuipennus! Eilisen päivän seisova ja hautova sää antoi kyllä aavistuksen siitä, mitä oli tulossa. Olin jo unten mailla peiton alla kun se alkoi. Heräsin ja menin olohuoneeseen ihmettelemään. Varmistin, että perheen nuoriso oli tullut kotiin moporetkeltään. Olivat - nauttivat samaisesta näytelmästä saunamökistä käsin. Salamat välähtelivät jatkuvasti valaisten aavemaisesti tuulessa huojuvat puut. Meidän kohdallamme myrsky kesti vajaan puoli tuntia. Tassuttelin takaisin peiton alle kun myteri laantui ja jyrinä siirtyi aina vain kauemmaksi. Olin kiitollinen.

Tämä kesä on ollut minulle ja miehelle selvästi sen asian harjoittelua, että pian olemme taas vain me kaksi. Nuoriso on mennyt omia menojaan tai me itse olemme reissailleet kahden kesken. Vaikka olen onnellinen itsekseni - nautin tosi paljon yksinolosta - olen onnellinen myös siitä, että rakkaus asuu meillä edelleen. Mies ehdottelee milloin mitäkin "hullutuksia" ja minä suostun! Lauantaina lainasimme nuorison skoottereita ja huristelimme niillä muutaman km:n matkan kylälle. En ole IKINÄ ajanut mitään kaksipyöräistä moottorilla varustettua vehjettä ja suhtauduinkin ensin vähän epäilevästi ja pelollakin moiseen touhuun. En kuitenkaan vastustellut vaan halusin voittaa typerän pelkoni. Lisäksi skootteri ilmeisesti on maailman helpoin ajettava, eihän siinä ole edes vaihteita. Rystyset valkoisina ja olkapäät korviin asti jännitettyinä kuitenkin lähdin sitten liikkeelle ja 30 km:n tuntivauhtikin tuntui aluksi todella huimalta! Jonkin ajan kuluttua uskalsin jo rentoutua ja aloin tuntea huumaavaa vapauden tunnetta - huom. vauhti oli edelleen vain 30 - 35 km/h! Ajaessa tuntunut ilmavirta viilensi mukavasti oloa. Jossain vaiheessa kuvittelin itseni ranskattareksi, joka käväisee helmat hulmuten hakemassa kauppahallista ainekset päivällistä varten...

Kävimme näyttämässä esikoisen menopeliä kylällä asuvalle perheelle, heillä on kun on ollut kiinnostusta ostaa se. Esikoinen menee autokouluun eikä pian tarvitse enää sitä. Kuopus on luvannut lainata omaansa aina tarvittaessa sen aikaa, kunnes ajokortti on plakkarissa. Esikoinen oli luontoihmisenä jossain vaiheessa sitä mieltä, että hän ei mene lainkaan autokouluun, mutta totesi sitten käytännön syistä, että taitaa se sittenkin kannattaa, asumme nimittäin sen verran kaukana kaikesta. Pari perheen jäsentä koeajoi skootterin ja panivat asian harkintaan. Me kävimme lähikioskilla syömässä ("luomuhampurilaiset") ja palasimme mukavan ajoretken jälkeen kotiin. Kipinä skootteriajeluun oli syntynyt. Sanoin miehelle, että jos Suomessa olisi aina kesä, saattaisin hankkia oman skootterin, niin mukavaa se oli!

Me "lapselliset" toteamme usein kesän olevan ohi jo näin elokuun alkupuolella, vaikka helteet kuinka jatkuisivat. Johtunee siitä, että lasten arkinen aherrus opinahjoissa alkaa taas. Etelänaapurissamme Virossa koulu alkaa vasta syyskuussa, mikä näillä nykykeleillä olisi meillä Suomessakin paljon järkevämpi aloitusaika. Ehkä se aika vielä joskus palaa meillekin...Kuopus ei kuitenkaan vielä muutakaan kokonaan kotoa pois, hänellä tärppäsi hakemistaan opiskelupaikoista kakkosvaihtoehto. Se tarkoittaa päivittäistä kulkemista n. 50 km:n päähän. Suurimmaksi osaksi päässee kulkemaan isänsä kyydillä. Saamme siis edelleen miehen kanssa harjoitella tulevaa kaksin elämistä vähän kerrassaan :).

Meditoin pitkästä aikaa tänä aamuna. Se tuntui hyvältä.

Kesätunnelmia

2010-08-02T23:22:00.003+03:00

Ei täällä ketään asu...

Mirrin mintut

Kihnu

Saaren asukin kätevä menopeli

Pärnu

Lydia Koidula

Rantamännyt

Vilvoittava kesäsade

Letit

Ja jälleen Pärnu

Kesää!!!

2010-07-06T09:58:00.000+03:00

Matonpesua, jalkapalloa (MM-kisoja ja pojan pelaamista seuraten), aurinkoa, uimista, mökkeilyä, töitä kasvimaalla ja kasvihuoneessa ja huiman kasvun ihastelua, kuivattujen nokkosten pussittamista, virolaisen ystävän kanssa ajanviettoa, lukemista ym ym!!! Blogaus on jäänyt taas kesannolle kaikkien muiden aktiviteettien vuoksi. Rakastan kesää! En ole aikoihin joogannut tai meditoinut, mutta en ole sillä päätäni kummemmin vaivannut. Niiden aika tulee taas kun vietän enemmän aikaa sisällä. Ulkona en malta hiljentyä niiden pariin, kun on niin paljon kaikkea muuta. Unentarve vähenee valon vuoksi, joten päivässä on runsaasti tunteja kaikelle mukavalle, Perheemme ruokarytmi on mitä on ja syöminenkin vähän sitä sun tätä (grilliruokia, jopa makkaraa toisinaan ;), mutta en ota siitäkään pulttia. Salaatteja (villivihannesten kera) olen syönyt runsain mitoin ja aamusmoothien syönyt lähes joka aamu. Tunnen oloni hyväksi, vaikka toki niin energinen oloni ei aina ole kuin se voisi olla.

Auringosta voin todeta saman kuin moni muu blogaaja, viime kesänä ihoni lähinnä vain punoitti ja paloi, mutta tänä kesänä en ole kertaakaan palanut vaan ruskettunut kauniin tasaisesti, minkä lasken kookosöljyn ja kalanmaksaöljyn ansioksi. Vaikka auringossa olenkin paljon aikaa viettänyt, olen nauttinut myös pari ruokalusikallista kalanmaksaöljyä D-vitamiinilisäksi. Se kun auttaa myös siihen että ei pala. Kookosöljyä nautin sekä sisäisesti että ihon kautta. Niin helppoa ja yksinkertaista! Kemikaalipommiaurinkorasvat heitin jo keväällä roskiin.

Juhannusviikon vietin viron kielikylvyssä, kun virolainen ystävämme tuli meille viikoksi. Olemme tunteneet hänet jo kohta parikymmentä vuotta ja aina olen hänen seurassaan viihtynyt. Olen tuntenut tiettyä yhteenkuuluvuutta hänen kanssaan, mutta tällä kertaa pääsimme todella lähelle toisiamme. Puhuimme pöydän ääressä omista henkilökohtaisista asioistamme perinpohjaisemmin kuin koskaan (joskin vieras kieli rajoitti hieman, enkä osannut ihan kaikkea sanoa, mitä olisin halunnut). Huomasimme olevamme todella samankaltaisia, ajattelemme monista asioista samoin ja hän on yhtä lailla kiinnostunut luontaishoidoista ja kaikesta henkisestä. Ilmeisesti vasta se, kun itsekin kerroin omasta muutoksestani, sai hänetkin avautumaan. Sanoinkin hänelle, että vasta nyt tunnen hänet OIKEASTI. Välillä liikutuimme kyyneliin ja välillä nauroimme niin, että ei mitään rajaa. Tämä ystävä on myös sellainen, että ei halua käyttää alkoholia. Niinpä päädyimme hankkimaan itsellemme alkoholitonta luomusiideriä ja alkoholitonta olutta juhannusjuomiksemme. Kumpikaan ei ole hyväksi hiivapotilaalle, mutta ajattelin, että menköön nyt juhannuksen kunniaksi. Voin sanoa, että olimme kuin pahaiset kakarat juominemme, nauraa kätkätimme kuin olisimme olleet humalassa. Tietäähän sen, sokeri ja hiiva = käymistila ja pökkyrä olo. Hauskinta oli, kun kohtasimme muita juhannuksen juhlijoita niin kuten arvata saattaa, ME jouduimme perustelemaan alkoholittomia juomiamme muille :). Näinhän se menee.

Loppuviikon vietän asuntovaunuillen mieheni kanssa, menemme mm. itä-Suomeen Mikkelin seudulle suomalais-singaporelaisiin häihin ja ystävää tapaamaan sinne lähistölle. Mahtavaa! Sunnuntaina tulemme sitten kipinkapin takaisin kahden sukulaisnuoren rippijuhliin. Frantsilassa olisi taas ayurvedahoitokoulutusta, mutta valitettavasti en siihen nyt sitten ehdi.

Nautitaan elosta, olosta ja läheisistämme!

Mies ja nainen

2010-06-19T12:32:00.000+03:00

Mies ja Nainen ovat eri planeetalta ja niin sen kuuluu ollakin. Valitettavasti me naiset sorrumme liikaa siihen, että yritämme tehdä miehistä kaltaisiamme. Ihmettelemme, kun alkuhuuman jälkeen kumppani ei puhu ja ruodi tunteitaan samalla tavoin kuin me naiset. Haukumme miestä, joka ei ota pölyhuiskaa käteen tai ala innosta kihisten imuroimaan. Tai kun tämä ei enää tunnusta meille sanallisesti rakkauttaan. On kuitenkin selvä tosiasia, että me naiset ilmaisemme itseämme enemmän tunteiden kautta, kun taas miehet edustavat enemmän järkeä ja voimaa. Sitä ei pidä mennä muuttamaan.

Nykymaailmassa, jossa me naiset olemme vapautuneet seksuaalisesti ja päässeet samalla tavalla etenemään urallamme ja "miehistyneet" muutenkin (pitää olla kaikessa yhtä hyviä ja pärjääviä kuin miehet), roolit ovat menneet sekaisin. Kahden ihmisen välinen, aluneperin pyhäksi tarkoitettu, liitto on muuttunut taistelutantereeksi, jossa kumpikin vaatii vain oikeuksiaan. Kahden ihmisen välinen rakkaus on muuttunut seksiksi, jolla haetaan vain hetkellistä tyydytystä. Monesti jopa vakiintuneessa parisuhteessa seksi on myös suorituskyvyn mittari ja vallankäytön väline.

Useimmilta nykynaisilta on oma rooli parisuhteessa aivan hukassa. Ja kun naiset ovat hukassa, myös miehet ovat hukassa. Miehet eivät saa kaipaamaansa arvostusta, kun me naiset emme ymmärrä, että kaikki heidän tekonsa (niinkin konkreettinen asia, kuin talonrakennus) on heidän Rakkaudenosoituksensa meille naisille. Nalkutamme ja valitamme, että mies ei vietä tarpeeksi aikaa meidän kanssamme sohvalla käsi kädessä nyyhkyleffoja katsellen tai osallistu tarpeeksi lasten kasvatukseen - vaikka hän sitten rakentaisikin rakkailleen taloa kaiket illat päivätyön jälkeen.

Se, että nainen ei ymmärrä ja arvosta miestä (johon on alussa ollut kuitenkin kenties tulisesti rakastunut!) syö miehen omanarvontuntoa ja ajaa miehen valitettavan usein käyttämään liikaa alkoholia. Alkoholin vaikutuksen alaisena mies saattaakin olla sitten naisen kaipaama, hellyyksiä lateleva unelmamies, jonka seurasta nainen nauttii. Vaikka nainen haukkuu miestänsä juomisesta, hän ruokkii kuitenkin miehessä tarvetta juoda, onhan hän edes niinä hetkinä sellainen, jollaisena nainen hänet haluaa. Tämä pätee useimmiten siihen, että molemmat juovat. Näin ei alkoholista ole lainkaan helppo päästä eroon. Alkoholi on tietysti myös keino päästä pakoon naisen vaatimuksia. Nainen häpeää miestään ja haukkuu häntä entistä enemmän ja mies häpeää itseään, kun kokee, että hänestä ei ole mihinkään. Se, miten tämä kaikki vaikuttaa lapsiin, on kokonaan oma lukunsa....

Näin ei tarvitsisi olla. Me naiset voisimme ottaa taas "lusikan kauniiseen käteemme" ja antaa miehille sitä arvostusta, jota he kaipaavat, rakastamalla heitä omina itseinämme, yrittämättä olla muuta kuin olemme ja vaatimatta heitä olemaan enempää kuin ovat. Näin sekä nainen että mies voittavat.

Aurinkoista ja Rakkaudellista Viikonloppua Armaat Lukijat! Kiitos, että olette :)

Taistelua verissä päin?

2010-06-14T21:37:00.001+03:00

Tällaistakin näkee futiksen MM-kisoissa, kuva Japanin ja Kamerunin välisestä ottelusta :).
Kuva täältä.

Joukkovoiman merkitys

2010-06-12T13:54:00.000+03:00

Jaossa taas Oshoa :)

Yhteiskunta odottaa sinun käyttäytyvän samoin, kuin kaikki muutkin. Heti, kun alat käyttäytyä vähänkin eri tavalla, sinusta tulee outo - ja ihmisethän pelkäävät kaikkea outoa.
......
Ihmiset haluavat aina olla siinä joukossa, johon tuntevat sopivansa. Heti kun alat käyttäytyä eri tavalla, muut tulevat epäluuloisiksi: jotain on vialla. He tuntevat sinut ja näkevät sinussa tapahtuneen muutoksen. He ovat tunteneet sinut silloin, kun et vielä hyväksynyt itseäsi, ja nyt he yhtäkkiä näkevät sinun hyväksyvän itsesi...

Tässä yhteiskunnassa kukan ei hyväksy itseään; kaikki tuomitsevat itsensä. Yhteiskunnan elämänohje kuuluu: tuomitse itsesi. Jos et tuomitse itseäsi, vaan hyväksyt itsesi, olet yhteiskunnan ulkopuolella. Eikä yhteiskunta siedä ketään, joka poikkeaa ruodusta, sillä yhteiskunta on kiinnostunut vain väkijoukoista, sille vain enemmistöllä on merkitystä. Kun enemmistö on samaa mieltä jostain asiasta, ihmisillä on hyvä olla. Se saa heidät tuntemaan, että heidän täytyy olla oikeassa - he eivät voi olla väärässä, koska miljoonat muut ovat heidän kanssaan samaa mieltä. Kun he jäävät yksin, epäilykset heräävät. Kukaan ei ole minun kanssani. Mitä takuita on, että minä olen oikeassa?

Siksi sanonkin, että tässä maailmassa yksilöllisyys vaatii suurta rohkeutta.

Yksilöllisyys vaatii mitä suurinta pelottomuutta: "Ei haittaa, vaikka koko maailma on minua vastaan. Vain omalla kokemuksellani on merkitystä! En tuijota sitä, kuinka moni on minun kanssani samaa mieltä. Oma kokemukseni asiasta merkitsee - se, nousevatko mielipiteeni omasta kokemuksestani vai toistelenko vain jonkun toisen sanoja kuin papukaija. Jos sanat nousevat omasta kokemuksestani, ne kumpuavat syvältä sisältäni. Silloin koko maailma voi olla toista mieltä, mutta minä olen silti oikeassa ja he väärässä. Sillä ei ole merkitystä, en tarvitse heidän tukeaan tunteakseni, että olen oikeassa. Vain se, jonka mielipiteet ovat muiden mielipiteitä, tarvitsee toisten tukea."

Tällä tavalla yhteiskunta on kuitenkin tähän saakka toiminut. Tällä tavalla ihmiset pidetään ruodussa. Jos muut ovat surullisia, sinunkin on oltava surullinen; jos muut ovat onnettomia, sinunkin on oltava onneton. Sinun on oltava kaikkea sitä, mitä muutkin ovat. Erilaisuutta ei sallita, koska erilaisuus johtaa lopulta yksilöllisyyteen, siihen että ihmisistä tulee yksilöitä. Ja yhteiskunta pelkää hyvin paljon yksilöllisyyttä ja yksilöitä. Se tarkoittaa, että ihminen on luotu riippumattomaksi joukkojen mielipiteistä, hän ei välitä vähääkään joukkovoimasta. Yhteiskunnan jumalat, kirkot, papit ja pyhät kirjoitukset - ne ovat kaikki käyneet hänelle merkityksettömiksi.

Nyt ihminen on aidosti oma itsensä ja elää omalla tavallaan - hänellä on oma tapansa elää, kuolla, iloita, nauraa, tanssia. Hän on saapunut kotiin.

Eikä kukaan voi saapua kotiin joukon keskellä. Kotiin voi saapua vain yksin.

Lähde: Osho: Rohkeus, elämä on vaarallista, nauti siitä

Antioksidanttiklinikka

2010-06-11T15:16:00.000+03:00

Tänään on ollut Hyvä Päivä! Pääsin nimittäin aikani jonotettuani aamulla läpi Helsingin Antioksidanttiklinikan todella tukkoiseen ajanvaraukseen. Soitin nyt, kuten minun toukokuussa pyydettiin tekemään. Sain kuin sainkin ajan Päivi Mäkeläisen vastaanotolle! Vastaanottoaika on vasta syyskuussa, mutta aika on todellakin menettänyt sen verran merkitystään, että pääasia on, että sain ajan, ei sillä ole väliä, koska se on. Samalla käynnillä pääsen jo labraan verikokeisiin ja myös ravintoneuvojan pakeille. Saas nähdä mitä kaikkea meikäläisestä paljastuu! Kerron käynnin jälkeen niistä sitten syssymmällä.

Tuntematon

2010-06-11T10:34:00.000+03:00

Muista aina luottaa tuntemattomaan. Tuttu ja turvallinen on peräisin mielestä. Tuntematon ei voi olla peräisin mielestä. Se voi olla peräisin jostain muualta, mutta ei mielestä. Eräs varma asia mielestä on se, että sinne on kerääntynyt kaikki, mikä on entuudestaan tuttua. Jos esimerkiksi tulet tienristeykseen ja mieli sanoo: " Käänny tuonne, tuo on tuttu tie" - se on mielestä peräisin. Jos kuuntelet olemustasi, se haluaisi suunnata kohti tuntematonta, sitä, mikä ei ole entuudestaan tuttua. Ihmisen syvin olemus on tutkimusmatkailija. Mieli on vanhoillinen ja suoraviivainen. Se haluaa kulkea vanhoja uria, valmiiksi tallattuja polkuja yhä uudelleen - se haluaa mennä siitä, mistä aita on matalin.

Kuuntele siis aina tuntemattoman kutsua. Ja kerää rohkeutta suunnataksesi kohti tuntematonta.

Oman kohtalonsa täyttäminen vaatii suurta rohkeutta, pelottomuutta. Ihmiset, jotka ovat täynnä pelkoa, eivät voi mennä tutun ja turvallisen tuolle puolen. Tuttu ja turvallinen tuo jonkinlaista lohtua, varmuutta, turvaa, koska sen tietää entuudestaan. Ihminen on perillä asioista, hän tietää, miten toimia. Voi olla melkein unessa ja toimia silti - ei tarvitse olla hereillä. Siinäpä onkin tutussa ja turvallisessa piilevä mukavuus.

Sillä hetkellä kun ylität tutun ja turvallisen rajan, nousee pelko, koska en olekaan enää perillä asioista, et tiedä, mitä tehdä tai olla tekemättä. Et voi olla enää niin varma itsestäsi, voit tehdä virheitä ja mennä aivan metsään. Juuri pelko tästä pitää ihmiset tiukasti kiinni tutussa ja turvallisessa, ja kun ihminen jähmettyy siihen, hän kuolee.

Elämää voi elää vain vaarallisesti - ei ole muuta tapaa. Vain vaaran kautta elämä saavuttaa kypsyytensä, oikean mittansa. On uskallettava olla seikkailija, on oltava valmis vaarantamaan tuttu ja turvallinen tuntemattoman edessä. Ja kun ihminen on kerran kokenut iloa, jonka vapaus ja pelottomuus tuottavat, hän ei koskaan kadu sitä, koska silloin hän tietää, mitä tarkoittaa elää täysipainoisesti. Silloin hän tietää, mitä tarkoittaa, polttaa kynttilää molemmista päistä. Yksikin tuollainen tasapainoisesti eletty hetki on palkitsevampi kuin ikuisuuden mittainen keskinkertainen elämä.

Lähde: Osho: Rohkeus, elämä on vaarallista, nauti siitä.

Hmmh...

Vapaus

2010-06-09T09:26:00.001+03:00

Älä kutsu sitä epävarmuudeksi - kutsu sitä ihmeeksi.

Älä kutsu sitä turvattomuudeksi - kutsu sitä vapaudeksi.

Tarkoitukseni ei ole antaa opinkappaleita - opinkappaleet luovat valheellisen varmuuden tunteen. Tarkoitukseni ei ole antaa tulevaisuudenlupauksia - tulevaisuudenlupaukset luovat valheellisen turvallisuuden tunteen. Tarkoitukseni on vain ja ainoastaan tehdä sinusta valpas ja tietoinen - että olisit juuri tässä hetkessä, keskellä elämän epävarmuutta, keskellä elämän turvattomuutta, keskellä elämän vaaroja.

Tiedän, että olet tullut luokseni, koska etsit varmuutta, uskoa, yhteenkuuluvuuden tunnetta, jotain "oppia", jotain mihin turvata. Olet tullut luokseni, koska pelkäät. Etsit jonkinlaista kaunista vankilaa - jotta voisit elää tiedostamattomasti.

Haluaisin tehdä sinut epävarmemmaksi, turvattomammaksi - koska juuri sellaista elämä on, juuri sellainen Jumala on. Kun elämässä on epävarmuutta ja vaaroja, ainut tapa kohdata ne on olla tietoinen.

On olemassa kaksi mahdollisuutta. Joko suljet silmäsi ja alat seurata jotain oppia, ryhdyt kristityksi, hinduksi tai muslimiksi.... Silloin sinusta tulee kuin jänis, joka laittaa päänsä pensaaseen. Se ei tuo elämääsi muutosta, se vain saa sinut sulkemaan silmäsi. Se vain tekee sinusta typerän, vähemmän älykkään. Typeryydessäsi tunnet olosi varmaksi - typerykset tuntevat olonsa varmaksi. Itse asiassa vain typerykset tuntevat olonsa varmaksi. Elossa ja hereillä oleva ihminen tuntee olonsa aina epävarmaksi. Voiko elämässä olla varmuutta mistään?

Elämä ei mene tietyn kaavan mukaan - elämässä ei ole mitään varmuutta. Elämä on mysteeri, sitä ei voi ennakoida. Kukaan ei tiedä, mitä seuraavassa hetkessä tapahtuu. Ei edes Jumala, jonka luulet majailevan jossain seitsemännessä taivaassa - jos hän nyt on siellä. Hänkään ei tiedä, mitä tuleman pitää! Sillä jos hän tietäisi, mitä tuleman pitää, elämä olisi pelkkää huijausta, kaikki olisi etukäteen määrättyä ja säädettyä. Miten hän voisi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, jos tulevaisuus kerran on avoin? Jos Jumala tietäisi, mitä seuraavaksi tapahtuu, elämä olisi täysin elotonta ja kaavoihin kangistunutta. Ei olisi vapautta - ja miten voisi olla elämää ilman vapautta? Silloin ei olisi mahdollisuutta kasvaa tai olla kasvamatta. Jos kaikki olisi ennalta määrättyä, elämässä ei olisi suuruutta eikä loistoa. Silloin olisimme pelkkiä robotteja.
......

Voin ymmärtää, miksi mielesi kutsuu vapautta "epävarmuudeksi"... Oletko koskaan ollut vankilassa? Jos on joskus elänyt telkien takana muutaman kuukauden tai muutaman vuoden, alkaa vapautumispäivän lähestyessä tuntea epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Vankilassa kaikki on varmaa, kuolettavan rutiininomaista. Ruoka tulee nenän eteen, elinolosuhteet ovat turvatut - ei ole pelkoa siitä, että seuraavana päivänä pitäisi olla nälissään, ettei olisi ruokaa. Mistään tuonkaltaisesta ei tarvitse huolehtia, kaikki on varmaa. Sitten monien vuosien jälkeen vanginvartija tulee sanomaan: "Sinut vapautetaan." Vanki alkaa vapista pelosta. Vankilan muurien ulkopuolella on taas paljon epävarmuustekijöitä; hänen täytyy taas alkaa olla omatoiminen, hänen täytyy elää vapaudessa.

Vapaus synnyttää pelkoa. Ihmiset puhuvat paljon vapaudesta, mutta tosiasiassa he pelkäävät sitä. Eikä ihminen ole vielä ihminen, jos hän pelkää vapautta. Minä annan sinulle vapauden, en varmuutta. Annan sinulle ymmärrystä, en tietoa. Tieto antaa sinulle varmuutta. Jos antaisin sinulle jonkin kaavamaisen uskomuksen, siinä olisikin sitten Jumala ja Pyhä Henki ja Jumalan ainokainen poika Jeesus; siinä olisi taivas ja helvetti, ja tietyt teot olisivat hyviä ja tietyt pahoja. Jos teet syntiä, joudut helvettiin, jos teet hyviä tekoja, pääset taivaaseen. Siinä kaikki! Saat varmuuden! Tämän vuoksi niin monet haluavat olla kristittyjä, hinduja, muslimeja, jainalaisia - he eivät halua vapautta, vaan tiukkoja sääntöjä.

Siinä päivän Osho purtavaksi, ole hyvä :)
Lähde: Osho: Rohkeus, elämä on vaarallista, nauti siitä

Rakkaus

2010-06-08T11:03:00.000+03:00

Mitä enemmän rakastat, sitä enemmän saat rakkautta osaksesi. Mitä vähemmän rakastat ja mitä enemmän vaadit muita rakastamaan itseäsi, sitä vaikeampaa sinun on saada rakkautta osaksesi, sitä sulkeutuneemmaksi tulet, ja sitä enemmän egosi rajoittaa sinua.

Yhteiskunta ei salli rakkautta, sillä jos ihminen on todella syvästi rakastunut, häntä ei voi ohjailla ulkoapäin. Et voi lähettää häntä sotaan, koska hän sanoo: "Olen niin onnellinen täällä, missä olen! Mihin oikein aiotte lähettää minut? Ja miksi minun pitäisi lähteä tappamaan muukalaisia, jotka kenties asuvat onnellisina omissa kodeissaan? Ei meillä ole mitään riitaa keskenämme, ei meillä ole mitään epäselvyyksiä..."

Jos nuori sukupolvi syventyy yhä enemmän rakkauteen, sodat loppuvat, koska ei löydy enää tarpeeksi hulluja, jotka lähtisivät sotimaan. Jos rakastat, olet maistanut elämää: et halua kuolemaa etkä halua tappaa ihmisiä. Jos et rakasta, et ole maistanut elämää; rakastat kuolemaa.

Pelko tappaa, pelko haluaa tappaa. Pelko tuhoaa, rakkaus luo uutta. Kun rakastat, haluat luoda uutta - haluat kenties laulaa, maalata, kirjoittaa runoja, mutta et halua ottaa konekivääriä tai atomipommia ja rynnätä tappamaan silmittömästi täysin tuntemattomia ihmisiä, jotka eivät ole tehneet sinulle mitään ja jotka tuntevat sinua yhtä vähän kuin sinä heitä.

Sodat loppuvat maailmasta vasta sitten, kun rakkaus saa siellä jälleen jalansijan. Poliitikot eivät halua sinun rakastavan, yhteiskunta ei halua sinun rakastavan, sukulaiset eivät halua sinun rakastavan. Kaikki haluavat pitää rakkautesi voiman aisoissa, koska rakkaus on ainut voima, mitä olemassaolossa on. Sen tähden maailmassa vallitsee pelko.

Jos ymmärrät mistä puhun, luovut peloistasi ja alat rakasta enemmän - alat rakastaa ehdoitta. Älä mieti, että teet jotain toiselle ihmiselle rakastaessasi häntä; teet jotain itsellesi. Kun rakastat, se tekee hyvää sinulle itsellesi. Älä siis enää odota ja sano, että kunhan muut alkavat rakastaa, sinäkin alat - siitä ei ole kyse.

Ole itsekäs. Rakkaus on itsekästä. Rakasta muita - koet täyttymyksen sen kautta, saat yhä enemmän siunauksia sen kautta.

Kun rakkaus tunkeutuu syvemmälle, pelko katoaa. Rakkaus on valoa, pelko on pimeyttä.

Lähde: Osho: Rohkeus, elämä on vaarallista, nauti siitä

Herkistelyä

2010-06-07T10:36:00.000+03:00

Ohhoh, ovatpa kuluneet pari viikkoa olleet mielenkiintoista aikaa!

Hehkuttamaani Bryan Adamsin konserttiin menin suurin odotuksin - ja tietysti petyin! En niinkään musiikin vuoksi vaan oman käytökseni. Vanhat toimintatavat pääsivät vallalle ja käyttäydyin niin kuin ennenkin, mistä oli seurauksena sekä fyysinen että moraalinen krapula : (. Olimme konsertissa todella rakkaan ystäväpariskunnan kanssa. Olemme viettäneet aikaamme heidän kanssaan aina tietyn kaavan mukaan jo vuosikausia eli illanviettoihin on kuulunut aina hyvä ruoka ja juoma. Tottumus oli jo saavuttamaani sisäistä viisautta voimakkaampi ja niinhän siinä kävi, että huojuskelin muiden mukana mieli viinistä tokkuraisena stadionilla musiikin tahdissa. Olen todennut ennenkin, että saan musiikista paljon suuremmat kiksit mieli kirkaana ja pää selvänä, mutta tunnelma ja tilanne veivät mennessään. Mitäpä siitä muuta seurasi, kuin mainitsemani paha olo ja itsesyytökset. Tiedän, että on turha murehtia tapahtunutta, mutta silti... Milloinkahan mahdan oppia?

Toukokuun viimeinen viikonloppu menikin sitten ihan päinvastaisissa merkeissä, nimittäin ihanassa Frantsilassa ayurvedakoulutuksessa mahtavien ihmisten ympäröimänä ja täytyy sanoa, että omakohtainen kokemus (ja myös tieto) on ehdottomasti se, että mitä useamman ayurvedisen hoidon on saanut, sitä syvemmältä se vaikuttaa. Teimme viikonlopun aikana pareittain taas hoitoja niin, että kumpikin sai olla sekä hoidettavana että hoitajana 2 krt. Lauantaina kertasimme kokovartalohieronnan ja sunnuntaina teimme hoidot Kizi-yrttinyyteillä, jota voisin jo sanoa kyllä ylelliseksi hoidoksi. Sen lisäksi se on erittäin rentouttavaa. Yrtit kerättiin itse puhtaasta maalaisluonnosta, keitettiin kattilassa öljyn kanssa. Suurta yrttikattilaa hämmentäessä tuli kyllä jo melko shamaanimainen olo ;). Yrttejä voi Suomessakin kerätä myös talvea varten, koska ne voi pakastaa tai kuivata.

Sunnuntaina saamani yrttinyyttihoidon jälkeen aloin itkeä vesiputouksen lailla! En oikein saanut itkua loppumaankaan ja olo oli koko illan vielä todella puhki! Mietin, että ilmeisesti itkemättömiä itkuja ja surematta jääneitä suruja lähti purkautumaan oikein voimalla ulos, mikä sinänsä on todella hyvä asia. Monesti opimme jo lapsena patoamaan vihaa ja surua sisällemme, koska meidän pitää olla "kiltisti". Saatamme kokea loukkauksia, mutta emme lapsena osaa/voi/uskalla ilmaista itseämme tuodaksemme pahan olon ulos. Luontaisalan kosketushoidot ovat todella omiaan auttamaan purkamaan näitä lihaksiin "säilöttyjä" tunteita.

Otsikko "herkistelyä" viittaa myös siihen, että näin keväisin oloni on yleensäkin vähän melankolinen. Koulujen kevätjuhlissa Suvivirttä en ole koskaan pystynyt veisaamaan (en edes lapsena) kyynelittä. Tänä keväänä haikeus on vielä astetta voimakkaampaa sen vuoksi, että kuopus sai nyt peruskoulunsa päätökseen ja on hakenut toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Kaupunki on sen verran kaukana, että se tarkoittaa muuttoa tuolle paikkakunnalle. Nyyh! Tietysti olen todella onnellinen hänen puolestaan, jos hän tulee haluamaansa paikkaan hyväksytyksi ja olen koko ajan kannustanut häntä seuraamaan sydämensä ääntä, mutta mikäs äiti se sellainen olisi, joka ei lapsensa pesästä lähtöä haikailisi? Onneksi oppilaitoksella on asuntola, mikä helpottaa hieman äidin huolta siitä, kuinka nuoren tulee huolehdittua syömisisistään ja yms. Esikoisella sama tilanne on edessä vuoden päästä toivottavasti hyvin menneiden yo-kirjoitusten jälkeen. Mutta tämä on ELÄMÄÄ ja ELÄMÄÄN kuuluvat kaikki tunteet, ne vain pitää uskaltaa ELÄÄ!

Nauraessasi olet vaarassa näyttää typerältä.
Itkiessäsi olet vaarassa näyttää tunteilijalta.
Toista auttaessasi olet vaarassa sekaantua hänen asioihinsa.
Tunteita osoittaessasi olet vaarassa paljastaa todellisen minäsi.
Avatessasi ajatukset ja unelmat toisten nähtäviksi olet vaarassa menettää ne.
Rakastaessasi olet vaarassa saada vastarakkautta.
Eläessäsi olet vaarassa kuolla.
Toivoessasi olet vaarassa pettyä.
Yrittäessäsi olet vaarassa epäonnistua.
Mutta vaaraan on antauduttava,
sillä vaarallisempaa on jättää riskit ottamatta.
Ihminen, joka ei antaudu vaaraan, ei tee mitään,
ei saa mitään eikä ole mitään.
Hän voi välttää kärsimyksen ja surun, mutta hän ei opi,
ei muutu, ei kasva, ei rakasta, ei elä.
Asenteensa kahleissa hän on orja, joka on torjunut vapauden.
Vapaa on vain se, joka antautuu vaaraan.

- Tuntematon -

Kuusenkerkkäsiirappi

2010-06-07T09:44:00.000+03:00

Tein itse kuusenkerkkäsiirappia. Ohje on helppo ja tulos maukasta :).

Ohjeita on muitakin, mutta tämän löysin Virpi Raipala-Cormierin Frantsilan yrttitilan kasviskeittokirjasta. Halusin tehdä tätä, koska tässä kerkkiä ei keitetä, kuten monissa muissa ohjeissa. Joten tämä on ihan oikea raakasiirappiohje. Sokeria tietysti on paljon, joten tämä nautinto jää itseltäni hiivaongelmien vuoksi lähes kokematta. Tässä ohje:

1 osa kuusenkasvaimia
1 osa tummaa kidesokeria (itse käytin inkkarisokeria)

Murskaa kuusenkerkät tehosekoittimessa (itse en käyttänyt tehosekoitinta vaan pilkoin ne pitkäteräisellä leikkuuveitsellä leikkuulaudan päällä pieneksi - toimii ihan yhtä hyvin, eikä neulasia mene hukkaan). Laita lasipurkkiin vuorotellen kerroksittain 1/2 cm murskaa ja 1/2 cm sokeria. Aseta purkki lämpimälle ikkunalle ja peitä purkin suu pyyhkeellä (tai talouspaperilla), jonka kiinnität kumilenkillä.
Anna muhia rauhassa 4-5 vrk (annoin muhia 5 vrk), minkä jälkeen purkista voi alkaa valuttaa sokerilientä. Siivilöi liemi tai käytä sellaisenaan. Siirappi säilyy jääkaapissa, mutta sen voi myös pakastaa (alla sanotaan, että parasta olisi pakastaa, jotta tärkeät vitamiinit säilyisivät).

Keräsin kerkkiä varmaan n. 1 l ja sokeria oli siis saman verran. Muhiessaan seos pienenee noin puoleen ja kun sen vielä siivilöiden valuttaa, tuli tulokseksi pari pienehköä lasipurkkia valmista siirappia. Kuusenkerkkäsiirappi on erinomaista yskänlääkettä, mutta myös herkullista esim. teehen lisättynä, lettujen kanssa tai leivän päällä.

En tiedä, onko kerkkäilyaika Etelä-Suomessa jo ohi, mutta ainakin täällä Pirkanmaalla ne ovat vielä mukavan vaaleita ja pehmeitä.

Toki olen nyt käyttänyt kerkkiä muutenkin päivittäin pirtelöissä ja salaateissa voikukkien, horsmien, nokkosen ja koivunlehtien kanssa vihreänä ainesosana. NAM, miten hyvää ja mikä energiapommi!

Tässä lisää kuusen hoitavista ominaisuuksista:

Kuusenkerkät, eli silmut ja nuoret vuosikasvaimet, sisältävät runsaasti C-vitamiinia ja maistuvat kirpeän raikkailta. Niitä voi syödä sellaisenaan tai lisätä salaattiin. Vanhat kuusen neulaset ovat sen sijaan pahan makuisia terpeenien suuresta määrästä johtuen. Kerkistä haudutettu tee on oikeaa voimajuomaa poistamaan kevätväsymystä. Sitä ei C-vitamiinin säilyttämiseksi saa keittää. Muutenkin kerkkien vitamiinit haihtuvat herkästi, joten kerkät pitää käyttää heti keräyksen jälkeen tai pakastaa. Huomioitava on, että kerkkien ja havujen keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa. Jos joulukuusi alkaa kasvattaa uusia vuosikasvaimia, myös ne kannattaa ottaa talteen ja hyödyntää. Kuusen oksia on käytetty myös oluen valmistukseen (lähde)

Kuusi on limaa irroittava, hengitysteitä avaava ja reumaattisia kipuja helpottava. Se virkistää, vahvistaa, elvyttää elimistöä ja lisää sapen- ja virtsaneritystä. Kerkkiä käytetään yskänrohtona myös keuhkoputkentulehduksessa. Kansanlääkinnässä kerkkäkeitettä on käytetty lisäämään virtsaneritystä; hoitamaan kihtiä, reumaa, keripukkia, sappivaivoja, liikahappoisuutta sekä muita vatsavaivoja. Pihkalaastarilla voi hoitaa reumatismia, noidannuolta, hiertymiä ja ihorikkoja.

Kuusenkerkkätee: pari lusikallista kuusenkerkkiä, nuoria versoja ja silmuja puoleen litraan kuumaa vettä. annetaan hautua 5-10min. makeuta hunajalla ja juo kulauksittain. Kerkät sopivat myös höyryhengitykseen. Jalkakylpyä varten sekoita 1l havuja 8l vettä ja hauduta puoli tuntia; kokokylpyihin 4l havuja.
Tieto löytyi täältä.

Kuukausihoroskooppi

2010-06-01T10:41:00.000+03:00

Nyt sitten pääsemme katsomaan ihan livenä, mitä Suuri Risti (26.6.2010) tarkoittaa ihmisten elämässä, maailmantaloudessa ja maankuoren reaktioissa. Jännittynyt ja monilta osin myös ahdistunut olotila kuuluu tällaisen ajan luonteeseen, eikä sitä pidä kokea negatiivisena asiana. Tällainen jännite valmistaa meidät ottamaan vastaan ne kosmiset muutokset, jotka nyt toteutuvat meissä ja kaikkialla ympärillämme. Juhannus tulee olemaan jännittävää aikaa, vaikka mitään mullistavaa ei heti olisikaan näkyvissä.

Sosiaaliset planeetat Jupiter ja Saturnus ovat kosmisten planeettojen Pluton ja Uranuksen kovassa puristuksessa. Tällaisena aikana Ihmisen rakentamien valtakoneistojen ja talousjärjestelmien toimivuus punnitaan ankaralla kosmisella mittarilla. Jo ennen tämän kuvion täyttymistä on kaikille täysin selvää, että rakenteet ovat kestämättömiä ja suurelta osin mädäntyneitä. Silloin on selvää myös se, että muutokset ovat mittasuhteiltaan valtavia. Muutosprosessin kesto ajoittuu useammalle tulevalle vuodelle, mutta odotettavissa oleva tervehdyttävä laskusuhdanne käynnistynee ihan tosissaan tänä kesänä.

Kreikka näyttää tietä ja muu Eurooppa laskettelee perässä kohti realistisempaa arvomaailmaa ja uutta hallintajärjestelmää. EU:n liitokset ratkeilevat aivan väkisin ja parhaassa tapauksessa koko yltiöpäinen hanke kaatuu omaan mahdottomuuteensa. Ensimmäiset viitteet ovat jo näkyvissä ja kesän kuluessa näyttöä saataneen lisää. Lopullinen romahtaminen toteutuu hiljalleen muutamien vuosien sisällä, sillä selviäminen kuiville tästä talousparadoksista onnistunee lopulta vain kunkin valtion omilla ja itsenäisillä ponnistuksilla.

Pinna on nyt jo tavallista tiukemmalla lähes jokaisella ihmisellä ja voi vain kuvitella mitä kaikkea pahimmin korruptoituneissa maissa tulee tapahtumaan, kun petetty kansa nousee puolustamaan oikeuksiaan. Meillä Suomessa on loppujen lopuksi täsmälleen yhtä kehno tilanne kuin kaikkialla muualla Euroopassa, vaikka Suomen astrologinen kartta näyttää toki tuhat kertaa helpommalta kuin Kreikan vastaava. Kreikkalaisten kesä tulee olemaan rankkaakin rankempaa aikaa, mutta kaikkein kovin paikka lienee lopulta niillä kansainvälisillä pankeilla ja rahalaitoksilla, jotka eivät saa suhdanteita korjaantumaan edes hiljattain myönnetyllä maailman toistaiseksi suurimmalla tukipaketilla. Korttitalo heiluu uhkaavasti ja Juhannuksen jälkeen saattaa jo olla selvää, että mikään ei estä sen luhistumista.

Henkilökohtaisessa elämässämme on menossa samanlainen matokuuri, joka pakottaa näinä päivinä jokaisen meistä miettimään elämänsä mielekkyyttä. Vanhat mallit ja rakenteet romuttuvat sitä hurjemmalla rytinällä, mitä suuremmat odotukset ohjaavat päivittäistä elämäämme. Palaaminen rauhallisempaan ja tiedostavampaan rytmiin tapahtuu yhtä varmasti kuin Kreikan kaatuminen auttajiensa syliin. Onnellisia voivat olla ne, jotka tekevät tämän vapaaehtoisesti ja ovat valmiita muuttamaan elämäänsä helpommaksi. Paljon turvalliselta tuntuneita rakenteita kaatuu jokaisen ympäriltä, mutta siitä ei pidä tehdä sen suurempaa ongelmaa. Lopulta vähemmän tulee olemaan paljon enemmän. Nyt on viisasta hyväksyä luonnollinen karsintaprosessi, joka toteutuu tarkassa suhteessa jaksamiseen. Se mitä et jaksa tehdä, ei ole tekemisen arvoista.

Oinas
Oinaat jakautuvat kesäkuussa kahteen hyvin erilaiseen leiriin Jupiterin ja Uranuksen saavuttua merkkiisi tekemään Suurta Ristiä Pluton, Saturnuksen ja muiden tekijöiden kanssa. Toinen leiri suorastaan kiitää eteenpäin elämässään ja on valmis toteuttamaan ratkaisevia muutoksia elämässään täysin itsenäisiä päätöksiä tekemällä. Ahdistava olotila ennen tämän menestysjakson alkamista kuuluu lähes väistämättömänä ilmiönä myös menestyvien Oinaiden kokemuspiiriin. Toinen Oinaiden leiri pitäytyy vanhoissa turvallisissa uomissa ahdistuksen kasvaessa yhä suuremmaksi, kunnes joku osa elämästä romahtaa ja elämä muuttuu pakon sanelemana toisenlaiseksi. Kumpaan leiriin sinä haluat kuulua?

Yllä oleva napattu suoraan täältä.
Puhuttelevaa....

Hyvää kesäkuuta kaikille!

Taivaassa

2010-05-25T19:45:00.000+03:00

Oli pakko kuunnella ja laittaa tännekin vähän esimakua huomisesta Bryan Adamsin konsertista, kiva mennä, ja luultavasti monta pakettia nenäliinoja kuluukin....nuoruusmuistoja....
Parasta kasaria ja varmasti uudempaakin musaa siis tarjolla huomenna Ratinassa.
Bryan on kieltämättä yksi parhaista herkkien balladien raspikurkkulaulajista, ainakin minun mielestäni.
Kaiken lisäksi ahkera eläinten oikeuksien puolestapuhuja ja vegaani. Lue vaikka esim. täältä lisää.

Enjoy :)
Heaven

Jäsenkorjausta

2010-05-24T20:45:00.000+03:00

Nyt sen löysin! Ai minkä??? Vihdoin löytyi ihminen, joka sai minua erittäin kauan vaivanneen alaselkä-, lonkka- ja pakara- ja nilkkavaivani asettumaan. Kiitos kuuluu maratoonaukseen hurahtaneelle veljelleni, joka itsekin sai avun kyseisen herran käsittelyssä ja vinkkasi siitä siskolleen, kiiiiittooooosss!

Puhun nyt nimittäin tästä tamperelaisesta paikasta ja herrasta, joka siellä töitä tekee. Pannaan hyvä kiertämään, sillä, jos jostain olen avun saanut, haluan ehdottomasti antaa muille saman mahdollisuuden :))).

Tämä jäsenkorjaaja käytti ihan omaa tekniikkaansa, jollaiseen en ollut ennen törmännyt. Toimi minulle loistavasti. Hän hieroi kiitettävällä voimakkuudella ERITTÄIN kireitä vasemman jalan säärilihaksia (tussskaaa!!!) ja toisella kerralla myös molemmat aivan jumissa olleet pakaralihakset. SATTUI!!! Ei tainneet tuskanhuudot sentään ihan kadulle asti kuulua? Päätin kuitenkin siinä kiemurrellessani, että jos tämä auttaa, kestän vaikka mitä. Hän myös aukoi selän nikamalukkoja ja niinhän siinä kävi, että hän taikurimaisesti sai kireät lihakseni aukeamaan, kuonakertymät sulamaan ja nikamat paikoilleen eikä käsittelykertoja ollut kuin vaivaiset KAKSI!

Hieronta Näsin sivuilla kerrotaan kalevalaisesta kansanparannuksesta mm. seuraavaa:

Ylivoimaisesti tehokkain tuki- ja liikuntaelinvaivoissa.
Jäsenkorjaus on hyvin nopea hoitomuoto, jo ensimmäisellä kerralla voidaan saada tuloksia aikaan ja usein potilas käy hoidossa enintään 3-4 kertaa.
Jäsenkorjauksesta saadaan apua mm. alaraajojen ja lonkan virhetiloihin, alaselän kipuihin sekä jumissa oleviin hartioihin ja niskaan.
Kansanparannuksella voidaan auttaa myös sellaisissa tiloissa kuten kaikkien raajojen jännetuppitulehdukset, jäätyneissä olkapäissä sekä nilkan ja polvien virheasennoissa.

Nieminen yhdistelee siis oppimiaan taitoja (Kajava-hierontaa, jäsenkorjausta, akupunktiota..) asiakkaan tarpeen mukaan ja saa niillä hyviä tuloksia. Ihminen on kokonaisuus, jälleen kerran....

Ajatuksia 20 vuoden kokemuksella
Tuki- ja liikuntaelinvaivoihin ei yleensä tarvita perinteisiä lääkkeitä (apteekista), koska useimmat niistä vähentävät vain oireita hoitamatta varsinaista syytä
Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen (psyykiset vaivat heijastuvat usein fyysisinä ongelmia)
Ei saa keskittyä liian pieneen alueeseen, vaan pitää hoitaa kuntoon myös muut lähialueen osuudet
Hoidossa on tärkeää että hoito vastaa vaivaa, eikä vain toisteta jotain opittua kaavaa kaikille vaivoille
Energian virtaus kehossa on tärkeää saada toimimaan aktiivisesti poistamalla esteitä
Ravinnon merkitys hyvinvoinnille on hyvin tärkeä, mm. vihanneksien ja juureksien runsas käyttö lisää hyvinvointia
"Olen sitä mitä syön"
Liikunta on nostanut suosiotaan, mikä on positiivista hyvinvoinnin kannalta
Asiakaskuntamme ikähaitari on 4 - 92v.

Harmi vain kun tämä meidän virallinen systeemimme ei korvaa näitä hoitoja, jotka todella AUTTAVAT ihmistä. Saataisiin ihminen monesti paljon nopeammin työkykyiseksi ja säästyttäisiin turhilta sairaslomilta, lääkkeiden syönniltä ja kirurgisilta toimenpiteiltä.

Vielä kerran lämmin kiitos Tero Niemiselle avusta. Ja kuten todettua, nyt tiedän, mistä avun löydän, jos paikat uudelleen jumiintuvat niin pahasti ;)

D-vitamiinia!!!!

2010-05-24T20:01:00.000+03:00

Kiitos Veteraaniurheilijalle, joka vinkkasi kyseisestä loistavasta Studio 55 lähetyksestä!!!

Katso täällä fuo Antti Heikkilän haastattelu.

Toivotaan siis aurinkoista kesää :))))

Kinesiologiaa

2010-05-23T15:07:00.001+03:00

Eilisessä valmennuksessa, josta kirjoitin tässä, koin omakohtaisesti jotain, johon olen halunnut uskoa, mutta en sitten ehkä kuitenkaan ole täysillä uskonut. Nyt kun testi tehtiin itselleni, uskon sen täysin :).

Olimme ystäväni kanssa paikalla hyvissä ajoin ja Jukka kysyi, olisiko muita odotellessa vapaaehtoisia vesitestiin. Minua ei tarvinnut kahta kertaa pyytää! Jukka pyysi minua seisomaan siten, että ristin kädet selkäni takana kämmenet ylöspäin. Ensin hän painoi ristittyjä käsiäni alaspäin selkäni takana niin kauan, että minun oli pakko ottaa askel taakse, etten kaatuisi. Hänellä oli valmiina toisessa mukissa Tahmelan lähteeltä haettua lähdevettä ja toisessa tavallista hanavettä, joista en tietenkään tiennyt, kumpaa on kummassakin.

Otin kulauksen toisesta mukista ja taas Jukka painoi käsiäni. Sama juttu, kuin ensimmäisellä kerralla: olin kaatua suht nopeasti. Sitten otin kulauksen toisesta ja ihme ja kumma, tunsin, että hän painoi käsiäni samalla voimalla kuin kahdella aiemmallakin kerralla, mutta nyt pysyin vakaassa asennossa paljon kauemmin! Ensimmäinen kulaus oli ollut kraanavettä ja jälkimmäinen lähdevettä.Sama koe toistettiin myöhemmin vielä toisen henkilön kanssa, ja sama tulos.

Mitä kinesiologia sitten on?

Lyhyesti: Kinesiologian päätarkoitus on auttaa ihmistä luomaan ja ylläpitämään kokonaisvaltaista tasapainoa. Kinesiologia tulee kreikankielisestä sanasta îkinesis îeli liike ja viittaa lihaksien tutkimiseen.

Kinesiologian avainoivallus on kehossa olevan energeettisen epätasapainon löytäminen. Tämän oivalluksen tekivät kiropraktikot huomatessaan, että ylijännittyneen lihaksen vastapelaaja osoittautui aina heikoksi. Kinesiologian kehittäminen sai varsinaisesti alkunsa, kun George Goodheart Jr. ,D.C., alkoi 60-luvulla järjestelmällisesti yhdistellä heikkojen lihasten etsintää ja tekniikkoja, joiden avulla heikkoja lihaksia voidaan vahvistaa. Tämän myötä on kehitetty monia kinesiologisia menetelmiä, joille on yhteistä ainakin lihasten testaaminen ja joiden tavoitteena on tasapainon saavuttaminen monesta eri näkökulmasta katsottuna.

Kinesiologian ydinfilosofian lähtökohtana on ajatus, että yksilön oman hyvinvoinnin ainoa autenttinen tietolähde on yksilö itse. Lähde

Lisää mielenkiintoisia testailuja mm. täällä. Tässä videossa neuvotaan, kuinka testata itse. Ja tässä kerrotaan (englanniksi myös) kinesiologian periaatteista muutenkin. Harmi, että videon laatu on niin kehno.

Kiehtovaa!

Ihminen kokonaisuutena

2010-05-23T11:10:00.002+03:00

Olin eilen Tampereella Varalan urheiluopistossa kuuntelemassa Jaakon, Jukan ja Samulin valmennusta "Ihminen kokonaisuutena". Valmennuksesta jäi antoisa kuva, vaikka luentosalista tuppasikin happi loppumaan ja vaikka suuri osa asioista olikin itselle tuttuja. Meninkin mukaan lähinnä siksi, että sain keikan lahjaksi ja ystäväni tarvitsi kaveria ;). Uskon, että ystävälleni asiat olivat pääsääntöisesti uusia ja toivonkin, että sitä kautta hän sai uutta potkua itseensä, hyvä niin! Mutta kun rehellinen olen, tuli valmennus itsellenikin tähän vähän väsähtäneeseen energiaan juuri sopivaan aikaan.

Jokaisella luennoitsijalla oli noin 2 tuntia aikaa ja kyllä asiaa tuntui hyvin riittävän, olisi varmasti ollut pidempäänkin.

Jaakko aloitti päivän kertomalla aika syvällisesti (kuulijat olivat suurin osa hyvinkin perillä näistä) muutamasta superfoodista: gojí, maca, raakakaakao, spirulina, chlorella ja pakurikääpä. Vaikka aihe on monelle bloggaajalle ja lukijalle jo todella tuttu, itselle tuli ainakin se uutena tietona, että superfoodit asettuvat "normaalin ruoan ja yrttien välimaastoon. Ja niitä on helppo käyttää jokapäiväisessä elämässä. Pointti on se, että yrttejä käytettäessä pitää olla annostusten kanssa tarkkana, sillä liika-annostus on helposti myrkyllinen, mutta superfoodeihin ei "kuole" vaikka niitä söisi runsaastikin. Korkeintaan voi tulla epämiellyttäviä oireita, jos ei kuuntele kehoaan.

Koska levät sprirulina ja chlorella ovat niin huippujuttuja, niitä aion käyttää myös jatkossa koko ajan. Chlorellaahan suositteli minulle myös ayurvedakonsultti Arja Skalski hiivaoireisiin, josta kerroin tässä. Uskoni pakuriin vahvistui entisestään, joten nyt ei muuta kuin koivuja tähyilemään ja näitä mustia, ei niin kauniita möykkyjä metsästämään.

Jukan (jälleen kerran erittäin asiantunteva) osuus keskittyi siihen, miksi uutta ajattelutapaa tarvitaan. Miksi ei enää riitä se vanha malli, että on yksi johtaja, jota muut sokeasti seuraavat? Miksi jokaisen pitää kuunnella sydämensä ääntä ja löytää oma elämäntehtävänsä? Siksi, että muutosvauhti kiihtyy koko ajan, orgaaninen maailmankuva on jatkuvasti muuttuva. Kuten moni tiedostava ihminen on jo pitkään tiennyt, ei nykyinen meno voi enää jatkua, katastrofeja tapahtuu niin systeemissä kuin maapallollakin, ihmiset ovat ylistressaantuneita, kuinka moni voi oikeasti sanoa olevansa tyytyväinen omaan elämäntilanteeseensa? Voi, kuinka moni omista tutuistanikin haaveilee siitä, että uskaltaisi hypätä pois oravanpyörästä ja tehdä jotain oikeasti merkityksellistä, pienemmässä mittakaavassa, hitaammin, nauttien! Ihan jokaisen meistä jokaisella uskomuksella ON merkitystä koko universumin kannalta. Kukaan meistä ei ole syntynyt tänne sattumalta vaan jokaisella on oma tehtävänsä tässä kokonaisuudessa, mikään ei ole sattumaa. Olemme samaa energiakenttää ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jokaisen elämässä tulisi olla sekä varmuutta (sitähän ihminen yleensä eniten kaipaa) että vaihtelua. Jos elämä on pelkkää varmistelua, se voi käydä tylsäksi, mutta myöskin liiallinen vaihtelu voi johtaa stressaantumiseen ja poukkoiluun eikä oma elämäntehtävä löydykään. Stephen Coveyn sanoin :" Live, love, learn and leave a legacy". Niinpä. Yritysmaailmassa puhutaan yleensä arvoista ja missoista, mutta nuo asiat voi jokainen määritellä myös omassa elämässään. Mitkä ovat sinun arvosi? Elätkö niiden mukaisesti?

Jukka puhui myös rasvanpoltosta, antoi siihen käytännön vinkkejä, eli aivan niitä samoja ohjeita , jotka pätevät ihmiseen muutenkin. Pidä ruuan määrä ja annoskoko sopivana, vältä liikoja hiilareita, syö omega 3 rasvoja, syö paljon vihreää, tee aerobisia harjoitteita 60-70% teholla, syö mahdollisimman puhdasta, ravintotiheää ruokaa, tee syvähengityksiä, juo paljon vettä, käytä laadukasta suolaa, pidä huoli suolistosta, rentoudu usein....Ja tämä kaikki tähtää myös siis psyykkiseen hyvään oloon :)

Paljon muutakin asiaa Jukalla oli, mutta en kirjoita tähän kaikkea vaan suosittelen lämpimästi, että menet itse vastaavaan valmennukseen :).

Viimeinen puhujista ei suinkaan ollut vähäisin. Samulin esitystapa oli todella vaikuttava. Voi johtua siitä, että en ollut aiemmin nähnyt hänen esiintymistään, mutta ehkä enemmänkin siitä, että hänen esitystapansa oli todella vangitseva. Jos vertaus sallitaan, hän puhui hyvin echkarttollemaisen rauhallisesti ja harkitusti. Joka sana oli mietitty ja merkitysellinen. Hiljaisuus taukojen aikana oli käsinkosketeltava. Samuli puhui aiheesta "Kuka minä olen?" Siitä kuinka meidän on päästävä harhojen vallasta löytääksemme onnellisuuden. Se ei ole helppo tie, sillä siinä joutuu tekemään matkan helvetin läpi eli kohtaamaan kaikki ne teot ja asiat, jotka ovat tulleet vastaasi harhojen vallassa eläessäsi. Henkiselle matkalle lähdettäessä on aina "tehtävä ensin sisätyöt" eli lähdettävä liikkeelle omasta sisimmästä. Hän puhui egosta, persoonasta, korkeammasta mielestä, tunteista, mentaalisista asioista, fyysisestä kehosta, mielestä, hiljaisuuden merkityksestä, intuitiosta, läsnäolosta. Samulin esitys oli todella selkeä ja ymmärrettävä vaikka olisi vasta aivan alussa henkisellä polullaan tai vasta päättäisi astua sille. Kiitän erittäin lämpimästi häntä ja onnittelen siitä, että hän aivan selvästi ON löytänyt oman tehtävänsä, niin upea häntä oli kuunnella. Loppukaneettina hänen eilen käyttämänsä loppulause: "Henkinen tie on kaikkein rohkeimpien ihmisten tie".

Alla linkki valmennuksen introon, jos et ole nähnyt esiintyjiä livenä ja haluat saada vähän esimakua tai mietit, kannattaako valmennukseen mennä.

Suosittelen lämpimästi!!!!

Valmennuksen intro

Kesä tuli

2010-05-23T10:02:00.001+03:00

Kesä tuli yhtäkkiä sellaisella höökillä, että omat suunnitelmat menivät aivan uusiksi! Jälleen kerran sain osoituksen, että on turha tehdä kovin kauaskantoisia suunnitelmia, universumi laittaa ne kuitenkin uusiksi, jos ne eivät ole parhaaksesi. Näin uskon ja onneksi olen oppinut olemaan stressaamatta asioista, joille en voi mitään. Sen sijaan, että valitan, kun asiat eivät menekään niin kuin olin suunnitellut, muutan kurssia, teen niitä asioita, joita on luontevinta tehdä ja siirrän muut asiat tuonnemmaksi. Välillä tietysti ego pyrkii pintaan ja yrittää aiheuttaa stressiä, mutta en enää mene sen lankaan. Miksi menisin kun tiedän paremmankin vaihtoehdon? Nautin elämästä ja kuljen soljuvan virran mukana.

Kuten tässä ja tässä kerron, olen tänä keväänä joutunut melkoisen hiivahyökkäyksen kohteeksi, mikä on tosiaan aiheuttanut melkoista saamattomuutta ja päättämättömyyttä, energiat ovat olleet tosi matalalla, enkä saanut oikein mitään aikaiseksi. Tein vain sen mikä oli välttämättömintä. Uskon, että hiivahyökkäyselle on ollut se tarkoitus, että nyt kun olen muutenkin saanut elimistöäni puhtaammaksi, tarttuisin vihdoin myös tähän asiaan ja alkaisin toden teolla hoitaa sitä. Kyllä keho on viisas!

Kun siis aloin hieman päästä tolpilleni hiivarihmaston (auts kuinka etovaa!) kourista ja oireita taas vähäisemmiksi, vietin mieheni kanssa melkoisen työleiriviikon Pärnussa. Puunasimme ja tuunasimme vuokrakämpät siistiin kuntoon kesävieraiden tulla.

Olemme käyneet Viron kesäpääkaupungissa Pärnussa jo parinkymmenen vuoden ajan ja se on edelleen aivan ihana paikka! Meri-ilma sopii meille kummallekin erittäin hyvin, siellä on hyvä lenkkeillä ja hengitellä kosteaa, suolapitoista meri-ilmaa. Uimaranta on siistimpi kuin monissa etelän kohteissa ja hiekka ihanan valkoista. Pääranta on tosin parhaaseen loma-aikaan kuin nuijalla lyöty.

Rauhallisempiakin kolkkia toki löytyy, jos jaksaa kävellä hieman syrjemmälle ja haluaa itsekseen nauttia auringosta. Olemme myös saaneet sieltä ystäviä paikallisista ihmisistä ja monet liikkeenharjoittajat tunnistavat meidät. Pärnu on meidän perheelle kuin toinen koti, pojatkin ovat jo suhteellisen pienestä kulkeneet kaupungilla keskenään, virolaiset itse nimittäin sanovat, että Pärnussa ei todellakaan tarvitse pelätä mitään, "mafia on kyllä siellä, mutta hekin vain lomalla ;)". Torilta saa kesäisin mitä ihanampia kotipuutarhan tuotteita ja mikä ilahduttavinta, sinnekin on alkanut ilmestyä myös marketteihin LUOMU-tuotteita! Mutta paras kaupoista on Pärnun keskustassa, kävelykatu Rüütlin poikkikadulla sijaitseva aivan IHANA luontaistuotteiden puoti Riiamarii (osoite: Kuninga 3 A 80100 Pärnu). Kotisivuja ei puodilla ole, mutta se mainostaa netissä yrityshakemistossa itseään näin:

Runsas valikoima, luomu ihonhoitotuotteita, kylpysuoloja, saippuoita, aroomihajusteita, kynttilöitä, eteerisiä öljyjä, sekä runsas valikoima erilaisia muita luomutuotteita kuten, yrttiteitä, vitamiineja, hivenaineita, niin Virosta, kuin muualtakin päin maailmaa. Luontamme löydät niin ikään itämaisia käsitöitä, talismanneja ja muuta mukavaa koti-iltojen iloksi. Tule ja tudustu. Olet sydämellisesti tervetullut, muutenkin kuin vain ostamaan!

Suosittelen lämpimästi, jos Pärnussa liikuskelet :)

Sillä aikaa kesä tuli Suomeenkin sellaisella vauhdilla, että se suorastaan "pakotti" puutarhatöihin. Mikään ei ole saanut minua pysymään nyt sisällä. Se tarkoittaa siis sitä, että talossa sisällä vallitsee kaaos, valtavat pyykkivuoret odottavat sekä pesua että puhtaat kaappiin viikkaamista, villakoirat juoksentelevat iloisesti sänkyjen ja sohvan alla, ikkunat ovat edelleen pesemättä ja ayurvedisten hierontahoitoharjoitteluiden saldo on nolla! Ensin tosiaan meinasin alkaa stressata tästä ayurveda-asiasta, (koska tavoite huhtikuun kurssiviikonlopun jälkeen oli tehdä 10 hoitoa) mutta sitten päätin, että se ei kannata. Otan taas ensi viikonlopusta Frantsilassa kaiken irti ja alan pikkuhiljaa säiden mukaan harjoitella hoitoja :). Pidän todella paljon näistä öljyhieronnoista ja haluan tehdä ihmisille hyvää! On kuitenkin parempi mennä virran mukaan ja tehdä sitä , mikä tuntuu kulloinkin parhaalta. Jos vastustaa asioita, lyö vain päätään seinään ja on taas vastassa entistä kovempi stressi.

Mikä minua erityisesti on nyt puutarhaan vetänyt, on se, että ostimme meille nyt sen haaveilemani (ja siis manifestoimani) kasvihuoneen (kuva netistä, ei omani). Sen perustuksien teko ja kokoaminen vei muutaman illan ja nyt se vain odottaa vielä maan muokkaamista ja viljelyalustan tekemistä, että sinne voi esikasvattamani tomaatin, kurkun, paprikan, chilin (saas nähdä ehtivätkö) istuttaa. Avokasvimaalle olen kylvänyt jo lehtisalaattia, naurista, punajuurta, persiljaa, tilliä, kehäkukkaa, keltasipulia, porkkanaa. Kesäkurpitsan, avomaankurkun ja auringonkukan taimet odottavat vielä istutustaan sekä mm lehtikaalin siemenet kylvöään. Vähän säästä riippuu, eli jos tulee yöpakkasia, uskallanko jo taimetkin ulos istuttaa.

Olen myös hyödyntänyt luonnon omia antimia (nokkosen, voikukan, maitohorsman, poimulehden ja koivun lehtiä sekä kuusenkerkkiä) vihersmoothieissa ja salaateissa. Mukavan kirpakoita makuja! Nokkosta olen myös kerännyt nipuiksi kuivumaan. Esim. täällä on hyviä ohjeita yrttien keruusta, käsittelemisestä ja tunnistamisesta. Tietysti myös tämäblogimaailma on pullollaan shamaaneja, joten ei kun kaikki tieto vain hyödyntämään! Itse pyrin siihen, että saisin ensi talveksi mahdollisiman paljon Suomen omia paikallisia yrttejä sekä kuivatettuna että pakastettuna, jotta ei tarvitsisi niin paljon tilailla ulkomailta.

Dysbioosi (hiiva...)

2010-05-23T08:42:00.001+03:00

Herään yöllä pää sumeana. Tunnen, että Se on saamassa minut valtaansa! Tiedän sen, koska näin on käynyt lukemattomia kertoja aiemminkin. Se osaa hiipiä salakavalasti sisääni, se luikertelee ja lisääntyy tietämättäni ja iskee silloin kun vähiten osaan sitä odottaa. Juuri kun olen tuntenut itseni voittajaksi ja olen täynnä energiaa, Se tulee ja latistaa kaiken. Se saa mieleni liikkumaan hitaammin ja saavan oloni sekavaksi, myrkyttäen kehoani muiden bakteerien kanssa pala palalta. Se kutoo limaisia, tahmeita verkkojaan joka puolelle kehoani, lopulta myös aivojeni ympärille ja niiden sisäänkin aiheuttaen saamattomuutta ja alakuloa, toisinaan masennustakin. Se tietää olevansa voitolla, kun olen huonomuistinen ja liukumassa taas entiseen unenomaiseen tilaan, jossa millään ei ole mitään väliä. Jossa se saa minut toimimaan robotin tavoin, tanssimaan muiden pillien mukaan ja unohtamaan kuka olen. Olen hämärän rajamailla. Tunnen tukehtuvani ja etsin epätoivoisesti ulospääsyä, kauhon limaisia seittejä sivuun, tarvitsen happea!

Alku ei ole pahaa unta vaan johdantoa sille, että olen taas jo usean viikon ajan kärsinyt hiivaoireista: vatsanseudulla ja genitaalialueella kovaa kutinaa, mieli on sekava, keskittymiskyky on olematon, masentaakin välillä, eikä oikein saa mitään aikaiseksi. Tunnen musertuvani.. Meditaatiokaan ei tunnu luonnistuvan. Itse asiassa hiiva on ollut "loiseni" jo ainakin 30 vuotta! Tarina on kai monelle tuttu: "normaali" tehotuotettu, eineksistä koostuva sekaruoka pullineen, maitoineen, sokereineen yms. Murrosiässä kauhea akne, joka tietysti oli seurausta huonosta ravinnosta lisäaineineen ja sitä myöten surkeasta ruuansulatuksesta. Aknea hoidettiin sen ajan tietämyksen mukaan ANTIBIOOTEILLA. Auttoivathan kuurit tietysti akneen, mutta kuinka huonossa jamassa suolistoparkani olikaan sen jäljiltä! Eikä siihen aikaan tiedetty, että pitäisi samaan aikaan popsia maitohappobakteereita, probiootteja yms.

Aikuisena olen saanut hiivan suolistossa väliaikaisesti kuriin todella tiukalla ruokavaliolla (kaikki sokeri, hunaja, vehnäjauhot, hiiva pois) ja paikallisesti hiivakapseleilla. Nämä toimenpiteet auttavat aina jonkin aikaa, mutta ne auttavat vain OIREISIIN, eivät itse SYYHYN. Joissakin tapauksissa kovin tiukka ruokavalio saattaa olla itse asiassa myös tie elimistön ravinnepuutoksiin ja voi johtaa ylenpalttiseen laihtumiseen ja kunnon heikkenemiseen. Puhuin asiasta ihanan Colonic-hoitajani kanssa, joka otti asian heti omakseen ja koetti pohtia, mikä minulle olisi parasta. Sain häneltä lainaksi Paula Heinosen kirjan hiivaongelmista. Sydämellinen kiitos Eevalle, sillä lukuelämys on kyllä ollut silmiä avaava!

Ensinnäkin tiedän nyt, että en ole yksin ongelmani kanssa, vaiva on todella yleinen nykypäivänä - ja naisilla 8 kertaa yleisempi kuin miehillä! Syy on anatomisten erojen. Emättimessä on hiivabakteereille kerrassaan ihanteelliset olosuhteet. Ja jos hiivaa on suolistossa, sitä on yleensä myös emättimessä. Tiedän myös, että epämääräiset oireet, kuten väsymys, sekavuus, keskittymiskyvyn puute, muistin pätkiminen kuuluvat tähän tautiin. En siis olekaan luulotautinen tai sairastumassa dementiaan :). Tai oma arvioni on, että voihan tuo jälkimmäinen olla mahdollista, jos tautia ei hoideta.

Paula kirjoittaa itse asiassa, että termit hiivatauti, hiivasyndrooma ja hiiva antavat liian heppoisen kuvan tilanteesta. Jos kaikkien vaivojen takana olisi yksi hiiva liiallisine kasvuineen, ongelmat olisi jo hoidettu. Hän sanoo:

Hiivan liiallinen kasvu suolistossa on osa dysbioosia. Se kuvaa paremmin suoliston häiriintynyttä tilannetta ja on laajempi käsite. Sillä tarkoitetaan suoliston normaalin mikrobikannan vähenemistä sekä haitallisten bakteerien ja hiivojen liikakasvua. ....
Dysbioosi on aina seuraus jostakin - se ei ilmaannu suolistoon tyhjästä. Taustalla saattavat olla toistuvat antibioottikuurit ja muut lääkkeet, epäterveellinen ruokavalio [sokeri, valkojauhotuotteet, teollisesti käsitellyt valmis- ja purkkiruuat], runsas nautintoaineiden käyttö, stressi ja riittämätön lepo, jotka johtavat suoliston toiminnan kaaokseen.

....
Teksti on ollut "hautumassa" sen verran pitkään, että jouduin valitettavasti palauttamaan Paula Heinosen kirjan omistajallleen, eikä sitä näytä olevan verkkokaupoissa myynnissä. Tässä kuitenkin aiheesta lisää. Lähteet tekstin lopussa.

Dysbioosin syitä voivat olla myös aliravitsemus ja puutostilat etenkin vanhuksilla ja imeväisillä, raskasmetallisaasteet, kuten lyijy, kadmium ja elohopea, amalgaamipaikkojen elohopea, ympäristön säteilysaasteet. Pitkät tai toistuvat antibioottikuurit, e-pillerit, kortisonilääkkeet, solumyrkyt (sytostaatit) useat reumalääkkeet. Vastustuskyvyn voimakas heikentyminen, joka aiheutuu esim. elinsiirrosta, suurista leikkauksista, sädehoidosta ja katetreista tai perussairaudesta kuten krooninen mahakatarri, hapoton maha, diabetes, tuberkuloosi, syöpä, aids ja muut immuunipuolustustilat, suolistoloiset, suolistotulehdukset. Myös stressi ja uupumus, raskaus, synnytys, vaihdevuodet sekä lääkkeiden tai alkoholin väärinkäyttö.

Dysbioosi vaikeuttaa mineraalien ja hivenaineiden imeytymistä, estää vitamiinien hyödyntämistä sekä tuottaa maksaa ja haimaa rasittavia, syöpää aiheuttavia yhdisteitä. Mädättäjäbakteerit, joita on runsaasti lihaa ja muita eläinkunnan tuotteita syövien suolistossa, estävät ravinnon normaalin sulamisen. Tämä elimistön epätasapaino vaikuttaa koko kehon toimintoihin ruoansulatuksesta hormoneiden valmistukseen.

Miten dysbioosi sitten diagnosoidaan?

Verikokeesta voidaan määrittää onko veressä vasta-aineita tunnettuja hiivoja kohtaan. Yleisin koe on kuitenkin ulostenäyte, joka saa olla korkeintaan kaksi tuntia vanha. Candida- hiivat saattavat aiheuttaa herkistyneelle myös iho-oireita (allergiakokeen tapainen ihotesti). Suun ja nielun limakalvolta, emättimestä, peräsuolesta ja iholta voidaan ottaa sivelynäytteitä sekä suoraa mikroskooppitutkimusta että hiivaviljelyä varten. Candida albicans -hiivan ominaisuus kasvattaa rihmastoa tekee näytteen tuloksen epäluotettavaksi, sillä näytteenottokohdasta hiivaa ei välttämättä löydy, mutta vieressä saattaa olla runsas kasvusto! Yleensä ulosteviljelykin pitäisi tehdä ainakin kahdesta näytteestä.

Tässä ainakin osa moninaisista oireista.

Ruuansulatuskanava: krooninen ientulehdus, valkoisenharmaa peite kielen päällä, pahanhajuinen hengitys, kuiva tai tulehtunut kurkku, yskä, suun kuivuminen, ummetus ja ripuli (välillä vuorotellen), ulosteen limaisuus ja voimakkaan paha haju, valtaisa kaasunmuodostus, turvotus, suolistokouristelu, huono ruuansulatus, närästys, kutina ja kosteus peräaukossa, maksa- ja haimavaurion merkkejä laboratoriokokeissa.

Hermosto: masennus, voimakas väsymys, voimattomuus, saamattomuus, mielialan voimakkaat vaihtelut, apatia, keskittymisvaikeudet, huonontunut muisti, ärtyneisyys etenkin naisilla ennen kuukautisia, jatkuva päänsärky, piristävän alkuvaiheen jälkeen makeat hiilihydraattiruuat aiheuttavat päihtyneen raukeuden, aivosumu.

Virtsa- ja sukuelimet: tihentynyt virtsaamisen tarve, virtsatie- ja munuaistulehdukset, itsepäisesti toistuva hiivavalkovuoto, emättimen kutina tai kirvely, vähentynyt seksuaalinen halu.

Iho ja limakalvot: vaippaihottuma, taiveihottuma, jalkasieni, monet krooniset ihottumat, suun sammas, tulehtuneet silmät, tukkoinen nenä.

Muita: makean himo, etenkin suklaan, leivän ja alkoholin himo, oireet pahenevat kosteassa, käryt ja kemikaalit ärsyttävät kohtuuttomasti, "allerginen kaikille aineille", alentunut alkoholin sietokyky, "humalassa yhdestä lasillisesta".

Melkoinen paketti siis!

Aiemmin olin menettää toivoni, että miten ihmeessä voin ikinä päästä eroon hiivasta tai siis dysbioosista, mutta luettuani Paulan kirjan ja tutkittuani asiaa muutenkin esim. näiltä sivuilta, joissa on rohkaisevia potilastapauksia, tulin siihen tulokseen, että nyt on todellakin aika häätää tuo pirulainen pois minusta.

Hoito-ohjelma on piiiiitkä ja monitahoinen, mutta se on läpikäytävä jos aikoo taudin voittaa.

Hoito on monivaiheista ja pitkäaikaista
Ongelma ei ole hiivakasvusto sinänsä vaan immuuni- puolustusjärjestelmän heikentynyt kunto
- tarvitaan koko kehoa hoitavaa luonnonmukaista monihoito-ohjelmaa
Hoidon kulmakivet:
- hiivan kasvun pysäyttäminen ruokavaliohoidolla
- suoliston bakteeriflooran tasapainottaminen maitohappobakteereilla
- kuitujen käyttö hiivamyrkkyjen poiskuljettamiseen ja suoliston toiminnan palauttamiseen
- hiivan "tappo" (luonnonlääkkeet/ hiiva-antibiootit)
- tukilääkitys immuunijärjestelmää ja limakalvojen tilaa hoitavilla valmisteilla
- (lisäravinteet, vitamiinit, hivenaineet)
- muut toimenpiteet
Hoito on asteittain voimistuva, minimi 2 kk
Edettävä hitaasti, etteivät oireet pahene huomattavasti (Herxheimerin reaktio)
Monihoito-ohjelman jälkeen tarvitaan jatkohoitoa, johon kuuluvat mm. terveellinen ruokavalio, probioottinen hoito sekä vitamiini- ja hivenainetäydennys

Mikä tekee asiasta "hieman" hankalan, on että Suomessa on vain TODELLA valitettavan vähän aiheeseen perehtyneitä lääkäreitä. Pääsen varaamaan aikaa Päivi Mäkeläisen vastaanotolle vasta kesäkuussa ja saan MAHDOLLISESTI ajan tulevalle SYKSYLLE. Mutta päättelin, että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten odotan tuota ajanvarauspäivää kuin kuuta nousevaa!

Lähteet:
Paula Heinonen: Hiivaongelmat, suoliston merkitys terveydelle
Rauli Mäkelä: Hiivasyndrooma; Opas hiivataudin tunnistamiseksi ja hoitamiseksi
Jouko Pursiainen: Hiivasyndrooma & luonnonmukaisen hoidon opas
Muita:

Lähde
Lähde

Vuodatus

2010-05-08T22:58:00.001+03:00

Surffailin äitienpäivän aaton kunniaksi saunan jälkeen blogimaailmassa ja sain taas runsaasti energiaa ihanilta ihmisiltä ja mahtavista kirjoituksista. Kiiiiitooooossss Heidi, Matti, Olli, Kirsi, Saul, Pellon pientareella, ebedyien ja monet monet muut, olette ihania!!!

Olen ollut lievän alakulon vallassa taas päälle jysähtäneen hiivasyndrooman ja kurkkukivun vuoksi. Olen ollut melko saamaton ja matalaenerginen, mutta onneksi taas alkaa näkyä valoa tunnelin päässä :). Vähäiset voimavarani olen käyttänyt seuraavasti: olen kärrännyt hevosenlantaa naapurin tallilta omalle kasvimaalle, haravoinut, järjestellyt kotia uutta hoitotilaa varten (!) Ensi viikon olen lähes kokonaan poissa koneen ääreltä, nimittäin rakkaassa etelänaapurissamme. Mutta sen jälkeen tarkoitukseni on kirjoitella vähän hiivasyndroomasta ja kuun vaikutuksista ihmisen elämään. Molemmista aiheista olen nimittäin lukemassa huippumielenkiintoisia kirjoja, joita haluan jakaa kanssanne. Lisäksi minulla on aivan hirmuinen KANAKUUME! Ja harjoitusayurvedahoitojakin pitäisi ehtiä tehdä jossain välissä!!! En silti valita, tämä on sitä oikeaa elämää, jota olen kaivannut NIIN MONTA VUOTTA!

Sekavan vuodatuksen jälkeen: Valoa, iloa, rakkautta ja positiivisia värähtelyjä kaikille!!!

Täällä taas!

2010-04-28T13:42:00.000+03:00

Pitkästä aikaa taas sormet näppäimillä! Kevät tuntuu olevan mukavalla tavalla kiireistä aikaa ja todellakaan ei malta istuksia pitkiä aikoja sisällä, saatikka tässä läppärin negatiivisten värähtelyiden piirissä.

Olen huhtikuun lapsi ja rakastan tätä aikaa, kun kaikki herää eloon ja uudistuu - niin minäkin :). Mutta nyt elän ehdottomasti yhtä elämäni parhaista keväistä. Teen asioita, joista nautin ja suunnitelmat ja niiden toteutumiset vain seuraavat toistaan yhtenä mylläkkänä. Jos vastoinkäymisiä välillä tulee, otan ne opinkappaleina sen kummempia murehtimatta.

Tämän hetken ehkä paras asia on ollut havaita se, kuinka paljon meditoimalla pystyy vaikuttamaan omaan ja läheisten elämään. Kun meditoin säännöllisesti, olen paljon tyynempi, rakastavampi ja enemmän se kuka olen. Jos meditointi jää väliin useammaksi päiväksi, huomaan ärsyyntymiskynnykseni laskevan ja ajoittaisen kiukunkin nostavan päätään. Mielenhallinta siis vähenee. Mielen- ja tunteiden hallinta ei toki tarkoita tunteetonta elämää, mutta pystyn paremmin astumaan syrjään ja analysoimaan ja samalla tasoittamaan voimakkaina vellovia tunteita. Enkä mene mukaan toisen tunteisiin, vastaan vain omistani. Upeaaaaaaa!

Toinen asia, josta olen erittäin onnellinen: osallistuminen Anitta Korpelan ja Kalevi Lehtosen järjestämään Ayurvedahoitajakoulutukseen Frantsilassa. Olen viettänyt Frantsilassa jo 3 ihanaa viikonloppua antoisasta ja erittäin terapeuttisesta ilmapiiristä, ihanien kurssikavereiden ja muiden ihmisten seurasta sekä hoidoista (hoitajana ja hoidettavana) nauttien! Tahtoo lisää! Onneksi jatkoa vielä seuraa!

Minulla on ollut suunnitelmissa osallistua myös Fytoterapeuttikoulutukseen samaisessa paikassa. Se olisikin pidempi rupeama, yhteensä 1,5 - 2 v. Tarkempia tietoja koulutuksesta täältä, jos kiinnostuit :). Mitään en ole vielä lukkoon lyönyt, mutta kovasti tuo koulutus kiinnostaa! Toisaalta, juuri kun tätä aloin kirjoittaa, tuli sellainen tunne, että haluanko sitoutua noin pitkäksi aikaa ja hajottaako noin laaja koulutus energioitani liikaa. Olenko ilmoittautunut koulutukseen vain siksi, että saisin sanoa muille, että teen jotain "järkevää"? Hmh, sekin on mahdollista. Vaatinee vielä intuition kuuntelua, sillä sen mukaan haluan elämääni toteuttaa!

Tein talvella aarrekartan ja kaikki siinä toivomani asiat ovat toteutuneet (jaa, no yksi ehkä vielä antaa odottaa itseään...), joten siitä innostuneena tein heti uuden. Kuinka ollakaan, sekin alkoi heti tuottaa tulosta! Pelkkä asioiden ajattelu ja tunteminen olemassaoleviksi jo toteuttaa toiveet ja haaveet, mutta niiden visuaalinen esilletuominen aarrekartassa tehostaa sitä, olen ainakin itselläni huomannut sen toimivan niin paremmin.

Loppuun vielä ennen haravan varteen tarttumista linkki (en onnistunut kopioimaan suoraan tähän, kuinkahan se tapahtuu?) Terrence Mckennan videoon Nobody is smarter than you!

Iloa ja rohkeutta päivääsi!

Iloista pääsiäisaikaa!

2010-03-31T13:21:00.000+03:00

Kuva napattu täältä

Luomusynnyttäjien valmennusta!

2010-03-31T13:12:00.000+03:00

Kun nyt näemmä olen ohjautunut kertoilemaan myös näistä luomusynnytysasioista, on ihan pakko laittaa tännekin tietoa tulevasta luomusynnytysvalmennuksesta. Valmennus järjestetään Frantsilan Hyvän Olon keskuksessa 17. - 18.7.2010 nimellä "Synnytykseen valmistautumisloma". Nettisivuilla ei taida vielä olla aiheesta, mutta löysin Frantsilasta esitteen. Valmennuksen järjestää Aila Miettinen, josta olen jo kirjoitellutkin mm. täällä.

Esitteessä Aila Miettinen toteaa mm. seuraavaa:

Miksi ja miten valmentautua synnytykseen?

Synnytysvalmennus on käytännössä lopetettu. Säästösyistä ja ehkä siksikin, että se ei vastannut tarkoitustaan. Keväällä Kuopiossa pidetyillä Suomen Kätilöliiton koulutuspäivillä todettiin, että terveydenhoitajalla äitiysneuvolassa ei ole siinämäärin kokemusta synnytyksestä, että hän voisi juurikaan muuta neuvoa antaa kuin, että "luotat vain sairaalan ammatti-ihmisin, niin kyllä se siitä". Totuus on kuitenkin edelleenkin se, ettei kukan voi toisen puolesta synnyttää, ei edes teknologian avulla. Runsas teknologian käyttö päinvastoin tuo mukanaan lisää ongelmia: lääkitystä, imukuppi- ja leikkaussynnytyksiä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on synnytyssaleihimme markkinoitu epiduraalipuudutus, josta seurauksena ei suinkaan ole synnytyspelon väheneminen vaan lisääntyminen. Kun synnytystapahtuma on luisunut ammattilaisten käsiin, jää synnyttäjä entistä enemmän tapahtumassa ulkopuoliseksi tarkkailijaksi. Kun tilannetta ei voi hallita omin keinoin, siitä seuraa epävarmuutta ja pelkoa. Kun synnytys on synnyttäjän hallinnassa, tarvitaan vähemmän lääkkeitä ja toimenpiteitä, jolloin synnytys on turvallisempi niin lapselle kuin äidillekin.

Uudessa synnytysvalmennuksessa opetellaan synnyttämään itse. Valmentaudumme kuin maratoonarit: teemme mm. mielikuvaharjoituksia synnytyksen vaiheista ja niistä vaihtoehdoista, miten missäkin vaiheessa voisi toimia. Pohdimme synnytyskivun merkitystä onnistuneelle synnytykselle ja hyvälle kokemukselle, mikä motivoi tekemään synnytystyötä. Harjoittelemme supistuksen vastaanottamista joogatyyppisin harjoituksin tyynesti ja rentoutuen. Opettelemme synnytyksen kulkua helpottavia asentoja, miten synnytysjakkaraa käytetään ja mitä kivunlievitystä missäkin vaiheessa on viisasta ottaa sekä oikeaan tapaan käyttää vettä synnytyskivun lievityksessä. Silloin kun synnyttäjä on pystyasentoinen ja liikkuva, tarvitaan vähemmän lääkitystä ja toimenpiteitä.

Omat lähtökohtani synnytysvalmentautumiseen olivat: ensimmäisen lapsemme katastrofaalinen synnytys, neljä seuraavaa hyvää "luomusynnytystä", synnytyslääkärin työ sairaalassa ja kouluttautuminen kotisynnytyksiin Hollannissa. Kaikki nämä tapahtumat ovat vahvistaneet käsitystäni siitä kuinka merkittävää on parhaan mahdollisen lopputuloksen kannalta asenne ja valmistautuminen.

Tapahtuma alkaa la klo 12 ja päättyy su klo 14, sisältäen 10-15 tuntia opetusta. Hinta yhdeltä 160 e, parilta 220 e (sisältäen kirjan).

Jos itse olisin nyt tuleva äiti, osallistuisin ehdottomasti!!!

Suuri sydän

2010-03-23T19:45:00.000+02:00

Suuri sydän hyväksyy.
Suuri sydän auttaa.
Suuri sydän antaa.
Suuri sydän välittää.
Suuri sydän rakastaa.
Suuri sydän ON.

Mistä suuren sydämen löytää?
Ei tarvitse mennä merta edemmäs kalaan.

Hiusväreistä

2010-03-23T19:31:00.000+02:00

Nooran Kemikaalicocktailissa oli mielenkiintoinen juttu hiusväreistä.
Muistaakseni vuosia sittenhän tehtiin "tutkimuksia", joissa kaikki hennavärit tuomittiin jopa haitallisempana kuin synteettiset värit. Itse en uskonut tuota tutkimusta. Linkin takaa pääsee tutkailemaan, mitä aiheesta on nyt kirjoitettu. Huomionarvoista on se, että kaikkien hennavärien maineen pilannut synteettinen ”henna”, musta lawsone (mustahenna) ei ole hennaa ollenkaan vaan parafenyleenidiamiinia. Lue koko juttu täältä.

Olen viime kuukausina palannut kemikaalimaailmasta takaisin hennavärjäyksen kiehtovaan maailmaan. Kiva, että nyt on saatavilla monia eri sävyjä, jos sattuu oranssi kuontalo joskus kyllästyttämään. Sukumme jäsenillä harmaantuvat hiukset aika nuorena, enkä ole siitä poikkeus. Ei vain ihan vielä huvittaisi alkaa hopeahapseksi, siksipä hennaväri on tervetullut juttu tähän muutenkin luomumpaan elämään :).

Summausta

2010-03-22T19:00:00.002+02:00

Huomaan, että blogimaailmassa on muitakin, jotka ovat jakaneet samoja tuntemuksia, kuin itsellä on ollut tässä päivänä muutamana. Olo on ollut kertakaikkisen upea!

Energioita eivät tällä kertaa vetäneet matalammiksi edes lauantaina syömäni matalaenerginen "ruoka": 2 grillimakkaraa, 2 kupillista kahvia, tuhti annos hernerokkaa ja reilusti kinkkupiirakkaa ;) (osallistuin järvellämme perinteisesti järjestettävään pilkkitapahtumaan). Ehkäpä aamuinen vihersmoothie ja jättiannos (30 kpl) Chlorella-puristeita pelastivat asian, mene ja tiedä... Tai sitten nyt on vain meneillään korkeiden energioiden aika: kasvava kuu kenties vai samalla taajuudella olevien ihmisten positiivinen värähtely. Niin tai näin, on hienoa huomata, että pienet harha-askeleet eivät enää niin paljon horjuta hyvänolon tuntemuksia kuin ennen.

Vaikka pyrinkin elämään tätä hetkeä, haluan kuitenkin hieman kelata ajassa taaksepäin ja palauttaa itselle mieleen sekä jakaa kokemuksiani siitä, miten elämäni on muuttunut muutaman viime kuukauden aikana. Lokakuun lopussa saamani potkut vain antoivat minulle "lisäpotkua" siis lisää vettä myllyyn alkaa ELÄÄ! Toivottavasti joku muukin saisi tästä inspistä omaan elämäänsä.

Tyypillinen päiväni saattoi ennen näyttää tältä:
klo
6:00 herätys ja aamupala
7:00 töihin lähtö (tunti autossa)
8:00 perillä töissä ankeassa, rumassa teollisuusympäristössä, sähköpostien lukua ja niihin vastailua
8:15 mukillinen kahvia
9:00 usein joku tyhjänpäiväiseltä tuntunut palaveri, jossa 4-10 ihmistä vietti 2 h työpäivästään yrittäen saada päätöksiä aikaan, usein siinä onnistumatta; uuden palaverin sopiminen
11:00 sähköpostien lukua
11:30 lounas (työpaikkaravintolan puolivalmisteista tehtyjä aterioita mättäen)
12:00 uneliasta sähköpostien kanssa "seurustelua"
13:30 mukillinen kahvia ja usein suklaapatukka, kahvihuoneessa työkavereiden kanssa huulta heittäen ja joskus hyvin henkilökohtaisistakin asioista puhuen. = Kahviseurasta riippuen monesti työpäivän antoisin hetki : )
14:00 tässäkin useasti palaveri (ks. klo 9:00)
16:00 kotiin, kotivaatteet päälle (välittömästi "lököhousut" ja teepaita päälle kotiin tultua), sanomalehden lukua
17:00 päivällisen laittoa
18:00 päivällinen (tai jooga, jos joogapäivä)
19:00 pyykkäystä/ulkoilua/tv:n tuijotusta/saunomista/perheen kanssa seurustelua, kauhea väsymys, kykenemättömyys keskittyä lasten asioihin
21:30 iltapala
22-22:30 nukkumaan

Minulla oli toki liukuva työaika, joten kellonajat eivät useimmiten olleet noin täsmällisiä. Ja loppuaikoina minun oli melkein mahdoton kammeta itseni ylös klo 6, useimmiten heräsin klo 7 ja lähdin vasta kahdeksalta ajamaan töihin. Pääsin siis suoraan johonkin "motivoivaan" palaveriin...Kaikki työpäivät eivät tietysti olleet samanlaisia, mutta samanlaiselta tarkoituksettomalta puurolta ne näin jälkikäteen tuntuvat.

Mitä sitten söin:

aamupala: 2 paistettua kananmunaa/kermamunakas (!) ja jälkiruokakulhollinen turkkilaista jugurttia marjojen/marjajauheen ja pellavarouheen kanssa, kuppi teetä
lounas: kala/liha/kana + salaatti ja salaatinkastike, usein pari palaa leipää tai joskus harvoin keitto, salaatti ja leipä (työpaikkalounas siis)
välipala: kahvia + suklaata
päivällinen: ks. lounas
iltapala: 2-4 dl turkkilaista jugurttia marjojen kera + teetä tai pari palaa juustovoileipää + teetä

Aamupala oli Ayurvedan mukaan Kaphalle eli minulle todella epäsopiva, kun elimistön puhdistuminen on vielä käynnissä. Muistan, että, vaikka mieli ei olisi tehnyt, opettelin varta vasten syömään kananmunaa aamulla, koska VHH-dieetissä sitä suositeltiin proteiinipitoisena: pitää olon pitkään kylläisenä.
Iltapalakaan ei olisi sopinut Kaphalle, sillä Kapha varastoi kaikkea, esim. juuri rasvaa.
Vaikka VHH-dieetti siis useimpia hoikistaa, minä läträsin liikaa rasvalla ja alun painon putoamisen jälkeen, paino lähtikin nousuun ja olo oli todella tukkoinen.

Työssäoloaikana viimeisinä vuosina sairastelin todella usein, sain takuuvarmasti kaikki flunssat ja vatsataudit, joista oli ympärillä puhetta ;). Luulen, että tyytymättömyyteni silloiseen työhöni vaikutti siihen, että halusinkin sairastua, pääsinhän sairauden avulla edes hetkeksi töistä pois. Flunssani kävivät aina vain hankalammiksi, jokaisen flunssan perään oksensin vielä 2-3 pv niin kauan, että vatsani oli todella tyhjä! Ihmettelin asiaa työpaikkalääkärille, joka totesi vain, että toisilla on herkempi vatsa. Ja piste. Itse luulen, että elimistöni oli niin kuormittunut vääristä ruokailutottumuksista johtuen, että se halusi puhdistaa itsensä TÄYSIN jos tilaisuus tuli.

Sain viime keväänä käsiini (veljelle siitä kiitos!) Tarzan-Ollin Nutrixin, joka muutti elämäni. Sen jälkeen mikään ei ole ollut kuin ennen. Puhtaampi, OIKEA, lisäaineeton ruoka löysi tiensä perheemme pöytään. Olimme sitä jo satunnaisesti harjoitelleet, mutta Nutrix ja Michael Pollenin "Oikean ruuan puolesta" muuttivat systeemit lopullisesti. Enää en pystynyt ostamaan valmiiksi marinoituja lihoja tai tavallista kevytmaitoa, margariini oli jäänyt pois jo aiemmin. Aloin tutkia tuoteselosteita entistä tarkemmin. Päätin, että vaikka ruokamenot kasvaisivat, en sorru ostamaan halpaa lisäaineilla "jatkettua" mössöä. Halusin, että koko perheemme voi paremmin.

Johdatuin viime kesänä lukemaan myös Quinoaa-blogia, josta tuli suuri inspiraation lähteeni. Luin blogia päivittäin ja jossain vaiheessa ilmoittauduin Heidin hierontaan, vaikka hän ei ollut vielä edes "valmistunut". Luotin hänen osaavan homman ja oli sellainen tunne, että Ayurvedahoito on juuri se, jota sillä hetkellä kaipasin. Hoito oli aivan yhtä miellyttävä kokemus, miksi sen ajattelinkin ja olen iloinen, että olen saanut uusiksi ystävikseni niin Heidin kuin muutaman muunkin uuden tuttavuuden :). Saamani Ayurvedahoito vakuutti minut niin paljon, että nyt olenkin samalla tiellä kouluttautumassa ayurvedahoitajaksi! Ayurveda on kiinnostanut itseäni jo aiemminkin, mutta vasta kun lakkasin asettamasta itselleni turhia esteitä ja pelkäämästä (ihmisten reaktioita, taloudellista selviytymistä..., uskalsin heittäytyä elämän tarjoamalle kiehtovalle polulle :).

Myös marraskuussa käymälläni "Räjäytä tietoisuutesi" -kurssilla oli kiistaton vaikutus siihen, että uskalsin alkaa elää omannäköistä elämääni "pää pilvissä mutta jalat maassa". Kurssi antoi työkaluja siihen, että viikonlopun aikana saadut opit eivät heti jääneet arjen jalkoihin.

Nykyään päiväni saattaa näyttää esim tältä:

klo 5:30-6:00 herääminen (ilman kelloa), hampaiden pesu, mukillinen vettä
jooga, meditointi
n. klo 7:00 aamupala: vihersmoothie, yrttiteetä
aamukävely/hiihto
lukemista tai kotitöitä
n. klo 12:00 lounas (kasvisvoittoinen: kasvissosekeitto, wokkipannu, joskus harvoin kalaa tai kanaa)
13:00 lukemista, bloggailua, ystävien tapaamista...
iltapäivällä mukillinen teetä (pääsin viime viikolla eroon kahvista, joka taisi olla suurin "paheeni" ruoka-asioissa, sillä sitä nautin päivittäin. Tosin Kaphalle kupponen kahvia ei ole pahasta, mutta jotenkin se ei enää maistunut, ei edes luomuna, jesss)
seurustelua ja kotitöitä, bloggausta (nykyään harvakseltaan ;),
n. klo 18 päivällinen (kasvisvoittoinen, yksinkertainen ateria, höyrytetyistä vihanneksista, salaattia, tai uunipuuro tai sosekeitto tms. Mukana usein merilevää ja siemeniä).
Mahdollinen iltakävely
Meditointi
Illalla en yleensä syö enää mitään, nautin vain kupillisen pari esim. inkiväärinpaloilla (näin flunssa-aikaan) höystettyä, unettavaa (esim. kamomilla) teetä.
klo 22 - 22.30 nukkumaan

Summa summarum

Ruoka-annokseni ovat ravinteikkuuden myötä pienentyneet huimasti ja vireystasoni on aivan uudella tasolla. Painoni on pudonnut n. 11 kg (ennen 74,5, nyt 63,5 kg) ilman että olisin suonut sille juuri ajatustakaan, se on vain tullut ikään kuin "kylkiäisenä".

Asia, mikä minua ilahduttaa kokemistani fyysisistä muutoksista ehkä eniten, on se, että olen päässyt melkein kokonaan eroon kissa-allergiasta! Oireet ovat aivan minimaaliset, jos niitä on ollenkaan. Aiemmin ei edes käyttämäni Xyzal (jonka käytön lopetin lokakuussa oksennustaudin aikana) pitänyt oireita poissa (ja lisäksi väsytti melkoisesti), jos olin pidemmän aikaa kissan kanssa samassa tilassa. Haaveilenkin siitä päivästä kun tunnen olevani valmis ottamaan meille kissan. Siihen asti "harjoittelen" kissaelämää naapureiden ihanien kisujen kanssa. Olen ollut myös siitepölyallergikko, joten odotan kevättä mielenkiinnolla! Miinuspuolena pitää mainita minua edelleen vaivaava hiivasyndrooma. Toivon, että kehon puhdistumisen myötä pääsen siitäkin ajan kanssa eroon. Tiedän, että sen häätäminen vaatii jo senkaltaista itsekuria, että tähän mennessä en ole siihen pystynyt. Ehkä sekin tulee sitten kun sen aika on.

Työssäoloaikana kävin astangajoogassa, mutta nykyään mielialaani sopii enemmän rauhallisempi hathajooga. En myöskään tykkää aikatauluttaa iltojani, joten päädyin siihen, että joogaan aamuisin itsekseni kotona. Painonpudotuksen ja kevyemmän, kasvisvoittoisen ruokavalion myötä kehoni on alkanut taipua huomattavasti paremmin kuin aiemmin. Jooga- ja meditointituokio aamulla on ihana juttu, se virittää kehon ja mielen mukavasti alkavaan päivään. En enää oikein osaa ollakaan ilman niitä.

Tällä hetkellä siis tällainen olo. Tunnen olevani sinut itseni kanssa, en ohjaudu (ainakaan niin paljon) ulkoapäin. En myöskään ole ehdoton, eli en noudata mitään erityistä ruokavaliota niin tiukasti, että en voisi siitä poiketa. Jos kyläilemme, syön mitä tarjotaan ja pidän sitten kotona vaikka smoothiepäivän tasapainottaakseni oloni. En tee asioista suurta numeroa, vaan otan ne sellaisina kuin eteen tulevat, muutan tilannetta jos en ole siihen tyytyväinen tai jos en pysty, sopeudun ja teen sen tyytyväisenä. Päivittäin muistan kiittää ja iloita pienistäkin asioista.

Tällaista elämäni siis nykyään on ja pidän siitä ;) ;)

Synnytyskipu

2010-03-22T17:38:00.000+02:00

Siteeraan Aila Miettinen-Jaakkolan kirjaa Nainen naiselle - luonnollinen syntymä synnytyskivun merkityksestä, sillä siinä on tuotu selkeästi esiin synnytyskivun tehtävät.

Kuvittele, mitä synnytys olisi ilman "kipua". Kuinka tietäisit olla kotona tai mennä sairaalaan synnytyksen alkaessa? Mistä tietäisit, miten toimia synnytyksen aikana; missä asennossa, miten hengittää, mitä ajatella? Mistä tietäisit, milloin sinun on ponnistettava; kuinka tiheästi ja kuinka pitkään? Todennäköisimmin kivuttomassa synnytyksessä odottaisit passiivisena kaikkien näiden kysymysten kanssa; lukisit kirjaa, katsoisit TV:tä, ennemmin tai myöhemmin kävisit nukkumaan. Olisi vaikea tehdä tuosta päivästä muista päivästä poikkeavaa, ikimuistoista suurta juhlaa.

Synnytyskivulla on oma merkityksensä ja tehtävänsä. Synnytykseen liittyvän kivun vuoksi joudut tekemään paljon työtä. Joudun pinnistämään psyykkiset ja fyysiset voimavarasi äärimmilleen. Tilanteesta selviytyminen kannustaa sinua jatkamaan ja kokeilemaan uutta. Koet luovuutta ja työniloa siitä, että voit tehdä kaikkesi lapsesi ja itsesi puolesta, mistä huomaat samalla hyötyväsi. Synnytyskipu tiedottaa synnytyksen alkamisesta. Tiedät valmistaa itsesi ja ympäristöolosuhteet synnytykselle ja syntymälle otollisiksi. Se antaa myös tiedon synnytyksen eri vaiheista. Kullekin vaiheelle tyypillinen kipu ohjaa sinua oikeaan käyttäytymiseen; oikeisiin asentoihin ja oikeaan hengitykseen. Kipu pitää sinut liikkeellä, mikä hengityksen ja verenkierron parantuessa koituu lapsesi hyödyksi. Synnytyskipu panee sinut keskittymään, kuuntelemaan sisäistä olemustasi ja unohtamaan sosiaaliset normit - se vie sinut synnytysregressioon (= toimiminen vaistojen ja tunteiden ohjaamina), mikä puolestaan saa synnytyshormonit liikkeelle. Synnytyskivun ansiosta pysyvät ajatuksesi tuossa tärkeässä tapahtumassa. Se pakottaa sinut synnytysmietiskelyyn. Näin et voi menettää tuota ainutkertaista henkisen kasvun tapahtumaa. Se auttaa sinua sopeutumaan ja hyväksymään vanhemmuuden.

Luonnonmukaisessa synnytyksessä tarkoituksena ei ole poistaa kipua, vaan saada aikaan psykofyysinen yhteistyö. Tähän voi päästä aktiivisella valmistautumisella ja synnytystyöllä, minkä seurauksena kipu palvelee sinua - pystyt hallitsemaan sen. Lisäksi "positiivinen energiakenttä" luo otolliset olosuhteet endorfiinijärjestelmälle, jolloin synnytysregressio on helpompaa ja "kipu" menettää patologisen luonteensa.

13 tapaa hallita synnytyskipua
Rentoutuminen
Hieronta
Vatsastimulaatio (auttaa varsinkin ristiselässä tuntuvaan kipuun. Selkärangan molemmin puolin löytyy usein pisteitä, joita painamalla ja hieromalla pyörittävillä sormenpääotteilla kipu välittömästi lievittyy ja muuttaa luonnettaan).
Lämpö (lämpöpakkaukset)
Keskittyminen (ajatusten keskittäminen vähentää kipuun liittyviä negatiivisia mielikuvia ja alitajuisia negatiivisia mielleyhtymiä. Keskittymisen kohde voi olla kohdunsuu, kohtu, lapsi, hengitys, lantionpohjalihakset tai vaikkapa piste seinässä. Taideteos tai kuva, johon synnyttäjällä on voimakkaita, positiivisia mielleyhtymiä, voi olla myös käyttökelpoinen).
Hengitys
Laulaminen (laulaminen auttaa myönteisten mielikuvien luomisessa ja vähentää siten stressireaktiota. Lisäksi hengitys tasoittuu, uloshengitys tehostuu, huohotus on mahdotonta. Nämä kaikki vaikuttavat edullisesti koko kehon aineenvaihduntaan ja siten hormonitoimintaan, mahdollisesti myös endorfiineihin.
Itsesuggestio (mitä voimakkaammin kykenemme itsemme "aivopesemään" synnytyskivun myönteisyydestä ja kivuttomuudesta, sitä tehokkaammin ajatuksemme muuttuvat todeksi.
Liikkuminen
Vesi (synnyttäjällä on todettu erityinen mieltymys veteen. Ammeeseen upottautuneena on helpompi luoda mielikuva kohtumiljööstä ja siten päästä kokemaan syntymä ikään kuin sisältäpäin. Kylpyyn ja suihkuun liittyvä lämpö rentouttaa, poistaa stressiä, auttaa synnytysregressioon pääsemisessä ja siten vähentää kipua sekä elvyttää synnytyksen hormonitoimintaa.)
Mietiskely (= meditointi vaikuttaa ilmeisesti rentoutumisen, keskittymisen ja positiivisten mielikuviensa sekä endorfiinisysteemien välityksellä kipua lievittävästi ja/tai kivunsietoa lisäävästi. Tärkeintä on, että osaa käyttämänsä menetelmän ja että se on tullut tavaksi jo raskauden aikana. Ilman aikaisempaa harjoittelua se ei ole tehokasta.
Kokemuksille antautuminen
Vesirakkulat (ristiselän kipupisteisiin voi ruiskuttaa steriiliä vettä, jolla saadaan osittainen kivunlievitys.

Siinäpä asiaa synnytyskivusta, jonka merkityksestä superia täällä kyseli. Nyt huomaan, että jos vielä pääsisin synnyttämään, yrittäisin vielä kokonaisvaltaisemmin ottaa myös meditoinnin ja ajatusten keskittämisen mukaan valmistautumiseen ja itse synnytykseen.

Aurinkoa ja suklaata

2010-03-16T22:16:00.002+02:00

Aurinkoa ja raakasuklaata, mikä energiapommi! Tein eilen nimittäin pitkästä aikaa raakasuklaata ja ihan hyvää sain aikaiseksi. Mulla on Tuupovaaran jääpalamuotit nepäs onkin tosi käteviä suklaamuotteina! Pysyy pystyssä pakastimessa ja tulee kauniita suklaakolmioita : ). Resepti oli Jaakon (Halmetoja-suklaaguru) joulusuklaa (sopii ihan hyvin näin aurinkoiseen maaliskuuhun) mutta aika rankasti tuunattuna.Tässä alkuperäinen ohje (suluissa omia kommentteja):

Joulusuklaa

- 1dl kaakaovoi (nestemäisenä)

- 2 dl kylmäpuristettu kookosöljy

- 1.5 dl kaakaopavut (blendattuna) (näiden tilalla 1 dl nibsejä)

- 1.5 dl goji-marjoja (blendattuna)

- 4 rkl agave nektaria

- 1 dl mesquite jauhetta (tämän tilalla 1 dl macaa)

- 1/2 dl carob-jauhetta

- 2 tl kanelia

- 2 tl kardemummaa (tätä ei ollut)

- 1 tl vanilija-jauhetta (tätä ei ollut)

itse lisäsin vielä 1 tl luomuhunajaa

1) Sulata rasvat.

2) Blendaa kokonaiset kaakaopavut ja goji marjat blenderillä rakeiseksi, pieneksi jauheeksi.

3) Lisää jauheet ja agave kulhoon.

4) Lisää kaakao- & gojirouhe

5) Lisää mausteet

6) Varo suklaanhimoista tonttua - se on ovela hämäämään!

Sain hienosti omalla vanhalla Philips-monitoimikoneellani gojit ja kaakaonibsit pieneksi karkeaksi rouheeksi. Suklaalle tuli hyvinkin tasainen koostumus. Nyt vain harmittaa, kun lähes kaikki suklaa-ainekset ovat meikäläisen kaapista finito. Pitää lähteä siis uusien metsästämiseen, nyt kun taas on makuun päässyt.

Aamuisen smoothien, omenan, Detox-teen ja parin raakasuklaapalan voimalla hiihtelin sitten aamupäivällä järven jäällä. Mikä mahtava fiilis viilettää vapaalla tyylillä luistellen "tukka putkella" aavaa järvenselkää (paikan tietäviä ehkä vähän naurattaa tällä kohtaa...) hankikantosia pitkin. Välillä aina piti pysähtyä ja "tervehtiä" aurinkoa, eli seistä jäpittää paikallaan tuulensuojaisessa paikassa metsän reunassa (metsäjärvi siis) ja yrittää hankkia hieman väriä kookosöljyllä voideltuihin poskiin. Kyllä se kai vähän onnistuikin. Ja huomenna samat systeemit.

Omaa hyvää oloa vauhditti vielä se, että kävin lauantaina jäsenkorjaajalla. Ilokseni nyt on omallakin paikkakunnallani sellainen. Vaikka hän on vasta opiskelija, sain hyvän avun kireille selkälihaksilleni. Alaselkä ja erityisesti sen vasen puoli samoin kuin vasen takareisikin ovat olleet erittäin kireät jo pidemmän aikaa. Joogakaan ei ole auttanut. Nyt uskon, että kun suurin kireys saatiin pois, pystyn paremmin pitämään itsekin lihakset vetreinä.

Mikä mahtava voima auringolla onkaan, ihmistenkin ilmeet ovat heti paljon valoisampia ja tuntuu kuin koko maailma nauraisi : ))). Naiivia tai ei, ihanaa joka tapauksessa!!

2 * syntymän ihme

2010-03-15T16:53:00.000+02:00

Synnytys nro 1

Valmentauduin huolella ensimmäiseen synnytykseeni. Harkitsin kotisynnytystäkin yhtenä vaihtoehtona, mutta koska alueellamme ei ollut kätilöitä, jotka tulisivat kotiin avustamaan, luovuin ajatuksesta. Kerroin kuitenkin neuvolassa toiveeni synnyttää pystyasennossa ja kiitollisena otin terveydenhoitajan tiedon vastaan, että kotimme lähellä oli pieni, kodikas sairaala, jossa se olisi mahdollista. Olin todella onnellinen tuosta tiedosta!

Luin raskausaikana Janet Balaskasin kirjan Aktiivisynnytys ja Aila Miettinen-Jaakkolan kirjan Nainen naiselle - luonnollinen syntymä (täällä lisää aiheesta). Luin myös Paavo Airolan kirjaa "Joka naisen kirja - Äiti ja lapsi". Airolan kirjaa käytin lähinnä ohjeena, mitä vitamiineja ja ravintolisiä tarvitsen raskausaikana. Aika pitkälle noudatinkin kirjan antamia suosituksia. Kävin myös homeopaatin vastaanotolla ja hän antoi minulle valmisteita, jotka auttaisivat synnytyksessä, mm. kohdunsuun avautumisessa ja synnytyksestä palautumisessa.

Venyttelin ja voimistelin tunnollisesti tehden juuri synnytystä helpottavia lantiota avaavia liikkeitä, katselin tv:tä paljon kyykkyasennossa, opettelin rentouttavaa hengitystä kirjojen ohjeiden mukaan. Käännyin myös henkisesti melkoisesti sisäänpäin ja koin suurta tyyneyttä ja rauhallista odotusta. Kuuntelin klassista musiikkia, koska olin lukenut, että sikiö nauttivan siitä. Nautin raskausajasta ja kasvavasta massustani aivan täysillä! Voin hyvin koko ajan alkuviikkojen lievää aamupahoinvointia lukuunottamatta.

Kun synnytyksen aika sitten vihdoin koitti, odotin kotona kaikessa rauhassa katsellen "Kauniita ja rohkeita" (kuinka kauan sitä oikein on jo näytetty???) kunnes supistukset tulivat n. 10 minuutin välein. Synnytyssairaala oli n. 40 minuutin ajomatkan päässä, mutta ehdimme hyvin perille. Doulanani (avustajanani) oli mieheni sisko. Ilmoittauduin sisään, jonka jälkeen pääsin suihkuun. Odotellessani synnytysosastolle pääsyä lapsivesi tulla hulahti alleni. Kätilö tutki minut ja totesi kohdunsuuni olevan jo melkein puoliksi auki. Pääsin saman tien poreammeen lämpimän veden syleilyyn. Olin ammeessa polvillani, ja lämmin, poreileva vesi pehmensi mukavasti supistusten aiheuttaman kivun. En olisi malttanut lähteä ammeesta lainkaan, niin hyvä siinä oli olla.

Kun synnytyksen toinen vaihe, eli varsinainen ponnistusvaihe tuli, olin lattialla kyykyssä ja ponnistusten välillä doula auttoi minut aina matalalle synnytysjakkaralle lepäämään. Hän tuki minua koko ajan takaapäin ja hieroi selkääni. Lapsi syntyi pian siinä lattialla kätilön vastaanottaessa hänet. Pidin häntä hetken vatsani päällä kunnes hänet vietiin pestäväksi ja kapaloitavaksi. Synnytin jälkeiset vielä ja kätilö tarkasti repeämäni. En ihan tarkkaan muista, oliko niitä eli oliko tikeille tarvetta (tapahtumasta on kuitenkin jo reilut 17 vuotta ;).

Ensimmäinen synnytykseni sujui todella turvallisissa ja luottavaisissa merkeissä. Sen voi sanoa olleen lempeä ja rauhallinenkin synnytys, vaikka kestikin vain sen 6 tuntia. Kätilö ohjasi minua vain sen verran kuin katsoi tarpeelliseksi. Hän ei juuri puuttunut synnytyksen kulkuun, neuvoi vain asennoissa ja antoin ohjeita tukihenkilölleni. Lapsi oppi saman tien imemään, vaikkei maitoa tietysti heti tullutkaan. Muistan kuinka hän ensimmäisen syötön jälkeen katseli minua kovin totisena ja tarkkaavaisena, kuin tunteakseen, syvä ryppy silmien välissä. Se ei unohdu ikinä :). Voi sitä tunteiden myrskyä, kun maito parin päivän päästä nousi rintoihin! Vaikka kaikki oli hyvin, itku oli tosi herkässä. Onneksi hoitajat osasivat kertoa, että hormonitoiminta itkun aiheuttaa, kun itsellä oli vähän nolo olokin, kun ei pystynyt olemaan itkemättä ;).

Synnytys nro 2

Parin vuoden kuluttua seurannut toinen synnytykseni oli myös pystysynnytys, johon valmentauduin (lähes) samalla huolellisuudella kuin ensimmäiseen. Vitamiinitankkaus ja terveellinen ravinto ei kuitenkaan tuntunut sillä kertaa enää niin tärkeältä, suklaa ja makkara ja muut "herkut" maistuivat niin, että lihoin raskausaikana paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla... Siksiköhän toinen lapsemme on pienestä pitäen rakastanut makkaraa?

Muuten venyttelin ja nautin olostani, otin todella rennosti taas ja nautin ajasta ensimmäisen lapsemme kanssa. Tiesin, että pian lapsia on kaksi ja uusi tulokas vie väkisinkin paljon huomiotani pois esikoiselta. Vietimme esikoisen kanssa paljon aikaa järven rannalla vedessä polskien, sillä se kesä oli todella kaunis ja lämmin.

Kun synnytys sitten syksyllä osoitti alkamisen merkkejä, hälytin toisen doulani (veljeni vaimo) paikalle ja lähdimme kohti samaa sairaalaa. Olin saanut sairaalasta ensimmäisellä kerralla ohjeen lähteä heti ajamaan, kun alkaa tuntua siltä, sillä toinen synnytys on yleensä nopeampi kuin ensimmäinen. Odotimme sairaalassa yön, mutta lasta ei alkanut kuulua, supistukset loppuivat kuin seinään. Ehkä olin sittenkin lähtenyt turhan aikaisin, kun ajattelin, että en nyt kuitenkaan halua, että lapsi syntyy autoon tai sairaalan suihkuun ;). Meidät passitettiin päiväksi takaisin kotiin. Seuraavana iltana lapsivesi tuli sitten kotona ja hälytin doulan taas paikalle. Silloin olikin jo kiire, sillä supistukset olivat jo automatkalla melkoisia ja tulivat tiuhaan tahtiin. Perille päästyämme en enää ehtinyt suihkuun enkä poreammeeseen, synnytys oli jo täydessä käynnissä, kohdunsuu täysin auki. Ei muuta kuin synnytyssaliin.

Odotin synnytyksestä suunnilleen samanlaista kokemusta kuin aiempi, mutta tämäpä lapsi päättikin tulla aivan eri taktiikalla maailmaan kuin isoveljensä! Voi sanoa synnytyksen olleen kuin myrskyävä meri, jossa suuret vaahtopäät lyövät rantaan toinen toisensa jälkeen. Supistukset tulivat aivan peräperää eikä niiden välillä ollut hengähdystaukoja. Kivut eivät kuitenkaan olleet ylivoimaisia, sillä sain liikkua salissa vapaasti tuntemusteni mukaan. Niinpä konttasin pitkin synnytyssalin lattiaa ja kätilö antoi välillä minulle happinaamarin, pelkäsi kai että pökerryn. Kätilö oli nyt eri kuin ensimmäisellä kerralla eikä hän antanut oikein mitään ohjeita. Ensin vähän oudoksuin, että hän ei yhtään ohjannut minua. Myöhemmin ymmärsin, että koska hän tiesi minun olevan jo toista kertaa vastaavassa tilanteessa, hän antoi minun tehdä täysin niin kuin minulle luontevaa olisi. Arvostin sitä todella paljon. Sain liikkua ihan omien vaistojeni mukaan ja konttausasento oli selvästi helpoin. Lapsen syntyessä olin tälläkin kertaa tuetussa kyykkyasennossa. Taas sain lapsen suoraan vatsani päälle ja siinä samassa kaikki kokemani kivut unohtuivat. Pidin häntä vatsani päällä sen ajan, kun kätilö ompeli repeämäni ja jälkeiset syntyivät. Jos jotain kipua siinä vaiheessa tunsinkin, se oli todella pikkujuttu.

Olen todella onnellinen, että valitsin aktiivisynnytykset, sillä koen, että sain heti upean yhteyden kumpaankin lapseen. Sain olla aktiivinen ja valita itse asennot, joissa oli helpoin olla. Oli upeaa huomata tietävänsä itse, miten toimia. Mielestäni synnytykseen kuuluu kipu ja tuska, mutta siihen ei kuole ja se on hallittavissa

Aila Miettinen-Jaakkola on kirjoittanut kirjassaan niin kauniisti omista synnytyksistään, että siteeraan häntä tähän loppuun, koska tuntemukset itselläni ovat samat.

Luonnonmukaisten synnytysteni avulla olen oppinut ymmärtämään elämää, hyväksymään itsessäni ja muissa, kaikessa olevaisessa ja tapahtuvassa myös epätäydellisyyttä ja ristiriitoja, rumuutta ja tuskaa. Synnytykseni ovat opettaneet minulle, ettei tuska ole välttämätön paha, jos pyritään todella huikeisiin saavutuksiin. Mitään todella hyvää ja mahtavaa ei voi olla tai syntyä ilman tuskaa. Sama päteen synnytykseen, äitiyteen, lapsen kasvattamiseen - kaikkeen olemiseen. Asian sisäistäminen vaatii tuon tuskan kokemista ja läpielämistä. Primitiivisimmillään, aidoimmillaan ja puhtaimmillaan sen voi kokea luonnollisesssa synnytyksessä.

Kannustan jokaista tulevaa äitiä harkitsemaan aktiivista/luonnollista synnytystä jos se vain suinkin on mahdollista :).

Aktiivisynnytys / luonnollinen syntymä

2010-03-15T16:14:00.000+02:00

Huomasin kerran Heidin Quinoaa-blogin palkissa tulevien aiheiden seassa otsikon: Luonnollinen synnytys (tjs). Tiedän, että synnytyksestä voi olla vaikea kirjoittaa, ellei siitä ole itsellä kokemusta. Tarjouduin sitten auttamaan, koska minulla on "kaksinkertainen" kokemus syntymän ihmeestä (tai oikeastaan kolminkertainen, jos oma syntymäkin lasketaan, mutta siitä en kovasti voi kirjoittaa ;).

Koska olen koko aikuisikäni ollut kiinnostunut vaihtoehtohoidoista ja luonnonmukaisesta elämäntavasta, minulle oli luonnollista hakea ensimmäistä lastani odottaessani tietoa tällaisista asioista myös odotusaikaan ja synnytykseen liittyen. Silloin ei ollut nettiä, josta tietoa olisi löytänyt, mutta löysin kaksi aivan ihanaa kirjaa, jotka auttoivat minua valmistautumaan tulevaan. Ne myös vahvistivat tunnettani siitä, että haluan kokea lapsen syntymän kirkkain mielin, vailla kipulääkkeiden sumentamia aivoja. Halusin olla varma, että tiedän koko ajan, missä mennään ja olen itse aktiivinen synnyttäjä, enkä lääkärin ja kätilön toimenpiteiden kohde, jota seurataan koneiden avulla ja pakotetaan makaamaan luonnottomassa asennossa selällään.

Toinen kirjoista on Janet Balaskasin kirjoittama Aktiivisynnytys (WSOY). Janet on tunnettu englantilainen synnytysvalmennuksen opettaja, joka järjesti ensimmäisen aktiivisynnytyskonferenssin Lontoossa jo v. 1982 ja on toiminut luonnonmukaista synnytystä haluavien naisten puolestapuhujana. Hänellä on Lontoossa Active Birth Centre -niminen synnytysvalmennuskeskus. Kirja on hyvin käytännönläheinen ja sisältää myös naisten omia kokemuksia. Vaikka kirja on kirjoitettu jo 1983, ohjeet ovat edelleen käypiä.

Kirjassa kerrotaan kansatieteellisistä todisteista, jotka puhuvat siitä, että luonnonkansat ovat omaksuneet käyttöön erilaisia synnytysasentoja heimon tapojen ja mikä vielä tärkeämpää, vaistojensa pohjalta. Kirjallisuudesta löytyy mainintoja noin 40 synnytysasennosta! Eri heimoihin kuuluvat naiset käyvät kyykkyyn, polvilleen, seisovat, istuvat tai makaavat mahallaan ja lisäksi he vaihtelevat asentoja synnytyksen eri vaiheissa ja vaikeissa synnytyksissä. Kansatieteilijät ovat vahvistaneet historian tutkijoiden olevan täysin oikeassa. Kaikilla tutkituilla heimoilla ja roduilla, niin afrikkalaisilla, amerikkalaisilla kuin aasialaisilla ym. samat pystyasennot ovat aina yleisimmät - nainen joko seisoo, istuu, on polvillaan tai kyykyssä; tukeminen tapahtuu monin eri keinoin.

Balaskasin kirjan mukaan suurimmassa osassa tutkimuksia on todettu, että pystyasennosta ja liikkumisesta koituu seuraavia etuja:

Kohdun supistusten voimakkuus todettiin suuremmaksi.
Kohdun supistusten säännöllisyys ja tiheys kasvoivat.
Kohdunsuu avautui nopeammin.
Supistusten välinen rentoutuminen oli täydellisempää.
Kohdun supistusten välisen lepovaiheen paine oli suurempi.
Synnytyksen ensimmäinen ja toinen vaihe olivat lyhyemmät (eräissä vertailututkimuksissa on todettu yli 40 prosenttia lyhyempi aika pystyasentoa käyttäneessä ryhmässä).
Mukavuus lisääntyi ja stressi ja kipu vähenivät, joten kipulääkkeiden tarve väheni.
Vastasyntyneen tila oli parempi.
Naiset kokivat itsekin osallistuvansa synnytykseen ja tunsivat helpotusta päästessään eroon pitkästyttävästä laitteisiin sidottuna makaamisesta.

Melkoisia etuja! Aktiivisynnyttäneenä allekirjoitan ehdottomasti sen, että pystyssä ollessa kipu on voimakas mutta PALJON "tylpempi" ja muutenkin erilainen kuin selällään maatessa. Pystyn näin sanomaan, sillä kätilö pyysi minun menemään välillä selälleni kohdunsuun avautumisen tutkimista varten. En kuitenkaan edes kyennyt siinä olemaan vaan vääntäydyin kontilleni, jossa asennossa kätilö onneksi pystyi tutkimuksensa tekemään ja oloni oli huomattavasti parempi :).

Synnytys on meillä länsimaissa tosiaan medikalisoitu eikä vaihtoehdoista juuri puhuta, joten suurin osa (80%) synnyttäjistä haluaa epiduraalipuudutuksen ja ilokaasua ja ties mitä turruttajia kivun pelosta. Ymmärrän niiden tarpeellisuudeen kun synnytetään selällään, en varmaan itse olisi pystynyt myös siinä asennossa ilman lääkkeitä synnyttämään. Enkä missään nimessä halua arvostella sellaisia äitejä, jotka päätyvät puuduttavien aineiden käyttöön, (koska usein ei ole tietoa tai mahdollisuutta muuhun), mutta haluan rohkaista luonnollisempia menetelmiä haluavia synnyttäjiä vaatimaan synnytyssairaalaa ottamaan mahdolliset erilaiset toiveet huomioon.

Taannoin sattumalta käsiini osuneessa (tai mikä täällä nyt sattumaa olisi ;) Aamulehdessä oli yleisönosastokirjoitus siitä, kuinka synnyttäjien (ja kätilöiden ja lääkäreiden) pitäisi saada inhimillisemmät olosuhteet synnytysosastoille. Nyt kun on vallalla suuntaus, jossa (ilmeisesti säästösyistä) pienempien sairaaloiden synnytysosastoja suljetaan ja kaikki halutaan sulloa yhä suurempiin yksiköihin yliopistosairaaloihin. Usein käy niin, että vuorossa oleva kätilö joutuu osallistumaan moneen synnytykseen yhtä aikaa. Synnyttämisestä on tullut liukuhihnatoimenpide ja vain lapsen poisto äidin kehosta. Erittäin paljon korostuu äidillä mukana olevan tukihenkilön rooli, kun henkilökunnalla ei ole aikaa olla mukana synnytyksessä koko aikaa.

Toinen ohjenuoranani ollut kirja on suomalaisen Aila Miettinen-Jaakkolan teos Nainen naiselle - Luonnollinen syntymä (Kääntöpiiri) vuodelta 1992. Alla lainaus kirjan takakannesta:

Kirja on puolustuspuhe luonnonmukaiselle syntymälle, naiseudelle ja äitiydelle. Aila M-J on kirjoittanut rohkean ja vahvan kirjan naisen ja perheen oikeuksista yksilöllisiin valintoihin.Lääketieteellisesti korkealaatuinen hoito on nostanut Suomen tilastojen parhaimmistoon, kun puhutaan äidin ja lapsen fyysisestä hyvinvoinnista. Mutta synnytys on muuttunut sairaaloissa yhä teknologisemmaksi ja nainen synnyttäjänä on joutunut potilaan rooliin. Annetaanko naiselle enää mahdollisuutta ilmaista toiveitan ja tunteitaan, jotka ovat ensiarvoisen tärkeitä naiselle itselleen sekä äidin ja lapsen väliselle suhteelle? Kirjoittaja, lääkäri ja neljän lapsen äiti haluaa teoksellaan rohkaista sekä vanhempia että synnytykseen osallistuvaa hoitohenkilökuntaa aktiivisuuteen ja vastuuseen inhimillisemmän synnytyskulttuurin puolesta. Nainen naiselle-kirja antaa odottavalle äidille uutta ja ainutlaatuista tietoa raskauden aikaisesta valmentaumisesta, itse synnytystapahtumasta ja äiti-lapsi-symbioosista. Lääketieteelliseen tietoon yhdistyy näkemys syntymän luonnonmukaisuudesta. Teoksessa opastetaan valokuvin mm. vauvahierontaan.

Miettinen-Jaakkolan mukaan historia osoittaa, että kun raskaus ja synnytys siirtyivät noidilta, parantajanaisilta ja kätilöiltä lääkäreiden hoitoon ja valvontaan, ne lääketieteellistyivät, siirtyivät sairaalaan ja saivat sairauden leiman. Olisi tunnustettava, että syntymän leimautuessa sairaudeksi on heitetty pois jotain olennaista, arvokasta ja tärkeää: syntymän luonnollisuus on unohtunut. Virhe voidaan myöntää ja korjata saman tien, kunnioittamalla syntymän luonnollisuutta ja antamalla äideille luonnollisen syntymän mahdollisuus.

Väitetään, että 80% synnytyksistä olisi luonnostaan niin kivuliaita, että kipulääkitys on välttämätön. Nämä väitteet ovat omiaan horjuttamaan naisten itseluottamusta selviytyä synnytyksestä omin avuin. Itse asiassa jokaisella naisella on kyky ja tietous toimia oikein ja selviytyä synnytyksestä - ei kuitenkaan kivuttomasti. Synnytyskipu on keskeinen ja tärkeä osa onnistunutta, luonnonmukaista synnytystä/syntymää - sillä on tietty merkitys ja tehtävä.

Kirjassa käsitellään monipuolisesti naisen tietä naiseudesta äidiksi, otetaan huomioon isä synnytyksessä, kerrotaan synnytyskivusta, millaista se on, kivun tehtävistä, miten se on hallittavissa, hengityksen merkitystä. Kirjassa kerrotaan myös äiti-lapsi-symbioosista, vierihoidosta, vauvahieronnasta yms. Myös synnytyspaikan valinta saa oman osionsa eli käsitellään, mitä etuja on kotisynnytyksellä ja miten sairaalaympäristön saa mahdollisimman stressittömäksi.

Miettinen-Jaakkolan mukaan luonnollinen syntymä on naisesta itsestään lähtöisin. Hän toimii sopusoinnussa kehonsa kanssa, ulkopuolisista pakotteista vapaana, omien tuntemustensa ja intuitionsa ohjaamana. Synnytyksessä nainen toimii luonnostaan aktiivisesti. Toimintaan liittyy aina kiinteästi vastuu. Vastuun ottaminen vaatii tietoa ja itseluottamusta: se johtaa aktiiviseen valmistautumiseen. Aktiivista synnytystä ei voi olla ilman aktiivista raskautta.

Näissä molemmissa kirjoissa kehotetaan siis tulevaa äitiä venyttelemään ja "treenaamaan" synnytystä varten jo raskausaikana. Mm kyykkyasento ja risti-istunta ovat erittäin hyödyllisiä. Ne venyttävät lonkkanivelen siteitä ja reisilihaksia sekä vahvistavat alaraajojen lihaksia. Leveä haarakyykkyasento laajentaa lantion ala-aukeamaa. Levittävä voima lisääntyy kehon painon vaikutuksesta. Siksi on edullista kannatella kehonsa painoa omilla jaloillaan. Samalla on hyvä viedä polvia mahdollisimman kauas sivuille. Aluksi voi istua tyynyn päällä mutta vähitellen jalkalihasten vahvistuessa tasapaino löytyy helposti. Odottaville äideille on tarjolla myös joogaa. Meditaatiosta on myös paljon hyötyä.

Jottei tämä kirjoitus venyisi suhteettoman pitkäksi, kirjoitan eri jutun omista, kahdesta, niin erilaisesta, mutta upeasta synnytyskokemuksestani : ).

Netistä löysin aika paljonkin tietoa (varmaan löytyy paljon vielä synnyttäjien omia blogeja yms) aiheesta, joten nykysynnyttäjillä on kyllä tietoa ja tukea saatavilla :). Alla muutamia linkkejä:

http://www.aktiivinensynnytys.fi/
http://www.kookas.fi/articles/read/7112
http://www.activebirthcentre.com/
http://www.ailam.net/
http://www.babyidea.fi/aidille/kivunlievitys.html
http://enlightenment-now.com/fi/luonnollinen_synnytys/henkinen_synnytysoppi.html
http://tii_tu.vuodatus.net/blog/956539/luonnollinen-synnytys/
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=185

Lukemista, lukemista, lukemista

2010-03-02T22:36:00.000+02:00

Kukkuu! Täällä taas.... Huomaan, että blogin lukijamäärä on jo huimat "ventti"! Teitä on tullut lisää, vaikka täällä ei ole tapahtunut mitään piiiiitkään aikaan. Olen iloisesti yllättynyt ja vähän hämmentynytkin ;).

Olen viettänyt lähes kolme viikkoa aika lailla poissa tietokoneelta, ei yksinkertaisesti ole ollut tarvetta kököttää ja seikkailla netissä tai kirjoitella blogiin. Sen sijaan olen lukenut, lukenut ja lukenut! Ihan oikeita kirjoja. Enpä ole tainnut sitten lapsuuden Tiina- ja Neiti Etsivä -kirja-aikojen ahmia kirjoja tähän tahtiin! Lisäsin juuri muutamia lukemiani muille tiedonjanoisille etsijöille vinkiksi blogin sivupalkkiin. Tiedonjanoni on saanut aivan uudenlaiset mittasuhteet! Bongasin kirjastosta vastikään mielenkiintoisen hyllyn, jota käyn "hiplaamassa" lähes viikottain. Haen aina kasapäin uusia kirjoja ennenkuin olen lukenut loppuun entisiäkään lainaamiani! Kiitollisena otan vastaan muitakin kirjavinkkejä :)

Vaikka kirjoittajia on monia, tekstit pohjaavat aina samaan: ihmisen perustehtävään maan päällä. Nimittäin, mikäpä olisi tärkeämpää kuin sisäistää, mitä on todellinen rakkaus ja välittäminen. Ne pitävät sisällään muiden pyyteettömän palvelun, kiitollisuuden, nöyryyden, heikompien auttamisen ja yksinkertaisen elämän. Ihmisen on pyrittävä hyvään, vain sitä kautta hän saavuttaa sisäisen rauhan ja onnen. Nyky-yhteiskunta on joutunut kauas tuosta tavoitteesta, kukin tavoittelee omaa onnea, heikompia pudotetaan kovista peleistä, ja jos vaikka joku ajatteleekin toisen parasta, se rajoittuu useimmiten vain omaan perheeseen. Kunhan omilla menee hyvin, muista viis.

Periaatteessa tuttua juttua, mutta ainakin minä olen pitänyt hyveisiin pyrkimistä aiemmin ehkä vain "uskovaisten" hymistelynä. Nyt ymmärrän, että homma kuuluu ihan jokaiselle meistä, myös minulle. Ja mitä enemmän noudatan noita ajatuksia omassa elämässäni, sitä enemmän koen saavani. Voin itsekin toimia ilon ja valon tuojana lähimmäisille. Ei sen tarvitse olla sen kummempaa kuin esim ostosreissulla ystävällinen sana tai apu toiselle, tai toisen päästäminen ohi kassajonossa, hymy ja kiitos kassanhoitajalle. Voin pysähtyä suojatien eteen, vaikka jalankulkija vasta suunnittelisi tien ylittämistä. Voin luoda hyvää oloa muille ihmisille sanomalla tai vain ajattelemalla jotain kaunista hänestä/hänelle.

Ei aina ihan helppo juttu, kun se egon perhana aina tökkää itsensä joka väliin ja yrittää sanoa, mitä pitäisi tehdä tai paremminkin, olla tekemättä. On vain hyväksyttävä, että kaikki vaatii aikansa. Tiedostaminen sinänsä on jo iso juttu. Kun tiedostaa ajatustensa suunnan ja vaikutuksen, on matka jo hyvällä alulla :).

"Ohratakkapuuroa"

2010-02-09T20:38:00.000+02:00

On jo pitkään pitänyt blogata siitä, kuinka keksin vasta tänä talvena (on tullut sen verran lämmitettyä takkaa ;), että leivinuunin puuttuessa ja puuhellan uunin tupatessa polttamaan puuron, uunipuuron voi valmistaa myös takassa ;). Lämmitän takan yleensä siten, että saan sulkeat pellit illan suussa. Illalla sitten vain ennen nukkumaanmenoa laitan puuroaineksilla ladatun kannellisen rautapadan (kyllä keraaminenkin pata kestää, kun annat takan ensin vähän jäähtyä) takkaan rautaritilän päälle. Aamuun mennessä puuro on valmista. Ja vot miten on nannaa!

Itse teen puuron yleensä kokonaisista luomuohrasuurimoista ja luomumaidosta. Puuro on erittäin yksinkertainen tehdä, valmistuu ihan itsekseen, mutta tässä vinkkinä vähän ainesten suhteita, jos joku ei ole tehnyt. Tässä toinen variantti. Jälkimmäisessä käsketään liottamaan kokonaisia suurimoita, mutta en ole ikinä liottanut ja hyvin ovat pehmenneet kun puuro saa hautua takassa yön yli. Itsellenihän puuro ei liikaa Kaphaa omaavana ole hyvä aamupala, mutta päivälliseksi käy hyvin.

Riisipuurokin on hyvää, mutta oma lempparini on ehdottomasti tämä ohrainen versio ;).

Valkosipuli - myrkkykö?

2010-02-09T14:19:00.003+02:00

Valkosipulista kirjoitetaan pääasiassa myönteiseen sävyyn sen erinomaista makua ja lääkinnällisiä ominaisuuksia korostaen, mutta niin kuin kaikella, tälläkin asialla on toinenkin puoli. Sain käsiini artikkelin, joka kertookin valkosipulin olevan myrkyllistä! Päättelin, että kai tämän oli nyt tarkoitus tulla kohdalleni. Alkuperäinen juttu on englanniksi täällä. Juttu on siis Nexus Magazine -lehden toimittajan kirjoittama artikkeli tiedemies Bob Beckin tutkimusten pohjalta.

VALKOSIPULI: MYRKKYÄ AIVOILLE?

Syy valkosipulin myrkyllisyyteen on se, että sen sisältämä sulfonihydroksyyli-ioni läpäisee veri-aivoesteen (Blood Brain Barrier, BBS), aivan samalla tavoin kuin teollisuudessa liuottimena käytetty dimetyylisulfoksidi (DMSO), [jota käytetään myös parantamaan lääkkeiden imeytymistä ihon läpi, sekä kivunlievityksessä (suom. huom.)], ja on erityinen myrkky korkeammille elämänmuodoille sekä aivosoluille. Havaitsimme tämän kauhuksemme, toimiessani (Bob Beck) maailman suurimpana eettisten EEG-biofeedback laitteiden valmistajana.

Näimme ihmisiä, jotka lounaalta palattuaan näyttivät enepalografissa kliinisesti kuolleilta. Enepalografia käytettiin heidän edistyksensä seurannassa. "Mitä teille oikein tapahtui?" "No, menimme italialaiseen ravintolaan, ja siellä syömässäni salaattikastikkeessa oli valkosipulia!".
Allekirjoitutimme heillä paperit, jossa he sitoutuivat olemaan koskematta valkosipuliin ennen luentoja, muuten me vain haaskaisimme heidän aikaansa ja rahaansa, ja myös minun aikaani.

Uskon että jotkut teistä ovat toimineet lentäjinä tai olette olleet lentokokeissa... Minä olin lentokoeinsinöörinä Doc Hallanin ryhmässä 1950-luvulla. Lentokirurgi tuli suurinpiirtein kerran kuussa ja muistutti meitä kaikkia: "Älkää uskaltakokaan koskea muruseenkaan valkosipulia kolmeen vuorokauteen ennen lentoa yhdelläkään koneistamme, koska se tuplaa tai triplaa reaktioaikanne. Olette kolme kertaa hitaampia, kuin mitä olisitte, jollette olisi ottaneet muutamaa pisaraa valkosipulia."

Kahteenkymmeneen vuoteen emme tienneet, miksi näin oli, ennenkuin omistin Alpha-Metrics -yhtiön. Rakensimme biofeedback laitteita ja havaitsimme että valkosipuli yleensä desynkronoi (eriaikaistaa) aivoaallot. Rahoitin tutkimuksen Stanfordin Yliopistossa, ja kyllä, he havaitsivat että valkosipuli on myrkky. Voit hieroa valkosipulin kynttä jalkapohjaasi - ja pian tämän jälkeen voit haistaa sen ranteestasi. Eli se läpäisee kehon. Tämän vuoksi DMSO haisee pitkälti valkosipulille: tuo sulfonihydroksiini-ioni läpäisee kaikki esteet, mukaanlukien corpus callosumin (aivokurkiainen) aivoissa.

Jokainen, joka tuntee luomuviljelyä, tietää, että ellei halua käyttää DDT:tä (no eihän luomuviljelijä tietysti DDT:tä käytäkään, suom.huom), valkosipuli kykenee tappamaan minkä tahansa hyönteisen.

Suurin osa ihmisistä on kuullut lähes koko elämänsä ajan, että valkosipuli on hyväksi, ja me laitamme nyt nuo ihmiset samaan tietämättömyyden luokkaan kuin äidit, jotka vuosisadan vaihteessa ostivat morfiinisulfaattia apteekista ja antoivat sitä vauvoilleen tainnuttaakseen nämä uneen.

Jos sinulla on potilas, jolla on lieviä päänsärkyjä, tai keskittymishäiriö, eikä hän oikein pysty keskittymään iltapäivällä työhönsä tietokoneella, on hyvä tehdä pieni koe - tee se itsesi vuoksi. Käske näiden ihmisten jättää valkosipuli pois ruokavaliostaan, niin huomaat, kuinka paljon ja nopeasti heidän tilanteensa muuttuu. Anna heidän syödä vähän valkosipulia noin kolmen viikon kuluttua. He sanovat: "Voi luoja, minulla ei ollut aavistustakaan siitä, että tämä oli syy ongelmiini". Ja tämä pitää sisällään myös hajuttomat valkosipulivalmisteet, mm. Kyolic-kapselit sekä eräät muut vastaavat tuotteet.

Erittäin epäsuosittua, mutta minun täytyi kertoa teille totuus.

On mielenkiintoista, että valkosipulin syönti vaikuttaa refleksinopeuteesi ja energiatasoosi. On myös mielenkiintoista havaita että maissa jotka tunnetaan valkosipulin kulutuksestaan - Kreikka,italia jne, myös sulkevat ovensa iltapäivällä siestaa varten!
(Lähde: Dr. Robert [Bob] C. Beckin, DSc luento Whole Life Expossa, Seattlessa, USA:ssa, maalikuussa 1996)

Bob Beck myös havaitsi ihmisaivojen toimintatutkimuksissaan 1980-luvulla, että valkosipulilla on haitallinen vaikutus aivoihin ja tutkiessaan tätä syvemmin hän havaitsi että monet joogaryhmät ja filosofiset opetukset varoittavat valkosipulin ja sipulien käytöstä, koska niiden tiedetään häiritsevän meditaatioharjoituksia. Eräät tiedostavat yksilöt itseasiassa kuvaavat kokevansa "aivosumun" syötyään valkosipulia.

Pahoittelen nopeasti tehdyn suomennoksen tasoa.

Ayurvedakonsultti Ossi Viljakainenkin sanoo, että Ayurvedankin mukaan valkosipuli on tamasista, eikä sen säännöllistä käyttöä suositella. Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen - Ihmiset käyttävät sitä kyllä siitä huolimatta, sen antaman maun vuoksi. Intiassa Brahmiinit - eli siis papit ja opettajat - ylin kasti ei koske valkosipuliin lainkaan, eivätkä ole sitä eläessään edes maistaneet. Myöskään joogit eivät käytä valkosipulia, koska se häiritsee meditaatiota, tai jopa tekee meditaation päämääränä olevan samadhin saavuttamisen mahdottomaksi. Samasta syystä myös brahmiinit eivät käytä valkosipulia, koska he harjoittavat meditaatiota ja muita henkisiä harjoitteita.

Valkosipuli tekee mielestä levottoman, lisää intohimoja ja seksuaalisia haluja. Näiden lisääntyminen ei ole hyödyksi henkisellä tiellä, jossa haetaan ennemminkin tasapainoa, kuin kiihotusta.

Valkosipulia käytetään myös ayurvedassa kuitenkin lääkkeenä. Se on tehokas mm. kolesterolin alentamiseen, lisäämään seksuaalisia haluja, ja tappamaan taudinaiheuttajia. Valkosipuli on monesti tarpeen runsaasti lihaa syöville, koska se edistää kolesterolin hajoamista, ja siten estää korkeasta kolesterolista johtuvat sairaudet. Mutta on tarpeeton henkilöille, jotka eivät lihaa syö.

Kasvisruokavalio puhdistaa tietoisuutta merkittävästi, ja on suorastaan hullua tukkia tuo avautunut tietoisuus valkosipulin tuomalla aivosumulla...

Tämmöistä tällä kertaa mietintämyssyyn : ). Jokainen päätelköön itse. Minä olen tätä asiaa nyt pohtinut parin viikon ajan ja täytyy sanoa, että vähemmän ja vähemmän tekee mieli valkosipulia tai muutakaan sipulia. Kyllä niiden käyttö taisi nyt aika radikaalisti vähentyä, ja käytän niitä tästä lähin ensisijaisesti lääkkeenä.

Loppukevennykseksi kerrottakoon vielä, että joskus nuoruudessa tuli tehtyä semmoinenkin temppu, että ensin neljän hengen porukkamme söi kolmen, valkosipulia tursuavan ruokalajin päivällisen (jopa jäätelössä ja oluessa oli sitä) helsinkiläisessä ravintola Kynsilaukassa ja sen jälkeen menimme teatteriin!!! Jokainen voi arvata, että ryhmämme sai kyllä kaikkea muuta kuin ystävällisiä katseita osakseen....

Hymyjen päivä : )

2010-02-08T21:45:00.000+02:00

Tänään sain taas osoituksen kiitollisuuden voimasta : ).

Asumme melkoisessa "korvessa" yksityistien päässä. Tietämme auraa yksityinen urakoitsija. Viime viikolla kun lunta tuli ihan kiitettävästi, urakoitsija aurasi tavoistaan poiketen myös pihassamme, niin, että meille ei jäänyt kuin vähän siistimistä lumikolan kanssa. Huomasin asian samantien ja laitoin spontaanisti kauniin kiitosviestin hänen kännykkäänsä. Vastaukseksi sain "Oleppa hyvä :)". Uskon, että hän ilahtui kiitoksistani ja minusta tuntui itsestänikin tosi hyvälle.

No, tänä aamuna sitten ajoin taas samaista pikkutietä, enkä päässytkään liittymästä isommalle tielle, koska lumiaura oli heittänyt risteyksen lumipöperöä täyteen ja minun piti pysähtyä odottamaan maantiellä meneviä autoja. Peruutin sitten, aikomuksenani ottaa vähän vauhtia ja ajaa vauhdilla tielle. Peruutin tietenkin liian reunaan ja autohan tössähti lumipenkkaan eikä hievahtanut eteen eikä taakse, junttaantui vaan pahemmin ja syvemmälle penkkaan kun yritin sitä siirtää. Kun tajusin, että en siitä omin voimin selviä, päätin soittaa sille samalle "lumenluojalle", voisiko hän tulla "pelastamaan" minut. Onneksi hän vastasi ja ehtikin viidessä minuutissa paikalle. Oli todella helppo soittaa hänelle ja pyytää apua kun olin muistanut KIITTÄÄ :). Kyllä olin mielissäni ja taas kovin KIITOLLINEN!

Ja kiitollinen olin siitäkin, että pojan opettaja ymmärsi, että pojan myöhästyminen koulusta ei ollut tahallista, eikä siitä tullut seuraamuksia.

Eilen kirjoitin anteeksipyytämisestä, tänään sain siihen oivan tilaisuuden ja korvasin ainakin osaksi tekemäni mokan auttamalla kaveria pulassa. Miten hyvältä sekin tuntui ja uskon, että kaverista myös :).

Tänään on ollut muutenkin antoisa ja hyvä päivä eikä vähiten sen vuoksi, että kävin äidin kanssa tapaamassa kahta iäkästä sukulaisrouvaa ja heidän kanssaan jutellessa vierähtikin useampi tovi. Ja kaiken mukavan muistelon ja jutustelun kruunasivat emännän itse leipomat ja paistamat, suussasulavat karjalanpiirakat!

Kiitos, kiitos, kiitos hymyjen päivästä!

Tasapainoilua

2010-02-07T14:24:00.000+02:00

Matkalla oman sisimpäni ymmärtämiseen ja henkiseen kasvuun törmään jatkuvasti ristiriitoihin. En yhtäkkiä enää tiedäkään, miten minun pitäisi käyttäytyä jossain tilanteessa. Uskon, että kyse on siitä, että juuri kun itsestä tuntuu, että olen alkanut elää myös itseäni, eikä vain muita varten (jota tuntee tehneensä koko elämänsä), tuleekin eteen tilanteita, joissa minut laitetaan punnitsemaan: menettelenkö nyt niin kuin itse haluaisin ja minusta tuntuu hyvältä, vai autanko pulassa olevaa senkin uhalla, että jokin oma juttu jää tekemättä. Tarkoitan vain, että juuri kun on löytänyt itseään ja alkanut nauttia uudesta itsenäisyyden ja vapauden tunteesta ja alkanut suuntautua itselle tärkeisiin asioihin, tuleekin huono omatunto (ego? sielu?), jos ei tarjoa apuaan, vaikka voisi. Vaikeimpia tilanteita tulee eteen kaikkein lähimpien kanssa.

Ihmisten on tarkoitus elää yhteydessä muiden kanssa. Kukaan ei ole täydellinen yksin. Jokaisella on oma tehtävänsä, mutta loppuviimein olemme kaikki yhtä ja ponnistelemme yhdessä paremman maailman puolesta. Jokainen voi omalla asenteellaan, teoillaan ja ajatuksillaan vaikuttaa siihen, millaiseksi koko maailman tulevaisuus muodostuu. Jos tarpeeksi moni suuntaa huomionsa positiivisiin asioihin, ihmisten ja maapallon tilanne paranee huomattavasti.

Yksi (monista) tämänhetkisistä läksyistäni taitaa olla se, että opettelen enemmän yhteisöllisyyttä ja toisten pyyteetöntä auttamista. Olen aina viihtynyt todella hyvin yksin ja siksi minun on ollut toisinaan vaikea sopeutua vilkkaaseen sosiaalisten kontaktien ylläpitoon tai kovin tiiviiiseen kanssakäymiseen muiden ihmisten kanssa. Olen joskus jopa ärtynyt, jos minulta pyydetään apua. Tuleekohan tunne jostain lapsuudesta? Kuulen nimittäin itseni pienenä tyttönä sanomassa, tai ainakin ajattelemassa: "miksi aina minä?", mutta kuuliaisesti silti tottelemassa.

Yksi läksyni on opetella anteeksi pyytämistä, joka on aina ollut minulle todella vaikeata. Tästä olen saanut viime päivinä jo parikin merkkiä. Yhtäkkiä vain päähäni on tullut sen ihmisen nimi tai kasvot, jota olen aikanaan loukannut ja sellainen tunne, että minun on pyydettävä häneltä anteeksi. Kuinka vaikeata se onkaan vaikka TIEDÄN, että kun sen teen, oloni helpottuu ja samalla helpotan myös tuon toisen oloa. On siis nöyrryttävä ja myönnettävä tekemänsä virhe. Erimielisyystilanteessa egomme kuiskii meille, mitä meidän pitäisi sanoa, ettemme vain jäisi alakynteen. Silloin tulee päästäneeksi suustaan sanoja, joita ei ilman egon yllytystä olisi ikinä voinut sanoa kenellekään. Joskus olen sanonut toiselle pahasti siksi, että olen kuvitellut tietäväni, kuinka joku muu, minua "järkevämpi" sanoisi tässä tilanteessa ja pääsisi "voitolle". En ole seurannut siis omaa intuitiotani vaan egoni kuiskuttelua.

Onpas sekavaa mietintää, mutta tällaista tänään päässä...

Ohessa vielä sykähdyttävän kaunista laulua.
Celtic Woman: Your raise me up. Kuuntele ja nauti!

Smoothiepläjäys : )

2010-02-05T16:45:00.000+02:00

Boutenkojen (the Raw Family) sivuilta löytyy hauska videopläjäys 15 smoothieta 3 minuutissa Ole hyvä : ).

Boutenkot taitavat asua Kaliforniassa (vain oma arvelu), raw food -mekassa, jossa on tietysti aivan eri tavalla saatavilla monipuolisesti hedelmiä läpi vuoden kuin täällä meillä pohjolassa, mutta kuitenkin. Kyllä näistä jotain vinkkejä voi ottaa ja soveltaa, korvaamalla jotkin eksoottisemmat ja kalliit hedelmät omien metsiemme marjoilla.

Boutenkot korostavat, että smoothieen käytettävää vihreää pitäisi vaihdella päivittäin. Älä tee siis niin kuin minä, että olen melkein aina käyttänyt tammenlehtisalaattia. Nyt talvella tosin olen korvannut sen leväjauheilla (spirulina, chlorella) ja aina mukana myös vehnänorasjauhetta, kun en aina löydä luomusalaattia. Käytä siis vaihdellen esim. salaattia, pinaattia, persiljaa, kaaleja yms yms. Ideana se, että silloin elimistömme saa varmasti kaikki tarvitsemansa ravintoaineet eikä mitään ala kertyä liikaa häiriten elimistön toimintaa.

Uusi blogimalli (taas...)

2010-02-04T15:33:00.000+02:00

Kuvannee omaa sisäistä mielentilaa, kun blogin värejä ja malliakin pitää vaihtaa yhtenään. Itseäni viehättää kuitenkin vihreä väri, vaikka auratesti antoikin aurani pääväriksi sinisen. Ja kevättä kohti mentäessä on kiva, kun on vähän väriä elämässä, inspiroi itseänikin enemmän kuin edellinen värimalli, jota hallitsi synkähkö sininen... Voisihan valmista mallia vähän tuunata, mutta taidan olla liian laiska sellaiseen.

I believe I can fly

2010-02-04T15:22:00.001+02:00

Usko itseesi : ).

Ihanaa päivää!

Valon Soturi

2010-02-04T10:29:00.003+02:00

Muutama itseäni tällä hetkellä puhutteleva ajatus Paulo Coelhon Valon Soturin käsikirjasta:

Valon Soturi tuntee peräänantamattomuuden ja rohkeuden arvon. Hän saa monta kertaa taistelun aikana iskuja joita ei ole osannut odottaa. Ja hän ymmärtää, että vihollinen voittaa sodassa aina muutamia taisteluita. Kun niin käy, hän itkee tuskaansa ja lepää hetken kerätäkseen hieman voimia. Mutta hän palaa oitis taistelemaan unelmiensa puolesta. Sillä mitä pidempään hän pysyy poissa, sitä todennäköisemmin hän alkaa tuntea itsensä heikoksi, araksi, uhatuksi. Jos ratsastaja ei nouse takaisin hevosen selkään heti pudottuaan, hän ei rohkene nousta enää koskaan.

Valon Soturit tunnistavat toisensa katseesta. He ovat tässä maailmassa, osa maailmaa, ja heidät on lähetetty maailmaan ilman haarapusseja ja sandaaleja. He ovat usein pelkureita eivätkä tee aina oikein.

Valon Soturit kärsivät turhista, ovat huolissaan pikkuasioista ja ajattelevat, etteivät kykene kasvuun. Välillä he eivät mielestään ole ansainneet minkäänlaista siunausta tai ihmettä.

Valon Soturit kyselevät usein, mitä oikein tekevät täällä. He ajattelevat monta kertaa, että heidän elämällään ei ole mitään tarkoitusta.

Sen vuoksi he ovat Valon Sotureita. Siksi, että he erehtyvät. Siksi että he kyselevät. Siksi että he etsivät yhä tarkoitusta. Ja lopulta löytävät sen.

Valon Soturi saa aina toisen tilaisuuden elämässään.

Kaikkien muiden miesten ja naisten tavoin hänkään ei ole osannut käyttää miekkaansa syntyessään; hän on erehtynyt monet kerrat ennen kuin on löytänyt Elämäntiensä.

Yksikään Soturi ei voi istahtaa nuotion ääreen ja sanoa toisille: "Olen toiminut aina oikein." Sellaisen väittäjä valehtelee eikä ole vielä oppinut tuntemaan itseään. Oikea Valon Soturi on toiminut joskus epäoikeudenmukaisesti.

Mutta taipaleellaan hän huomaa törmäävänsä aina niihin ihmisiin, joita kohtaan on tehnyt väärin.

Nyt hänellä on mahdollisuus korjata virheensä. Ja hän tarttuu tilaisuuteen empimättä.

Valon Soturilla ei ole "ehdottomia totuuksia" vaan oma tiensä jota seurata ja johon hän pyrkii sopeutumaan vuodenaikojen mukaan.

Kesällä taistellessaan hän käyttää eri varustusta ja tekniikkaa kuin talvella. Mukautuvaisena ihmisenä hän ei jaa enää maailmaa "oikeaan" ja "väärään", vaan pitää lähtökohtanaan ajatusta "kyseiseen tilanteeseen soveliain suhtautumistapa".

Hän tietää, että myös hänen toverinsa joutuvat sopeutumaan, eikä hämmästy kun he muuttavat kantaansa. Hän antaa jokaiselle riitävästi aikaa perustella tekojaan.

Mutta petokseen hän suhtautuu armottomasti.

Valon Soturi kuulee seuraavanlaisia toteamuksia: "En halua puhua tiettyjä asioita, koska ihmiset ovat kateellisia."

Tuollaista kuullessaan Soturia naurattaa. Kateus ei aiheuta minkäänlaista vahinkoa - ellei ota sitä vakavasti. Kateus kuuluu elämään, ja kaikkien on opittava tulemaan toimeen sen kanssa.

Soturi puhuu kuitenkin harvoin suunnitelmistaan. Ja toisinaan ihmiset luulevat, että hän pelkää kateutta.

Mutta hän tietää, että joka kerta unelmasta puhuessaan hän käyttää sanoihinsa pienen osan sen voimasta. Ja liiallisessa puhumisessa on se vaara, että kuluttaa kaiken tekoihin tarvittavan voiman.

Valon Soturi tuntee sanojen mahdin.

Juokse, hanki, haali, suorita!

2010-02-02T18:19:00.000+02:00

Nyt kun on itse tullut tiedostavammaksi, on kauhea seurata, kuinka ihmiset ajavat itseään loppuun. Heillä on mielessään vain jokin tavoite, minkä saavuttamiseksi nykyhetki on väline. Nykyhetkellä ei ole heille muuta arvoa. Elämä alkaa vasta sitten joskus. Pitää olla omaisuutta, ura, titteleitä rankkoja urheilusuorituksia... Mikä on kaiken palkka? Kehäraakki. loppuun kulunut elämäänsä kyllästynyt vanhus jos edes vanhuksesksi asti elää. Ehkä hän luulee, että pystyy silloin jäämään paikoilleen ja nauttimaan elämästä, mutta miten se on mahdollista, jos se ei onnistu nytkään? Moni meistä ei opi edes selvistä merkeistä kuten sairauksista, pienemmistä tai isommista vammoista, vaan ottaa särkylääkettä ja jatkaa samaan tahtiin. Vaikka keho yrittää mitä viestittää, sen sanoma tukahdutetaan. Omaa sisimpää ei osata / uskalleta kuunnella. Ego siellä kuiskuttelee kaikenlaisia asioita korvaan ja vaatii, vaatii, vaatii!!! Kukaan muu ei vaadi meiltä mitään, kuin me itse.

Jos opimme hidastamaan ja kuuntelemaan itseämme, siis vain hiljentymään tekemättä mitään, huomaamme vähitellen, kuinka upeita olemme sellaisina kuin olemme, ihan omana itsenämme : )

Auroista

2010-02-02T13:41:00.001+02:00

Ihmistä ympäröivä energiakenttä eli aura on henkilöstä lähtevää säteilyä. Auraa on kuvattu valopilveksi, tai ihmisestä lähteväksi heijastukseksi. Se ympäröi kaikkea elollista. Myös elottomilla asioilla, kuten esineillä ja kivillä, on omat auransa, mutta ne eivät esiinny niin voimakkaina kuin ihmisiä, eläimiä tai kasveja ympäröivät henkiset energiakentät.

Aura kertoo kantajansa henkisistä kyvyistä. Herkän henkilön aurasta onkin erotettavissa neljä tietoisuuden tasoa. Eteerinen tai vitaalinen keho vastaa fyysistä olotilaa ja terveyttä. Lisäksi se hallitsee kosmista elämänenergiaa ja yhdistää sen kehon fyysisen puolen kanssa. Astraali- tai tunnekeho tunnistaa ja taltioi ihmisen tunteet, aistikokemukset ja halut. Mentaalikeho puolestaan reagoi ajatuksiin, joita se vastaanottaa tai synnyttää itse. Kausaalikeho merkitsee henkilön kykyä kehittyä tulevaisuudessa.

Paljaalla silmällä auraa ei voi tavanomaisissa olosuhteissa havaita. On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka pystyvät näkemään toisia ihmisiä ympäröiviä energiakenttiä sekä niiden värejä.

Jokaisen ihmisen sanotaan heijastavan ympärilleen värillistä valokenttää, joka kertoo ihmisen syvimmästä olemuksesta ja hänen elämänsä tarkoituksesta. Auran värin voi aavistaa myös ihmisen luonteenpiirteiden perusteella. Lue lisää täältä.

Edit: Tein huvikseni alunperin auratestin mtv3:n Helmi/Kuudesaisti -sivuilla, mutta se linkki ei jostain syystä enää toimi. Siellä tulokseksi tuli: Sininen ja ao selostus.

Tässä uusi linkki Varjojen kirja -sivuille. Aika hurjan eksoottiset, mutta mielenkiintoiset sivut : ).
En ole itse asiassa tehnyt vielä itse täällä olevaa testiä, mutta kysymykset näyttivät äkkipäätään aika samanlaisilta kuin tekemässäni. Ei kun testailemaan : ).

Sininen on aurakentän hellä hoivaaja. Hän tekee kaiken sydämensä ja tunteittensa ohjaamana. Hänen elämäntarkoituksensa on rakastaa toisia, opettaa toisille rakkaudesta ja saada tuntea olevansa rakastettuja. Elämän arvojärjestyksessä hänellä on kolme asiaa ylitse muiden: rakkaus, ihmissuhteet ja henkisyys.
Sininen on usein opettaja, terapeutti tai sairaanhoitaja. Hän haluaa auttaa toisia ja saada kaikki tuntemaan itsensä rakastetuiksi ja hyväksytyiksi. Ihmiset kääntyvät helposti sinisen puoleen saadakseen apua, tukea ja ymmärrystä, koska ovat tottuneet siihen, että sininen on aina olemassa heitä varten, heidän käytettävissään.
Vaikka sininen tarjoaakin toisille sen olkapään, jota vasten voi nyyhkyttää ulos murheensa, on hän itse myös herkästi kyynelissä. Hän itkee katsoessaan television nyyhkyleffoja, hän itkee ollessaan iloinen, surullinen, loukkaantunut tai suuttunut - ja silloinkin kun siihen ei ole mitään syytä.

Muita voimakkaita värejä aurassani testin mukaan: violetti ja okra.

Violetti on uskonnollisessa liturgiassakin tärkeä, hengellisyyttä kuvaava väri. Myös violettia auraa kantava ihminen on hyvin henkinen, jopa hengellinen. Hänellä on taipumusta ihmisten tunne-elämän ja käyttäytymisen syvään ymmärtämiseen. Lisäksi violetin auran ihmisellä voi olla yliluonnollisia kykyjä, ja hän on usein selvätietoinen ja intuitiivinen. Violetin auran kantajilla on edellytykset tietoon tai okkulttisiin kykyihin pohjautuvaan johtajuuteen.

Kellertävä okra on auran utelias harvinaisuus. Hän on väreistä kaikkein lapsenmielisin, avoin ja ulospäin suuntautunut. Hänen optimisminsa on rajatonta, mutta vaikka hänen energiansa näyttää myös sellaiselta, hän hajottaa itsensä helposti liian moneen suuntaan. Okra on kyllä älykäs ja pystyy näkemään asioiden kaikki puolet, mutta kykenee itse harvboin etenemään tavalla, joka olisi järkevin.

Okra ei oikein osaa edetä askel kerrallaan. Hän näkee kokonaisuuden -ja haluaa ottaa sen kerralla vastaan. Työympäristössä okra voi olla hyvinkin haasteellinen, koska hänen etenemisjärjestyksensä asioissa saattaa vaikuttaa aivan järjettömältä. Kyseessä on kuitenkin vain okramainen tapa suhtautua kaikkiin vaiheisiin samanarvoisina kokonaisuuden osina, ei toistensa loogisena jatkumona.

Okra kadottaa aina tavaransa jonnekin ja viettää suuren osan ajastaan etsimällä niitä. Ulkopuoliselle hänen elämänsä saattaa näyttää jatkuvalta kaaokselta, ja suuremman järjestyksen ystävät saattavat menettää hermonsa yrittäessään - turhaan - saada levottoman okran pysähtymään.

Luulenpa, että nämä selitykset kuvaavat aikas hyvin tämänhetkistä elämääni : ). Uskon näet, että auran väri vaihtelee sen mukaan, mikä itsellä on päällimmäisenä. Mielenkiintoista, että tuo sininen pomppaa elämässäni aina uudestaan ja uudestaan esiin. Esimerkiksi en ole erityisemmin edes koskaan pitänyt sinisiä vaatteita itselleni hyvin sopivina paitsi farkut. Sinisävyisiä mattoja ja verhoja ja astioita meillä kyllä on... Ja tarkemmin ajatellen, jouluksikin ostin mieluummin sinisiä kuin punaisia pöytäkynttilöitä ; ). Ensimmäistä kertaa homeopaatin vastaanotolla käydessäni homeopaatti tiedusteli lempivärejäni ja ihmetteli kun en sanonut sinistä. Eikö mikään sinisen sävy miellytä? Luonnekuvaukseni varmaan sitten kertoi, että sinistä olisi pitänyt olla!

Vaihdoin hiljattain blogin värin vihreäksi, mutta toinen vaihtoehto oli sininen. Testin mukaisesti teki mieli saada sivuille sinistä, joten tässä lopputulos. Värit ovat suoraan valmiista paletista, aika tummia siis,

Lisää auroista ja chakroistakin esimerkiksi täältä ja täältä.

Kevyt olo

2010-01-31T18:23:00.002+02:00

Otsikko viittaa niin fyysiseen kuin psyykkiseenkin puoleen. Olen ollut onnellisen flow:n tilassa koko viikonlopun. Perjantaina siivosin piiitkästä aikaa. Vein matotkin ulos ja ravistelin niitä puhtaaseen lumeen eli annoin niille kunnon lumipesut. Järjestelin tavaroita, imuroin ja pesin lattiat. Tulipa mukavan puhdasta. Innostuin myös siivoamaan yhtä kaappia ja totesin, että paljon on turhaa tavaraa. Pitää keksiä niille jokin muu paikka kuin meidän koti. Perjantai-iltana tein myös tulista kanakeittoa, joka sitten sai ainakin yhden perheenjäsenen juoksemaan vessassa muutaman kerran seuraavana yönä. Muilla ei mitään erityisvaikutuksia.

Lauantaina aamupäivällä kävin lenkillä ystävän ja koiran kanssa. Sen jälkeen leivoin perheelle sämpylöitä, joihin sekoitin spelttiä, ruisrouhetta, kaurahiutaleita, oliiviöljyä, ruususuolaa, hunajaa... eli kaikkea mitä kaapista sattui löytymään. Kuulemma hyviä olivat : ). Illalla menin Heidin luokse. Meitä oli siellä kolme samanhenkistä ihmistä ja teimme tätä taivaallisen hyvää pastaa. Ihanat kastikkeet! Jälkkärinä tietysti suklaata, nam! Ilta kului nopeasti jutellessa ja vaikka kotiin ajaessa vähän väsyttikin, oli onnellisen hyvä olo. Illan aikana tuli tunne, että en todellakaan ole yksin ajatuksineni tällä henkisellä tiellä. On upeaa, kun voi puhua avoimesti viime aikoina elämään ajankohtaisiksi tulleista asioista. Ja mikä parasta, vaikka pastassa olikin tuoretta porkkanaa ja palsternakkaa, vatsani on voinut ja toiminut tänään loistavasti. Joten totean tässä, että parasta tuntuu olevan vain kuunnella kehoaan näissä ruoka-asioissa, eikä todellakaan olla liian ehdoton. Minua jo vähän harmittikin, kun sain ayurvedakonsultilla käydessä ohjeen, että tuoreraasteita ei kannattaisi käyttää, koska suorastaan rakastan porkkanaa! Ostin porkkanamehua ja joinkin sitä pullollisen, mutta täytyy sanoa, että en erityisemmin pidä siitä. Itse tehty voisi ollakin paremman makuista.

On ihanaa, että tällä matkallani saan tavata "samalla aaltopituudella" (aika kuvaava ja hassukin sanonta ;) olevia kanssakulkijoita. Huomaan toisinaan nimittäin lipuvani takaisin siihen vanhaan ja negatiiviseen ajattelutapaan, mutta tällaiset kohtaamiset nostavat minut vauhdilla ylös sieltä! Muistan taas olla kiitollinen ja rauhassa itseni kanssa. Omat tavoitteet ja oma elämäntehtävä tulevat kirkkaammiksi ja tuntuu, että se mitä tekee, on oikein.

Välillä olin jo satavarma siitä, mitä haluan "isona" tehdä, mutta nyt en enää olekaan! On niiiin paljon kaikkea ihanaa ja monenlaisia mahdollisuuksia. Mutta uskon ja luotan, että asiat järjestyvät parhaalla mahdollisella tavalla. Haluan pitää mieleni avoinna kaikelle uudelle, koska sitä nyt tuntuu tulevan vastaan koko ajan. Tätä Adonai-sivustoa ja tätä Tähtiportti-sivustoa olen nyt kahlannut läpi, samoin kuin Eckhart Tollen Läsnäolon voima, Wayne W Dyerin Pyrkimyksen voima, Paulo Coelhon Sisäisen soturin käsikirja ja Jari Sarasvuon Sisäinen sankari -kirjoja. Luen kaikkia "yhtäaikaa" tai oikeammin vuorotellen, vähän sen mukaan miltä milloinkin tuntuu. Kaikki oikeastaan kertovat samasta asiasta ja onkin lohduttavaa saada näiltä sivuilta ja kirjoista lohtua ja työkaluja siihen, miten suhtautua omiin ajatuksiin tästä nykyisen maailman menosta. Ei tarvitse vaipua synkkyyteen, vaikka tajuaakin systeemin mielettömyyden ja päämäärät. Voin todellakin itse vaikuttaa siihen, että maailmaan tulvii valoa ja rakkautta.

Tänään kävin hiihtämässä järven jäällä pari kierrosta itse tekemäämme latua pitkin. Tulipa siitä ihana olo ja punaiset posket!

Tattariräiskäleet

2010-01-25T20:48:00.000+02:00

Ohessa ihanien tattariräiskäleiden resepti (Cecilia Kjerrulfin kirjasta):

Yhtä syöjää kohden tarvitaan:
1 1/2 dl tattarijauhoja
1 1/2 dl kahvikermaa (voinee korvata soijakermalla/kookoskermalla)
2 1/2 dl vettä
1 maustemitta suolaa
15 ml arrowjuurijauhetta sekoitettuna 15 ml:aan vettä tai yksi muna
1 tl gheetä
gheetä paistamiseen

Sekoita vesi ja kerma. Vatkaa joukkoon jauhot, suola sekä veteen sekoitettu arrowjuurijauhe. Sulata ghee ja lisää se seokseen. Annan taikinan seistä n. 30 minuuttia. Sekoita taikinaa ennen paistamista.
Huom. tattari nostaa Vataa ja Pittaa, mutta laskee Kaphaa, joten itselleni nämä sopivat ainakin mainiosti. Arrowjuurijauhetta minulla ei ole vaan olen laittanut sen tilalle yhden kananmunan. Hyvää olivat erityisesti Kapha-teen kanssa nautittuina.

Ayurvedisissä keittokirjoissa (niin tässäkin tapauksessa) jälkiruoat esitetään ennen pääruokia. Syy on siinä, että ayurvedassa suositellaan, että ateriat tulisi aloittaa raskaimmalla ja lopettaa kaikkein helpoimmin sulavalla ruokalajilla ruoansulatusprosessin helpottamiseksi. Makea on raskain maku, ja siksi se suositellaan nautittavaksi ensimmäisenä. Voi tietysti tuntua äkkiä ajatellen nurinkuriselta ja niin se on itsellenikin ollut. Kertaakaan en ole vielä jälkiruoalla ateriaani aloittanut (jos yleensäkään jälkiruokaa olen laittanut), mutta olen varma, että ainakin minulle se sopisi mitä parhaiten. Cecilia sanoo kirjassaan, että hänen kokemuksensa mukaan hänen olonsa on vähemmän veltto ja raskas kun on syönyt jälkiruuan ensin. Tässä siis myös tämänkaltaista ajatusten ja tapojen tuuletusta :).

Muutama Kaphalle sopiva resepti

2010-01-24T21:11:00.001+02:00

Kuten edellisessä postauksessani totesin, kehossani on liikaa Kaphaa. Heidi pyysi jakamaan joitain kokeilemiani Kapha-reseptejä, joten tässä ihan muutama, jotka olen todennut itselleni sopiviksi. Postailen jatkossa lisää, kunhan testailen. Kuten totesin edellisessäkin kirjoituksessani, pitää opiskella lisää näitä itselle sopivia, jotta ruuanlaitto olisi vaivatonta.

Aamun vihersmoothie (kaikki ainekset luomua)
nippu lehtisalaattia
n. 1 dl auringonkukan/kurpitsansiemeniä
2-3 dl mustikoita
2-3 dl puolukkaa / 2 rkl karpalojauhetta / 1 rkl marja-aroniajauhetta
1 omena
1 tl vehnänorasjauhetta/1 rkl kuivattua nokkosta
1 tl spirulinaa
n. 1 tl aitoa vaniljaa
n. 1 tl kanelia
ripaus inkiväärijauhetta
2-3 dl suodatettua vettä

Jos et löydä salaattia luomuna, käytä mieluummin vihreänä vehnän- tai ohranoras- tai merileväjauhetta. Inkivääri ja kaneli lämmittävät mukavasti ja vanilja antaa ihanan pehmeän aromin : ). Valitettavasti olen aika laiska kuvaamaan aikaansaannoksiani. Tästä ei tosiaankaan tule väriltään vihreä smoothie, vaikka nimeltään sellainen onkin. Mustikat ja puolukat pitävät kyllä värityksestä huolen.

Sitruunainen dahl-keitto (mukaeltu resepti kirjasta Vegaanin keittokirja)
n. 2 dl punaisia linssejä
8,5 dl vettä
1 tl vuorisuolaa (erittäin maltillisesti, koska ei sovi Kaphalle)
1 tl kurkumaa
1/2 - 1 tl chilijauhetta
2 silputtua sipulia
1 rkl kylmäpuristettua oliiviöljyä
4 pilkottua tomaattia (tai purkillinen luomutomaattimurskaa)
1 iso pilkottu sitruuna

Kuullota sipulia ja mausteita hetki öljyssä. Lisää linssit ja vesi. Anna kiehua, kunnes linssit ovat melkein kypsiä. Lisää tomaatit ja sitruuna. Keitä vielä hetki.

Linssikeitto
2 dl vihreitä linssejä
1 sipuli
2 porkkanaa
1 l vettä
1 kasvisliemikuutio
paprikajauhetta
mustapippuria
öljyä kuullottamiseen

Pilko ja kuullota sipuli. Lisää paprikajauhe ja anna paistua hetki. Lisää joukkoon pilkottu porkkana. Lisää kaikki loput aineet ja anna kiehua noin tunnin ajan.

Kun haluat enemmän potkua ruokiin ja edesauttaa Kaphan tasapainotusta, lisää lautaselle Kapha Churna-mausteseosta (itse asiassa käytän sitä lähes joka ruokaan).

Löysin Maharishi Ayurvedan sivujen kautta mielenkiintoisen jutun Arja Skalskista ja ayurvedisesta asumisesta ja ruuanlaitosta täältä. Ilokseni luin, että elävällä tulella laitettu ruoka on Ayurvedan mukaan hyväksi, sillä itsekin rakastan puuhellalla kokkailua, varsinkin näin talviaikaan. Siinä saa samalla ihanan pehmeää lämpöä keittiöön : ). Samaisen linkin takaa löytyy ohje mm. intialaisten perusreseptin dahlin (sakean keiton) valmistamisesta. Dahl on hyvin proteiinipitoista ja sillä voi korvata lihan, kalan, kanan ja kananmunan ruokavaliossaan. Ja kuten käy ilmi, erilaisilla mausteilla dahliin saa vaihtelua.

Kävimme lauantaina pitkästä aikaa Tampereella Thai&Laos -ravintolassa syömässä. Rakastan tämän ravintolan ruokaa : ). Tällä kertaa tilasin Khung Phad Khing:iä eli paistettua jättikatkarapua, inkivääriä ja vihanneksia. Mmm, olipa hyvää ja lämmittävää! Annos oli aika mieto, mutta lisäsin itse chilikastiketta, niin johan tuntui! Luulen, että kaikenkaikkiaankin valintani osui oikeaan Kaphaa ajatellen, koska olo oli todella hyvä ruokailun jälkeen.

Ayurvedakonsultointi

2010-01-19T17:08:00.002+02:00

Kumma, miten sitä välillä puskee tekstiä montakin kertaa päivässä ja sitten on taas monta päivää hiljaisempaa! No niin se kai vaan menee.

Kerron nyt viimeviikkoisesta mielenkiintoisesta tapahtumasta. Kävin nimittäin Maharishi Ayurvedakonsultti Arja Skalskin vastaanotolla Hattulassa ja olen enemmän kuin tyytyväinen käyntiini : ). Olin jo syksyllä Heidin hoidossa ja kyselyyn perustuvassa kehotyyppikartoituksessa käydessäni saanut viitteitä siitä, mitä minun pitäisi tehdä saavuttaakseni paremman terveydentilan. Mieltäni vain kaihersi ajatus, että haluaisin käydä konsultin vastaanotolla, joka määrittelisi terveydentilani ja keho-mielityyppini paitsi kyselyn, myös pulssinluennan avulla. Olin lukenut muutamasta lehtijutusta pulssinluennassa käyneiden kokemuksia ja vakuutuin, että minä myös haluan tuollaista tietoa. Olen syksystä asti ollut myös innostunut raakaravinnosta, mutta jostain syystä minusta vain on tuntunut, että se ei ehkä olisi minulle parhaassa muodossaan olevaa ravintoa, joten halusin saada siihenkin varmuuden.

Ayurvedahoitajien käyttämä kyselylomake antaa siis kyllä viitteitä ihmisen keho-mielityypistä, mutta kun halutaan syvempää tietoa, pelkällä kyselylomakkeen täyttämisellä ei saada selville mitä tapahtuu tai on tapahtunut syvemmällä keho-mielessä. Maharishi Ayurvedan sivuilla kerrotaan pulssinluennasta seuraavaa:

Ayurvedan mukaan jokainen solu lähettää sydämeen oman ainutlaatuisen signaalinsa verenkierron välityksellä. Nämä erilliset signaalit yhdessä muodostavat pulssin. Pulssi ei ole pelkästään veren virtausta ja sydämen sykettä. Pulssi sisältää informaatiota koko kehosta. Sen avulla määritellään kehon tasapainotila - mikä on yksilön luontainen tila ja nykyinen tila.

Pulssin pintataso muuttuu jatkuvasti, mutta sieltä saadaan selville henkilön piirteet. Syvemmillä tasoilla näkyvät erilaisuudet, epätasapainotilat ja niiden syvyydet, häiriön laatu, onko se syntynyt äsken vai pidempiaikainen, vaikutukset muualle kehoon jne. Sieltä näkyy myös mistä häiriöt ovat lähtöisin, missä ovat häiriön juuret.

Minun kohdallani kävi esimerkiksi niin, että elimistöni on niin tukossa ja täynnä Kaphaa, että pulssinluenta ei pystynyt kertomaan keho-mielityyppiäni. Uskon sen aivan täysin, sillä Arja luki minua kuin avointa kirjaa pulssia tunnustellessaan. Hän kyseli sellaisia kysymyksiä, että en voinut kuin ihmetellä. Pulssia luetaan useammalta tasolta. Pintataso kertoo juuri senhetkisen tilanteen ja yllätyksekseni senhetkinen "pintadoshani" oli Pitta. Pintadosha kuitenkin muuttuu jatkuvasti, joten tänään se voisi olla jokin muu.

Arjan sanoin "koko pulssissa" minulla Kapha on mennyt Pittan alueelle, mikä tarkoittaa sitä, että se häiritsee ruuansulatusta ja aiheuttaa raskaan tunteen suolistossa, toisinaan ummetusta (se hernekeitto, se hernekeitto...) ja ilmavaivoja. Mahalaukussa ei ole tarpeeksi Pittaa. Minun pitää siis auttaa Pittaani pysymään vahvana ja sitä varten sain ruokavalio- ja päivärytmiohjeita. Samoja sain jo Heidiltä, mutta nyt vähän tarkemmin.

Olin esimerkiksi syönyt päivällisellä yleensä raskaampaa ruokaa kuin lounaalla (päivällinen syödään yhdessä perheen kanssa ja perheessä 3 miestä ;) mutta se minun tuli nyt kääntää toisin päin. Eli jos ja kun syön lihaa/kalaa/kanaa, ne tulisi syödä lounaalla ja päivällisellä sitten jotain kevyempää, esim. wokkeja, keittoja, ohrapuuroa tms. Nyt olen viikon verran toiminut näiden ohjeiden mukaan ja olo on ollut hyvin kevyt :). Ja vaikka illalla syö vain jonkin keiton, en kaipaa mitään ruokaa ennen nukkumaanmenoa. Pitää kyllä alkaa tosissaan etsiä uusia reseptejä, alkavat kohta olemassaolevat toistua siihen tahtiin....

Lisäksi ruuansulatukseni on tällä hetkellä niin heikko, että se ei kestä esim. juuresraasteita. Parasta on juoda esim. porkkanamehua porkkanaraasteen sijaan. Vihersmoothie aamuisin on ok, koska minun ei pitäisi muutenkaan syödä aamulla raskaasti. Jos käyttää smoothieen salaattia, pitää vain huolehtia, että salaatti todella on luomua. Jos käyttää lasivillassa tehokasvatettua salaattia, on salaatista enemmän haittaa kuin hyötyä. Koska en aina löydä kaupasta luomusalaattia, hyvä ja itse asiassa parempikin vaihtoehto sille on Chlorella-leväpuristeet tai -jauhe. Paitsi että se sisältää runsaasti kivennäis- ja hivenaineita, se on myös tehokas hiivantappaja, josta minun pitää päästä eroon. Pari kertaa viikossa sen voi korvat Kelp-levällä, jolloin jodin saantikin tulee varmistetuksi. Hiivavaivaan hankin lisäksi luontaistuotekaupasta probiootteja, joilla saan lisättyä hyviä bakteereja elimistöön. Niitä minun pitäisi syödä käytännössä ihan jatkuvasti. Tähän mennessä olen syönyt niitä vain kuureja toisinaan.

Pulssinluenta paljasti minulla myös häiriöitä maksan ja sapen toiminnassa. Hämmästyksekseni Arja kysyi minulta, onko minulla toispuoleista lihasten jäykkyyttä tai päänsärkyä. Onhan minulla, vasen lonkka ollut jäykkä jo kauan ja nyt on vasemman jalan takareisikin todella jäykkä verrattuna oikeaan. Samoin minulla on toisinaan (viimeksi jouluna) oikeanpuoleista päänsärkyä. Ilmeisesti sappinesteitä ei erity tarpeeksi. Ostin maksan ja sapen toimintaa tukemaan Liver Care -puristeita. Ne tasapainottavat ja puhdistavat. Mielenkiinnolla odotan vaikutuksia!

Jo se, että saa vähennettyä ruokavalion avulla elimistöstä Kaphaa, pitäisi vaikuttaa suotuisasti siitepöly- ja eläinpölyallergiaan ja flunssataipumukseen. Liiallinen Kapha kun kerryttää limaa elimistöön. Allergia-aikaan keväällä minun kannattaa lisätä kurkuman käyttöä. On olemassa myös Aller Tab -puristeita ja Nasal Oil:ia, joita myös innoissani sitten tilasin. Testailen niiden vaikutuksia nyt ja kun vain muistan, kertoilen kokemuksistani ;).

Kaiken kaikkiaan erittäin miellyttävä ja positiivinen konsultaatiokäynti. Maharishi Ayurvedan sivuilla taidetaan sanoa käynnin kestävän n. tunnin, mutta minulla se kesti reilut kaksi tuntia joten rahoilleen sai kyllä täyden vastineen :). Pulssinluentaa suositellaan kaksi kertaa vuodessa. Ja kyllä minua tosissaan kiinnostaakin mennä uudelleen, josko parannusta olisi tapahtunut ja keho-mielityyppikin sieltä alkaisi löytyä. Saamani ohjeet ovat tietysti melko yksilöllisiä eivätkä välttämättä toimisi jollakulla toisella, joten kannattaa itse mennä konsultaatioon, jos kiinnostus heräsi.

Niin - ja se raakaravinto: se ei ole minulle paras mahdollinen vaihtoehto, koska elimistöni ei pysty ottamaan sitä vastaan. Tietysti varmaan blendadut keitot käyvät, koska ovat jo hyvin sulavassa muodossa. Ehkä niitä voi sitten lisätä vaihteluksi ruokavalioon lämpimänä vuodenaikana.

Ja vielä: konsultaatiokäynnin kruunasi itse talo! Skalskien talo on enemmän kuin näkemisen arvoinen: intialaisen veda-perinteen mukaisesti rakennettu, kaunis, avara, luonnonmukainen ja valoisa hirsitalo, aivan upea!!!! Talon henkii rauhaa ja harmoniaa, siellä olisi viihtynyt vaikka kuinka kauan.... Talossa asustelee myös aivan ihana ja kovasti keskusteluun osaa ottava Lilli-kissa. Skalskien talosta on muuten juttu viime vuoden marraskuun Meidän talo -lehdessä, jos kiinnostuit. Itse en vielä ole saanut tuota lehteä käsiini.

Huomautan vielä, että Ayurveda on paljon muutakin kuin pelkkä ruokavalio. Se on elämäntapa.

No news is good news

2010-01-15T16:12:00.000+02:00

Kun ei mitään kuulu, kuuluu hyvää. Muutaman päivän tauko kirjoittelussa, ihan vain sen takia, että olen lueskellut, lepäillyt, vähän potenut flunssaakin.

Juuri kun siis pääsin kehumasta, että en ole sairastanut lokakuun jälkeen, sain kuin sainkin pienoisen flunssan. Liekö minua näpäytetty, että pysyisin nöyränä, tiedä häntä? Se on onneksi silti pysynyt aisoissa inkiväärin, valkosipulin, kuuman teen, C- ja D-vitamiinin ja nenähuuhteluiden ansiosta. Ainoastaan eilinen päivä oli vähän ankeampi ja sekin vain sen takia, että jouduin olemaan asioilla lähes koko päivän ja minua aivastutti aivan solkenaan. Pyydänkin (ja pyysin mielessäni eilen illalla) anteeksi kaikilta ihmisiltä, joiden kanssa olin tekemisissä, sillä aika todennäköistä on, että jos vastustuskyky ei ole kunnossa, saavat tämän flunssan :(. Mieluummin olisin pysynyt kotona, mutta minkäs teet, joskus on vain mentävä. Voitte vain kuvitella, miten nenäni punottaa, kun olen niistänyt paketillisen nenäliinoja parin päivän aikana! Mutta uskon, että parantuneiden elämäntapojeni vuoksi tauti ei nyt äitynyt niin pahaksi kuin sairastamani taudit aiemmin. Nyt tauti onneksi tuntuu olevan voitettu.

Sunnuntaina kävin vierailulla luontaishoitoja tekevän ystävän luona ja hänellä oli jo kovasti suunnitelmia sille ajalle, kun alan itse tekemään hoitoja. Hänellä on siis tila, johon myös minä voisin mennä, jos haluan. Lupasin pitää mielessä ja katsoa tilannetta "syssymmällä" uudelleen, kun olen ayurvedahoitajakoulutuksen käynyt. Ja tänään kuulin yhdestä toisestakin tilasta, jota voisin vuokrata : ). Ihanaa kun taas huomaa kulkevansa oikeata polkua pitkin!

Viime viikonloppuna oli vähän sellainen odottava tunnelma: esikoisen oli määrä tulla kotiin ulkomaanmatkalta maanantaina. Ei oikein osannut keskittyä mihinkään, tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän oli pidempään reissussa ilman meitä muita, siis jos ei lasketa riparia. Maanantaina olin sitten häntä ja matkakumppaneitaan vastassa Helsingin lentoasemalla. Hänet nähdessäni oli vähällä, etten pillahtanut ilosta itkuun ; ). Pojan kanssa myöhemmin jutellessani osoittautui, että oli käynyt juuri niin kuin ajattelinkin: hän viihtyi Sri Lankassa enemmän kuin hyvin ja haluaisi matkustaa samaan paikkaan uudelleen. Arvasin etukäteen, että paikka on juuri hänen paikkansa. Reissu oli mennyt kaikin puolin hyvin, ja vaikka pojan känny ei toiminut reissussa muutamaan viimeiseen päivään, en huolestunut, sillä tiesin, että hänellä on kaikki kunnossa. Olisinhan toki saanut tietoa hänen matkakumppaneiltaan, jos jotain olisi sattunut. Hän sanoikin, että arvasi minun ajattelevan niin. Suhtaudun yleensäkin harvoihin yhteydenottoihin niin, että "No news is good news." Opin tämän ajattelutavan jo lapsuudenkodissamme, sillä perheessämme ei ollut tapana soitella ja kysellä kuulumisia päivittäin. Joku pitää sitä kummallisena, mutta meille se sopi ja sopii edelleen oman perheen kesken.

Satu

2010-01-09T14:47:00.002+02:00

Olipa kerran levoton Pitta-poika, joka etsi elämäänsä sitä oikeaa. Kerran sitten hänen toiveensa toteutui ja hänen polullensa asteli hymyillen valloittava tyttö. Tytön nimi oli Kapha-Vata. Hän ei ollut aluksi oikein varma, kiehtoiko Pitta häntä yhtä paljon kuin hän Pittaa. Pitta ei vastannut hänen luomiaan mielikuvia siitä unelmien prinssistä, joka karauttaisi paikalle valkealla ratsulla ja veisi hänet linnaansa. Ajan myötä Pittan suoraselkäisyys, sisukkuus ja peräänantamattomuus alkoivat kuitenkin tuntua hyvältä: tuo tyyppihän OIKEASTI haluaa hänet, siispä: miksi enää vastustella? Pittalle Kapha-Vatan valloittaminen taisi olla melkoinen haaste, ja niistähän hän piti! Haasteet oli tehty voitettavaksi!

Vuosien kuluessa Kapha-Vata tottui Pittan yritteliäisyyteen, intensiivisyyteen ja suureen määrään ystäviä. Pitta mullisti hänen tasapaksun elämänsä täysin. Hänestä Pitta oli jännittävä! Hänkin halusi mukaan kaikkiin Pittan järjestämiin seikkailuihin. Toisaalta Kapha-Vatasta itsestäänkin alkoi tulla Pittan kaltainen: hän tuli levottomaksi, jos viikonloppu meni ilman suunnitelmia. Hänkin halusi nähdä ja kokea mahdollisimman paljon ja tavata niitä kaikkia ihania ihmisiä, joita Pitta hänen elämäänsä toi. Hän piilotti oman tarpeensa vaalia hiljaisia hetkiä ja eli Pittan näköistä elämää. Jos hän joskus puhuikin toisenlaisen elämän puolesta, Pitta, vakuuttavana puhujana täsmällisine mielipiteineen puhui hänet ympäri ja kaikki tuntui taas olevan kunnossa. Toisaalta Kapha-Vata rakasti sitä turvallisuudentunnetta, jonka Pittan sanat hänessä saivat aikaan.

Pitta ja Kapha-Vata solmivat avioliiton, kun Kapha-Vata vihdoin arveli, että hänen ei tainnut enää kannattaa odottaa unelmiensa prinssiä. He saivat lopulta myös lapsia. Äidillisenä tyyppinä Kapha-Vata laittoi kaiken tarmonsa lastensa hoitamiseen ja vaali ja helli näitä omina aarteinaan. Hän oli vähän mustasukkainenkin jos Pitta tuli hänen ja lasten väliin, sillä lapset olivat hänelle kaikki kaikessa. Hän tiesi parhaiten, mikä hänen lapsilleen oli parasta. Hän oli onnellinen voidessaan hoitaa pienokaisiaan kotona. Pitta puolestaan tunsi itsensä torjutuksi ja pakeni kotoa edelleen niihin tuhansiin asioihin, joita hänen piti järjestää, jotta pyörät eivät lakkaisi pyörimästä. Pitta oli toisinaan todella stressaantunut monien projektiensa alla ja tunsi, että hän yksin vastaa perheen elättämisestä. Kapha-Vata olisi viihtynyt kotona lasten kanssa näiden kouluikään asti, mutta taipui menemään työelämään Pittan vaatimusten edessä. Hän kärsi, kun joutui olemaan lapsistaan erossa. Mutta taas hän sopeutui.

Vuodet kuluivat ja Kapha-Vata alkoi lopulta uupua hengästyttävään ja epäsäännölliseenkin elämäntahtiin ja hän päätti, että nyt riitti. Hän alkoi ymmärtää, mistä hänen epämääräisen paha olonsa johtui. Hän tajusi, että muutoksen on lähdettävä hänestä itsestään, ei kenestäkään muusta. Mutta mitä pitäisi tehdä? Eihän Pitta kuitenkaan ymmärtäisi? Tai puhuisiko Pitta hänet jälleen ympäri? Tulisiko tästä nyt ero? Sitä Kapha-Vata ei suinkaan halunnut.

Kapha-Vata halusi edelleen jatkaa Pittan kumppanina, mutta eri tavoin. Hän ymmärsi, ettei hänen tarvitse osallistua ihan kaikkeen, vaan hän voi elää toisen rinnalla omannäköistään elämää, rauhassa, hitaasti ja OLEMISEEN keskittyen. Hän alkoi vihdoinkin kaivaa esiin vuosia peitossa ollutta omaa minäänsä, pelkäämättä ja päivä kerrallaan. Hän alkoi elää omien tuntemustensa, ei ulkopuolelta tulevien toiveiden mukaan ja ymmärsi, että elämähän on vasta alussa!

Pittalle Kapha-Vatan muutos oli ihmetyksen paikka, vaikka sisimmässään hän osasi jotain tällaista odottaakin, olihan Kapha-Vata jo muutaman kerran aiemminkin tehnyt jotain vastaavaa. Ne "kohtaukset" olivat vain menneet sitten ajan kanssa ohi. Tällä kertaa Pitta aavisteli, että tässä on kysymys jostain vakavammasta, tämä taitaa nyt olla jonkin uuden alkua. Hän ei vastustellut, vaan jäi hieman hämmentyneenä, itsekin tahtiaan jo hieman hidastaen, katselemaan, mihin kaikki johtaisi.

Sen pituinen se.

Suolihuuhtelun taikaa

2010-01-08T11:09:00.002+02:00

Vaikka henkisesti olen ollut melko vireä viime päivät, suolisto on huutanut apua! Alavatsa on ollut turvoksissa ja kuplinut joulusta asti. Viimeinen niitti vatsan huonovointisuuteen taisi olla loppiaisena syömäni (kylläkin todella maukas) hernekeitto! Se ei tosiaan ollut mitään purkkihernaria, vaan aitoa, pitkään puuhellalla kypsynyttä rokkaa! Olenkyllä ennenkin todennut, että hernekeitto ei ole minun ruokaani, mutta päätin nyt kuitenkin sitä piiiitkästä aikaa syödä. Ja innostuin tietysti syömään kaksi lautasellista, niin hyvää se oli! Vatsa ei reagoinut samana päivänä vielä juurikaan, mutta seuraava päivä menikin meikäläisellä sitten kaasupallona ; ).

Onneksi päähäni pälkähti, että vaivaan on saatavilla helpotusta: suolihuuhtelu! Oli kuitenkin jo sen verran myöhäinen ilta, että päätin siirtää toimituksen aamuun. Ja kyllä kannatti!!! Olen paastonnut elämässäni pari-kolme kertaa ja suolihuuhteluhan kuuluu erottamattomana osana paastoon. Ainakin sitä suositellaan, eikä se itselleni ole koskaan ollut mikään vaivalloinen tai vastenmielinen toimitus, päinvastoin luonnollista paastonaikaista jätteenpoistoa ja helpotusta mahdolliseen päänsärkyyn tai nivelkolotuksiin, joita poistuva kuona saattaa aiheuttaa. Nyt siis taas totesin toimenpiteen verrattomuuden: olo keveni ja puhdistui ja vatsa rauhoittui.

Huuhtelun jälkeen join vehnänoras-sitruunajuoman ja inkivääriteetä. Sen jälkeen nautin vihersmoothien, aineksinaan:

kourallinen auringonkukansiemeniä
puoli kourallista seesaminsiemeniä
2 dl sokeritonta puolukkasurvosta
sellerinvarsi
vähän persiljaa
puoli ruukkua tammenlehtisalaattia
omena
1 rkl karpalojauhetta
1 rkl kookosöljyä
hieman kuivattua nokkosta
luonnonvaniljaa
2-3 dl vettä

Mitään makeutusta en laittanut (jos on hiivaa, ei kannata makeuttaa), mutta tuo luonnonvanilja toi vähän pehmeyttä muutoin melko happameen pirtelöön. Itse tykkäänkin happamista mauista, joten no problem : ).

Suolihuuhtelusta tulivat mieleeni paastojen aikana pitämäni päiväkirjat. Kaivoin ne esiin ja lueskelin, millaisia fiiliksiä olen kokenut. Pääasiassa positiivisia, tietysti pientä huonovointisuutta ja heikotusta välillä, mutta kokonaisuutena paastot sujuivat hyvin. Niiden jälkeen olo oli niin fyysisesti kuin psyykkisestikin selkeä ja puhdas, jopa kirkas. Luin päiväkirjasta, että ihmettelin, miten pari lasillista vihannesmehua voi viedä nälän. Samaahan tässä viime aikoina on ihmetellyt vihersmoothieiden kanssa : ). Eli ravinteet ratkaisevat, ei syödyn ruuan määrä.

Ja tämä matkani on todellakin ollut aika pitkä: toisessa pitämäni paastopäiväkirjassa vuodelta 1991 sanotaan nimittäin näin:

"Gradu vaan kummittelee ja kammottelee mielessä. Se olis tehtävä ennen muita suunnitelmia. Jos en tee, se jää lopullisesti. Kääntäjän ura ei kyllä tässä vaiheessa kiehdo lainkaan, vaan jokin "terveysura".

Että näin tänään : )

Myötätuulessa

2010-01-07T14:30:00.000+02:00

Pakkanen paukkuu ulkona, mutta tämä tyttö se seilaa täysin purjein myötätuulessa!! Tänään tuli sellainen puhelu, että taas saa vain todeta maailmankaikkeuden toimivan minun puolestani, kun vain luotan! Kiitollisuus ja nöyryys valtaavat mielen. Soittaja oli ystävä, jonka kanssa emme ole pitäneet yhteyttä vähään aikaan, mutta nyt hän soitti ja puhelu oli erittäin positiivinen ja - taas kerran - innostava! Tuli erittäin voimakkaasti tunne, että valitsemani tie on oikea : ).

Kerrottakoon nyt vähän tarkemmin: olemme kulkeneet tämän ystävän kanssa samoja polkuja, opiskelleet saman opettajan johdolla sekä Reikiä että kuumakivihierontaa. Sillä erotuksella vain, että hän on tehnyt hoitoja jo muutaman vuoden omassa yrityksessään, minä taas olen "kippuroinut" ahdistuksissani ja pelkojeni vankina oravanpyörässä ja hoitojen teko itsehoitoa lukuunottamatta on jäänyt. Kerroin hänelle, että ilmoittauduin joulun pyhinä Frantsilassa alkavaan ayurvedahoitajakoulutukseen ja hänkös asiasta innostui! Hänellä on kuulemma minulle olemassa jo paikkakin, missä hoitoja voin tehdä, kun olen siihen valmis. Voisimme itse asiassa vuorotella siinä paikassa hänen kanssaan, kunhan katsotaan. Viikonloppuna on tarkoitus tavata ja keskustella lisää asiasta. Eikö vain olekin ihmeellistä, kuinka asiat järjestellään, kun on selvä päämäärä ja luottamus. Ja tunne, että on jo saavuttanut sen, mistä haaveilee. Ja on ihanaa, miten samanhenkiset ihmiset tulevat elämääni juuri kun heitä kaipaan. Upeaa ja kerrassaan mahtavaa!!!!

Loppiaista

2010-01-06T18:57:00.003+02:00

Tuotearviointia

2010-01-04T19:11:00.000+02:00

Tänään tuntuu tulevan asioita mieleen, joten pitää vain kirjoittaa : ).

Olen jo pariin kertaan tilannut Ecodealista näitä Karvanpoistoliuskoja. Sekä kasvoille että vartalolle. Kasvopaketti on niin riittoisa, että pärjään sillä varmaan hamaan tulevaisuuteen...

Vartaloliuskapaketti riittää itselläni yhdeksi kerraksi molempiin sääriin. Liuska menettää karvanpoistokykynsä suht nopeasti ja on aika tarkkaa, että vetäisee liuskan pois karvankasvusuunnan vastaisesti, jotta homma toimii. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen. Karvanpoisto sääristä maksaa kosmetologilla ainakin 35 euroa, joten kyllä säästöä syntyy! Itselle on hieman epäselvää vain miten käytetyt liuskat pitäisi hävittää. Jos joku sattuisi lukemaan tätä, joka on käyttänyt, olisin kiitollinen vinkistä. Voisikohan ne polttaa? Tähän mennessä olen laittanut sekajätteeseen, mutta varmaan seuraavat ehkä poltan puuhellan pesässä tai takassa.

Happihyppelyä ja hyvää mieltä

2010-01-04T18:18:00.002+02:00

Samalle päivälle jo toinen postaus, mutta menköön! On pakko kirjoittaa, kun tulin niin hyvälle tuulelle äskeisellä lenkillä naapurissa asuvan Rakkaan Ystävän ja Karvaisen kanssa : ).

Hyvä mieli tulee siitä, että ystävä potkii eteenpäin! Pyytää lenkille ja mikä parasta, ehdottaa kaikenlaisia ihania juttuja! Nytkään en itse osannut tarjota itseäni erääseen keväiseen tapahtumaan puhujaksi, mutta hänpä kysyi. Luotti minuun enemmän kuin minä itseeni. Niinhän se taitaa usein mennä, itseluottamus tai siis sen puute estää meitä toteuttamasta monia asioita. En edes osannut ajatella, että tarjoaisin itseäni, mutta nyt tuntuu UPEALTA! Koska tapahtumaan mennessä on jo muutama kurssikerta käytynä, osaan varmasti kertoa jotain! Ja onhan minulla jo tähänkin mennessä kaikenlaista kokemusta, ainakin omakohtaista, ja tietoa, kun sen vain saa jaettua muille.

Kiitos Rakas Ystävä!

Lamppu taivaalla ja terveyttä

2010-01-04T16:43:00.000+02:00

Maalla asumisen ihanuuksia on esimerkiksi se, että maisema on todella KAUNIS täydenkuun aikaan. Tähtitaivas ja pyöreä kuu-ukko tummaa taivasta vasten. Muuta valaistusta ei tarvita. Saimme nauttia uudenvuoden sauna- ja avantoreissusta kuu-ukon sinertävässä, hieman aavemaisessakin valossa, mikä tunnelma! Ja syksyiset kuunsillat järven pinnalla, kuikka-Koposen huudellessa toisella rannalla. Onkohan parempaa olemassa?

Huomasin tuossa yhtäkkiä, että olen ollut täysin terve jo kaksi kuukautta : ). Viimeisin sairastamiseni osui lokakuun lopulle, kun olimme kotiutuneet syyslomareissulta Roomasta. Sain hurjan flunssan ja sen perään 2 pv:n oksennustaudin. Uskon, että syynä olivat pizzat ja pastat ja muut Italian herkut, joita kauhoin matkalla suuhuni kaksin käsin. Liian raskasta ruokaa Kapha-Vatalle ; ). Mutta sen koommin en ole sairaana ollut. Jos jokin flunssa tai kurkkukipu onkin yrittänyt tulla, se on antautunut inkiväärin ja valkosipulin, kuuman teen ja vihersmoothieiden edessä. Tietysti silläkin on osuutensa, että olen ulkoillut (lähes) säännöllisesti (joulu ja pakkaset kyllä hieman sekoittivat systeemiä). Eikä lainkaan vähäpätöinen ole se seikka, että ei ole tarvinnut tehdä itselle vastenmielistä työtä, eli on saanut elää stressitöntä elämää ja nauttia olostaan!!! Tällaisen mahdollisuuden soisin kaikille oravanpyörässä räpiköiville ja siitä pois halajaville!

Upeata Uutta Vuotta 2010!!!

2009-12-31T13:51:00.001+02:00

Vanha vuosi saattelee meidät uuteen erittäin kauniissa ja aurinkoisessa pakkassäässä :). Aivan kuin se haluaisi antaa hyvät lähtökohdat tulevalle kauniin luonnon merkeissä. Ainakin täällä missä minä asun, puut ovat paksun, valkoisen lumivaipan peitossa. Seisovat majesteetillisina, tietäen kauneutensa ja valovoimaisuutensa. Ne suorastaan uhkuvat voimaa!

Vuoden vaihtuessa on tapana vetää yhteen mennyt vuosi ja suunnata ajatukset kohti tulevaa. Itselleni mennyt vuosi (ja muutama aiempikin) on ollut erittäin kasvattava ja haasteellinen, hyvässä mielessä, ymmärrän sen nyt. Rankat ajat ovat saaneet minut haluamaan muutosta entistä kiihkeämmin. Aikaisemmat muutospyrkimykseni ovat aina vähitellen hiipuneet tai sitten odottamattakin kilpistyneet johonkin esteeseen, yleensä oman mieleni rakentamaan. Tällä kerralla olen saanut loistavaa tukea aikeilleni löytäessäni itseäni kiinnostavien blogikirjoittajien maailman, kiitos siitä teille kaikille, rakkaat ystävät! Olen myös käynyt Räjäytä tietoisuutesi -kurssin, jonka hedelmiä saan maistella koko ensi vuoden, siitä pidän huolen. Myös kiinnostavat elokuvat ja kirjat ovat tulleet tielleni, tilauksesta, tiedän sen.

Ensi vuodesta teen parhaan vuoteni ikinä. Siitä todisteena päiväkirjaan kirjatut positiiviset ajatukset ja tavoitteet, jotka ovat jo totta. Konkreettisia asioita, joita toteutan elämässäni: jatkan edelleen omaksumaani ekologisempaa elämää. Kierrätän, kompostoin, kirppisshoppailen, kerään luonnosta ja kasvimaalta. Syön ravinteikasta, puhdasta ja energisoivaa ruokaa. Vaihdan sähkömme ekosähköön. (Vinkiksi kiinnostuneille: Kraft & Kultur tuottaa Suomen luonnonsuojeluliiton sertifioimaa ekoenergiaa edullisesti, ainakin nykyiseen sähköntoimittajaamme verrattuna). Kaiken kaikkiaan, teen asioita, joista nautin ja olen innostunut. Hyväksyn kaikki eteeni tulevat tapahtumat sellaisina kuin ne ovat, harmittelemata ja huolestumatta. Annan positiivisten ajatusten täyttää mieleni.

Näiden mietteiden myötä haluankin toivottaa kaikille IHANAA, VALOISAA, ANTOISAA, TOIVORIKASTA, UPEATA, MAHTAVAA JA AINA VAIN PAREMPAA UUTTA VUOTTA!!!

Äitinä olemisen sietämätön keveys

2009-12-30T13:00:00.001+02:00

Lainaa vain,
lainaa vain,
hei pienokainen,
oot lainaa mulle hetken vain....

Näin laulaa Maarit ja saa minut joka kerta kyynelehtimään, mutta samalla taas kerran oivaltamaan elämän totuuden. Emme omista lapsiamme. Lapset, syntyessään tähän maailmaan, valitsevat vanhempansa, mutta ovat heidän luonaan täällä vain hetken. He syntyvät ryminällä elämäämme, mullistavat sen aivan uudenlaiseksi, opettavat meille joka päivä jotain uutta itsestämme ja - hetken kuluttua he jo lähtevät. Usein opetustyö jää kesken, mutta usein myös jotain peruuttamatonta tapahtuu ja vanhempi löytää itsensä. Koen itseni todella onnelliseksi ja nöyräksi sen vuoksi, että kaksi niin uskomattoman ihanaa ja mielenkiintoista persoonaa valitsi minut, juuri minut, miljoonien muiden naisten joukosta äidikseen! Huolimatta siitä, että olen itse yrittänyt muokata heitä oman "kasvatusmallini" mukaisesti ja varmasti siirtänyt heille omia keskeneräisyyksiäni ja traumojani, he ovat opettaneet minut rakastamaan pyyteettömästi ja olemaan itse varauksettoman rakkauden kohteena. He ovat opettaneet minut nauramaan itselleni, elämään hetkessä ja sitä, että suunnitelmat voivat sekunnissa muuttua päälaelleen. He ovat opettaneet minut huolehtimaan, auttamaan, hoivaamaan ja myötäelämään. Voi sitä äidin tuskaa kun jokin onnettomuus tai sairaus on näitä pieniä kohdannut! Silloin äidin maailma pysähtyy ja sitä antaisi mitä vain, että voisi olla itse heidän tilallaan kärsimässä. Ja voi sitä onnea, kun tauti tai vamma on saatu hoidetuksi ja lapsi on taas terve!

Nämä opettajani ovat kumpikin juuri nyt matkalla, ihan konkreettisesti poissa kotoa. Toinen vähän lähempänä, toinen maailman toisella laidalla. Tunteeni ovat ristiriitaiset: toisaalta sisimmässäni on valtava ilo ja onnellisuus siitä, että he ovat jo niin isoja, että matkustavat rohkeasti ilman vanhempiaan ja toisaalta haikeus siitä, että tiedän näiden matkojen ja poissaoloaikojen lisääntyvän ja pitenevän jatkuvasti, kunnes tulee lopullinen irrottautuminen kotoa. Yritänkin kai kasvattaa itseäni sitä hetkeä varten kannustamalla nuoriani matkustamaan ja tekemään näitä irtiottoja.Sillä päällimmäisenä on kuitenkin ilo ja onnellisuus ja varmuus siitä, että löytävät oman onnensa ja luovat omanlaisensa elämän. Toivon, että he voivat tehdä sen tuntematta, että heidän täytyisi kulkea jotain määrättyä polkua meidän vanhempien toiveiden mukaan tai että olisivat meille jotain velkaa, joka pakottaisi itselle vastenmieliseen elämäntapaan.Toivon, että he uskaltavat levittää rohkeasti siipensä ja lentää kohti unelmiaan jo nuorena, toisin kuin äitinsä, joka vasta nyt alkaa löytää todellista omaa itseään. Tai paremminkin, on löytänyt sen jo kauan sitten, mutta uskaltaa nyt vasta todella olla oma itsensä!

Lopuksi Peter Toshin upea I am that I am -kappale, videossa lainauksia Aldous Huxleyn kirjasta The Perennial Philosophy. Kiitos ystävälleni vinkistä, upea biisi ja video!!!

Rauhaisaa joulua!

2009-12-24T08:59:00.000+02:00

Pari edellistä blogaustani ovat olleet aika negatiivisia. Päätinkin sitten olla kirjoittamatta, koska en halua levittää enempää negatiivisuutta tähän maailmaan. Joulua olen laitellut kaikessa rauhassa nämä viime päivät ja toivonkin, että myös muiden jouluvalmistelut ovat sujuneet kiireettömissä merkeissä itseänne kuunnellen. Itse olen pystynyt luomaan tänä vuonna joulun loppujen lopuksi stressittömästi, tässä hetkessä eläen. Ja turhat nurkkien ja kaappien siivoukset pois jättäen. Olo on ollut tyyni ja rauhallinen, vaikka suurin osa valmisteluista onkin jäänyt tähän viikkoon. Kiitos siitä kuulune Eckhart Tollen Uusi Maa-kirjalle ja rakkaille pojilleni, jotka ovat mitä parhaita opettajia aiheessa "läsnäolon voima".

Joululahjat hankin eko- ja terveyshenkisesti kirpparilta ja "hippikaupoista", eikä niitä todellakaan ole paljon. Osa lahjan saajista pääsee viettämään kanssani laatuaikaa (?) teatteriin ja syömään. Ja joululaatikot ovat luomuaineksista, joten tänä vuonna vietämme laatujoulua. Oman perheen lisäksi mukana 3 noin 70-vuotiasta arvokasta ladya, joten luulen, että nautimme kolmin verroin, saamme luultavasti kuulla mukavia juttuja heidän lapsuusaikojensa jouluista ja muita mukavia muisteloita. Odotan innolla!

Toivotan kaikille lukijoilleni rauhallista joulua! Valoa, iloa ja rakkautta tähän jouluun ja koko ensi vuoteen! Toivon, että kaikki unelmanne toteutuvat! Minäkin aion toteuttaa omiani, vihdoinkin : )

Pysähtyneisyys / poukkoilu

2009-12-16T20:18:00.000+02:00

Hiljaista on ollut tällä blogirintamalla. Ei oikein ole ollut, mistä kirjoittaa, on ollut jotenkin pysähtynyt olo. On kuin olisi taas valumassa johonkin vanhaan, siihen samaan kaavaan ja monttuun, josta olen nyt syksyn aikana päässyt taas ylös. On hermostunut olo, joulu tulee, eikä sitä huvita valmistella. Tällä hetkellä en odota koko joulua vaan sitä että se olisi jo ohi. En osaa elää tässä hetkessä vaan hermoilen - enkä edes oikein tiedä mitä. Mieleni harhailee eri ajatusten ja asioiden, tekemättömien töiden ja soittamattomien puheluiden välimaastossa. Odotan inspiraatiota, teen kotona vain välttämättömimmän, en osaa oikein keskittyä mihinkään. Tekisi mieli lukea, mutta en oikein osaa keskittyä siihenkään. Jo säännöllisiksi muodostuneet kävelylenkitkin ovat pakkasten takia jääneet nyt tekemättä: siinäköhän ratkaisu piilee, aivosolut kaipaavat kipeästi happea? Pitää vain mennä sinne ulos vaikka kylmä pakkasilma ottaisi kurkkuun ja poskiin. Ei ole tietysti pakko mennä yhtä pitkää lenkkiä kuin normaalisti, mutta edes vähän.

Pitkä aika meni upeissa ja energisissä tunnelmissa, nyt päivät vain seuraavat toisiaan enkä oikein saa kiinni mistään. Tällä hetkellä "normaalit" jouluuni liittyvät velvoitteet tuntuvat pakolta, vaikka tiedän, että kun vain saan itseni liikkeelle, saan kiitollisen ja hyvän olon niistäkin. Toisaalta olen tulkinnut niinkin, että kai tällaista pysähtyneisyyden aikaakin aina välillä tarvitaan. Ehkä olen välillä vähän väsähtänyt uuden minäni hillittömään intoiluun ja touhuun. Ehkä kaipaan nyt joulun tullessa rauhoittumista ja paikoilleni asettumista. Hyväksyn tämän ajatuksen.

Se tuntuu hyvältä, että emme ole satsaamassa jouluun paljon rahaa, lahjat tulevat olemaan vaatimattomia, ekohenkisiä ja saajalleen tarpeeseen (toivottavasti). Joulupöytämmekään ei tule notkumaan yltäkylläisenä vaan panostamme laatuun. Joululaatikot teen luomujuureksista ja muutenkin kevennämme joulupöytää. Kinkkua emme hanki vaan savukalkkunan. Myös vihersalaatti pääsee pitkästä aikaa joulupöytäämme rosollin lisäksi. Livekalasta pidämme, mutta olen ehdottanut, että se voisi olla jonkin toisen päivän ruoka, ettei kaikkea tarvitse yhden illan aikana ahtaa sisäänsä. Yleensä se on meillä "väliruokana" ennen jälkiruokakahvia ja pipareita. Katsotaan...

Luen (tai yritän lukea) parhaillaan Eckhart Tollen Uusi maa -kirjaa ja siinä sitä tuntuu olevankin pureksimista. Pitänee lukea useamman kerran, että sisäistää kaiken. Todella mielenkiintoista ja opettavaista. Siitä sitten joskus lisää : )

Hiivaa ja ärsyyntymistä

2009-12-11T09:18:00.001+02:00

Voi hitsi! Nyt se sitten iski, nimittäin piiiiitkästä aikaa todella inhottava seuralainen, hiiva! Olen kärsinyt hiivaongelmista oikeastaan koko aikuisiän. Ei oireita toki koko aikaa ole, mutta välillä ne iskevät. Kuvittelin, että uudella, superruokavaliollani olisin nyt päässyt hommasta eroon, mutta nyt se iski kahta kauheammin! Kehoa kutittaa suunnilleen joka paikasta, mutta vatsasta ja "alapäästä" välillä aivan sietämättömästi. Mietin itse, että voisikohan kyse olla puhdistumisoireista, koska joskushan vaiva palaa pahempana hetkeksi poistuakseen sitten kokonaan. Homeopaattisilla aineilla hoidettaessa saattaa ainakin tulla ns. paranemiskriisi. Lueskelin äsken Kirsin blogia ja mietin, että olisikohan minulle sama aamupuhdistusjuoma hyväksi kehon puhdistumista tehostamaan. Käytän kyllä vehnänorasjauhetta smoothien joukossa, mutta jospa joisin sitä pelkästään sitruunan kanssa (Kaphalle ei paras mahdollinen?). Pitänee kokeilla. Huomenna menen Heidin hoitoon niin kyselen häneltä taas lisää : ).

Hassua miten sitä ärsyyntyy jostain asioista, vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti. Minua ärsyttää, suututtaa, surettaa se, miten uskonnon varjolla pidetään ihmiset pelossa ja rajoitetaan täten heidän elämäänsä. Ei uskalleta elää! Monta vaihtoehtohoitoakin ja niiden parantavat vaikutukset jäävät kokematta, koska "ne voivat olla sieltä pahalta puolelta". Itselleni on tärkeämpää se, että itse tunnen asian sopivan minulle ja päätän siitä. Jos joku auktoriteetti (pappi tms) sanoo, että ei sitä voi kokeilla, koska se saattaa johdattaa sinut pahaan, kenties itse saatanan luo, mielestäni kyse on valehtelusta. Grrhhh! Monesti esim kaikki Intiasta ja Kiinasta tulevat hoitomuodot TUOMITAAN, vaikka ne ovat olleet olemassa jo tuhansia vuosia ennen kristinuskon syntyä ja ihmiset ovat saaneet apua niistä. En ymmärrä!!! Mutta, mutta, päätin olla jatkossa ärsyyntymättä ja provosoitumatta. Pääasia on, että itse sydämessään tietää, kuinka itselle on paras. On parempi antaa muiden kulkea omia polkujaan.

Kaikesta huolimatta, tästä päivästä tulee ihana! Keskityn omaan hyvään oloon ja positiivisiin mietteisiin. Huomasin muuten paikallisen liikkeen mainoksessa (joskus on hyötyä mainosten huomaamisesta) piikimaton vähän runsaalla parilla kympillä. Sinne siis!

Ayurvediset pikkuleivät

2009-12-07T15:28:00.000+02:00

Tässä jaettavaksi aivan ihana ja helppo pikkuleipien ohje. Ohje on peräisin Cecilia Kjerrulfin keittokirjasta: Ayurveda, kasvisruokien keittokirja. Olen tehnyt näitä jo muutaman kerran ja aina vain maistuvat yhtä ihanilta. Ajattelin itse asiassa leipoa näitä jouluksikin tavanomaisten piparien ja joulutorttujen sijaan.

Pikkuleipien perusohje

Nauti pkkuleivistä esim. Vata-, Pitta- tai Kaphateekupposen kanssa.

Noin 12 pikkuleipää

100 g voita

1 dl ruskeaa sokeria (itse käytän intiaanisokeria)

1/2 dl vehnäjauhoja (itse käytän luomuspelttijauhoja)

1 dl riisijauhoja

1 dl tattarijauhoja

Taikina voidaan maustaa monella tapaa, käyttäen esimerkiksi:

kardemummaa
kanelia
piparkakkumaustetta
kookosta
makeita manteleita
piparminttu-uutetta
karvasmantelia
hasselpähkinöitä
raastettua sitruunan kuorta

Tee näin: Sekoita voi ja sokeri hyvin. Lisää jauhot ja vaivaa taikina nopeasti. Muodosta taikinasta pieniä kakkuja ja asettele ne uunipellille harvasti, koska ne leviävät jonkin verran Paista 225 asteessa 5-8 minuuttia.

Huomautukset: Pikkuleivät sopivat uunituoreina Kapha-tyypeille. Tattarijauhot sopivat hyvin Kaphalle, mutta vähemmän Vatalle ja Pittalle. Ne voidaan korvata vehnäjauhoilla, jos pikkuleipien halutaan tasapainottavan Vata ja Pittaa.

Possuflunssa, itsenäisyys ja ilonaiheita :)

2009-12-07T15:12:00.000+02:00

Antti Heikkilän blogissa on nyt hänen pyytämiään palautteita possurokotteen aiheuttamista oireista. Kiitollinen saa olla, että en ottanut rokotetta itse enkä antanut rokottaa perheen nuorisoakaan. Mutta pöyrisyttävintä on se, että joka paikassa ei edes vanhempien kielto ole tehonnut vaan lapsi on rokotettu siitä huolimatta (kieltolappu ollut "hukassa" tms.). Surettaa niiden lasten ja vanhempien puolesta. Jopa keskenmenoja on tullut heti rokotuksen ottamisen jälkeen. Miten se olikaan: odottavat äidit ja pikkulapset rokotettiin ensimmäiseksi.....

Elämäni ensimmäistä kertaa minulla oli eilen semmoinen olo, että en katso itsenäisyyspäivän juhlia tv:stä. Kuitenkin sitten ajauduin miehen viereen sohvalle katsomaan, mutta ei kyllä olisi voinut vähempää kiinnostaa. Tein itselleni karhunpalveluksen koska menin siihen vaikka ei olisi huvittanut. Toisaalta, ei kyllä oikein jaksanut tehdä muutakaan. Eilisiä ajatuksiani: olen kiitollinen veteraaneille siitä, että Suomi on itsenäinen valtio eikä joutunut osaksi Neuvostoliittoa, mutta nykypäivänä armeija on mielestäni kyllä turha instituutio. Siellä muuten pakkorokotetaankin kaikki poikeuksetta, vaikka muuten toistaiseksi maassamme rokotukset ovat vapaaehtoisia. Herää kysymys, miksiköhän alokkaat aina sairastavat niin paljon??? Anyway, rauhaa EI pidetä yllä rahoittamalla kalliita sotakoneistoja, vaan ajattelemalla ja rakentamalla RAUHAA! Eikä Suomen armeijalla sitä paitsi juuri ole mahdollisuuksia jos oikea sota joskus syttyisi. Yhä useampi nuori kieltäytyy menemästä armeijaan, mutta sekin tuntuu heistä rangaistukselta, että sitten pitää mennä sivariin jos ei halua olla totaalikieltäytyjä. Niinpä.

Mutta jotta maailma ei pysyisi niin surullisena ja masentavana paikkana, keskitän ajatukseni positiivisiin asioihin. Sain taas selkeyttä elämääni kun kävin reippaalla metsälenkillä ihanassa, lumipeitteisessä, valkeassa luonnossa! Kiitos kävelymeditaatio!

Sain myös lisäpotkua ja iloa tähän päivään erään innokkaan ja paljon luetun bloginpitäjän päivän postauksesta, kiitos siitä!

Eräs päivän ilonaiheista ja piristäjistä oli Räjäytä tietoisuutesi kurssilta saamalleni sielunkumppanille eli mentorilleni soittamani puhelu : ). On hyvä, että kanssakulkijana on muiden ihanien ihmisten lisäksi sellainen sielunystävä, jonka kanssa voi keskustella kummankin haaveista ja unelmista yhdessä koetun viikonloppukurssin pohjalta. Ja miten samanlainen, niin tutunoloinen ihana ihminen sielunkumppaniksi valikoituikaan niiden noin 50 ihmisen joukosta! Uskon, että paremmin ei olisi voinut käydä. Ainakin minä sain puhelusta taas lisää virtaa ja uskoa siihen, että unelmat on mahdollista saavuttaa. Toivon, että hän myös :). Kiitos!

Salaisuus

2009-12-05T10:53:00.000+02:00

En tainnut vielä kertoakaan sitä, että ennen Räjäytyskurssia kävin kirppiksellä ja yhdellä hyllyllä seistä tönötti kutsuvasti Rhonda Byrnen kirja Salaisuus. Olin katsellut Jaakon blogista kyseisen elokuvan, mutta nyt ostin myös tuon kirjan, kun koin, että se siinä minua varten oli ; ). Nyt kun olen käynyt Räjäytä tietoisuutesi -kurssin ja lukenut ja katsonut Salaisuuden sekä katsellut näitä Anthony Robbinsin videoita, kaikki tuntuu niin kevyen helpolta! Eteeni tulee jatkuvasti tilanteita, joista saan tuntea kiitollisuutta ja jakaa hyvää oloani muillekin. Ennen olisin vain käpertynyt kuoreeni ja ajatellut: "ei kuulu minulle, koita nyt vain koota itsesi". Nyt olen joka päivä energinen, hyväntuulinen ja ennen kaikkea kiitollinen. Joskus on niin pakahduttavan hyvä olo, että itkettää!

Uusi minäni kirjoitti eilen kauniin kiitoskirjeen kaikille entisen työpaikkani ihmisille, joiden kanssa olin tekemisissä. Entinen minäni olisi ajatellut, mitä turhia, kyllä he siellä muutenkin tietävät, että pidin heistä. Sain muutamia todella ihania ja lämpimiä vastauksia, joita lukiessa tuli kyynel silmään.

Soitin eilen myös tädilleni syntymäpäiväonnittelut ja hänen kanssaan jutellessani ilmeni, että verottaja oli muistanut häntä suurilla mätkyillä (jota en voi ymmärtää, koska hän saa vain pientä eläkettä) Täti suri, kuinka hän nyt voi valmistella joulua, kun kaikki rahat menevät mätkyjen maksuun. Lohdutin, että kun ajattelet olevasi rikas, rahaa tulee jostain. Tänä aamuna tajusin yhtäkkiä, että hyvänen aika! MINÄhän voin antaa tädilleni joulun! Pyydän hänet meille viettämään joulua tai jos hän ei halua tulla (on yleensä sanonut, että viettää mieluummin joulun omassa rauhassaan kotona) niin annan hänellle joulurahaa omista veronpalautuksistani. Niin helppoa se on ja miten hyvä olo siitäkin tuli itselle! Lisäksi aion auttaa häntä joulusiivouksessa, koska hänen selkänsä on kipeä.

Vietin eilen pitkän aikaa ystävän kanssa uimahallissa. Saunoimme, vesijuoksimme, jumppasimme ja taas saunoimme, ja lopuksi istuimme uimahallin kahviossa. Yhteensä olimme uimahallissa 4,5 tuntia ja koko tuon ajan puhuimme, puhuimme ja puhuimme! Ja koko tuo aika meni tuhdin vihersmoothien ja veden voimin! Onneksi sieltä ei heitetä ulos parin tunnin jälkeen, olisivat jutut jääneet pahasti kesken. Tämän ystävän kanssa pystymme vaivatta puhumaan vaikka läpi yön!

Ostin tällä viikolla poikani kehotuksesta Gingseng-teetä . Olen juonut sitä nyt parina aamuna ja virkistävä vaikutus on ollut ilmeinen. Ostin pojan neuvon mukaan myös ayurvedisia Brahmi-yrttipuristeita. Deepak Chopran kirjassa Perfect Health: The Complete Mind/Body Guide (jonka Heidi minulle ystävällisesti lainasi, ja jonka laina-aika vain venyy ja venyy...KIITOS pitkämielisyydestä Heidi!!!) näistä gotu kola yrttiä sisältävistä kapseleista sanotaan, että niitä on perinteisesti käytetty ayurvedassa aivojen ja hermojärjestelmän virkistäjänä. Niiden sanotaan myös sekä rauhoittavan levottomuutta että laajentavan tietoisuutta. Mielenkiintoista nähdä, mitä vaikutuksia minussa ja pojassa on nähtävissä. Ruokavaliokin on jo vaikuttanut niin radikaalisti oloon ja aivotoimintaan, että oksat pois! On ihana saada joka päivä jotain uusia oivalluksia, joista ennen voi vain uneksia. Aivot tuntuivat aivan turtuneilta väärien ruokatottumusten ja stressaavan työelämän vaikutuksesta. Muistan kun olin vuorotteluvapaalla ja aivot saivat virkistyä ilman työpaineita ja aikatauluja pari vuotta sitten, ihmettelin välillä, että tuliko tuo ajatus todella MINUN päästäni! Osaanko minä ajatella näin fiksusti? Olin tottunut siihen, että muut ihmiset ideoivat ja loistavat, minä vain seuraan turtana ja harmaana perässä ja myötäilen muita. NYT ON TOISIN! Kiitos, kiitos, kiitos!

Ayurvedasta sen verran, että haaveeni on lähitulevaisuudessa matkustaa Intiaan vähintään 3 viikoksi ja päästä siellä kolmen viikon puhdistavaan Panchakarma-hoitoon : ). Tiedän, että se vauhdittaisi uutta elämääni vielä aivan uusille kierroksille. Ei siis muuta kuin kirjaamaan tämä ajatus aarrekarttaan ja päväkirjaan ja USKOA ja TUNTEA; että se on jo TOTTA. Maailmankaikkeus vastaa siihen varmasti!!!

Katselin eilen illalla Lorenzo's oil -elokuvan. Elokuva pohjautuu tositapahtumiin ja kertoo pojasta, joka sairastui lapsena vakavasti. Vanhemmat etsivät itse tietoa (silloin ei ollut internettiä) kirjastossa sadoista eri kirjoista ja julkaisuista auttaakseen itse poikaansa, koska lääkärit nostivat kädet pystyyn. Hoitokeinoksi löytyikin oliivi- ja rypsiöljyn sekoitus ja Lorenzo Odone eli 30-vuotiaaksi asti. Hän kuoli siis kotonaan viime vuonna ja eli 20 vuotta kauemmin kuin lääkärien ennuste oli ollut. Elokuva kertoo vanhempien taistelusta kankeaa lääketieteen tutkimuskoneistoa vastaan ja vanhempien USKOSTA, että poika paranee. Hyvä elokuva, kannattaa katsoa.

Nyt tiedän

2009-12-01T23:12:00.000+02:00

Minulla oli taas eilen ja tänään aivan mahtava energialataus käytössäni (alkaakohan olla jo tylsä lukea aina tätä samaa...). Vietin eilen ystävän luona monta tuntia ja juttelimme todella syvällisiä asioita. Sain häneltä todella paljon voimaa ja hän myös minulta. Ystävyytemme on kestänyt eri vaikeudet ja erilaiset elämänvaiheet, sanoisin, että paljolti ystäväni ansiosta. Hän on jaksanut ottaa aina yhteyttä, vaikka itse olen ollut välillä työpaineiden alla aivan nuutunut. Eilisen tapaamisemme jälkeen voima virtasi minussa koko illan ja vielä yhdeltä yöllä istuin ja ihmettelin, kun ei väsyttänyt. Täysikuulla lienee ollut vaikutuksensa asiaan, mutta uskon, että viikonloppu ja ystävältä saatu energialataus olivat myös syynä.

Ystävälläni diagonosoitiin n. 15 vuotta sitten lihassairaus. Se tarkoittaa sitä, että hänen jalkojensa liikuntakyky heikentyy vähitellen. Lääkärien mukaan kyseessä on tuossa suvussa kulkeva geenivirhe, ja käytännössä lihassoluihin kertyy kuonaa, jota solut eivät pysty poistamaan. Nyt ystäväni pystyy kävelemään sauvojen tukemana ehkä yhden km matkan, pyöräilee muutaman km tasaisella maalla ja hiihtää pienen matkan. Surullista, kun kyseessä on entinen aktiiviliikkuja. Tautia tutkitaan ja koepaloja otetaan silloin tällöin. Tauti on melko harvinainen, lihassairauksia on käsittääkseni todella monia eri tyyppejä ja nyt halutaan löytää lääke juuri tämän tautimuodon parantamiseksi. Lääkärit eivät ole antaneet kovin suuria toiveita nopeista tuloksista, mikä on tietysti taudin kanssa elävälle ystävälleni kovin turhauttavaa.

Tänään metsätietä kävellessäni kaikki oli yhtäkkiä päivänselvää: uusi tehtäväni on auttaa ihmisiä saamaan takaisin terveytensä puhtaan ravinnon avulla. Uskon vahvasti, että olemme lähentyneet ystäväni kanssa uudelleen siksi, että tehtäväni on auttaa häntä. Siksipä aion tutkia kaiken mahdollisen hänen taudistaan (Lim-Gerdle dystrofia) ja antaa hänelle työkaluja ja ravintotietoa. Ihanaa, että hän on itsekin samaa mieltä ruokavalion merkityksestä. Lääketieteestä en tiedä juurikaan mitään, mutta nyt otetaankin maalaisjärki ja puhdas, mahdollisimman käsittelemätön ravinto käyttöön! Mitään ei ole menetettävääkään, miksi siis ei voisi kokeilla?

Toinen ihminen, jota koen pystyväni auttamaan, on oma mieheni. Hänelle puhkesi ykköstyypin diabetes 5,5 vuotta sitten. Hän piikittää itseään monta kertaa päivässä ja annokset ovat välillä aika hurjia. Tekee pahaa katsoa vierestä, kun tietää insuliinin haittavaikutukset. Hänen sokeriarvonsa heittelevät kovasti vaikka hän on ollut välillä VHH-ruokavaliolla ja eri lääkkeitä on kokeiltu. Olikin rohkaisevaa lukea Ollin blogin lukijan kommentista, että haima voi alkaa toimia uudelleen elävällä ravinnolla. Mieheni on jo todennut olonsa ja vireytensä parantuneen ja sokeriarvojen tasoittuneen pelkästään sillä, että aamuisin ennen töihinlähtöä hän on nauttinut pelkästään tekemäni vihersmoothien. Pistoksia ei tietystikään voi suinpäin jättää pois, mutta jospa insuliininmäärää saisi vähennettyä radikaalisti.

Heikin (Harju) ja Ollin yhteinen ravintoluento Tampereella oli niin selkeä ja maalaisjärjellä ymmärrettävä, että välillä pistää oikein vihaksi, kun näitä ravintoasioita eivät lääkärit neuvo potilailleen. Lääkkeet, lääkkeet, lääkkeet ja miljoonien eurojen, kymmeniä vuosia kestävät tutkimukset ovat kaiken a ja o. Isäni oli nivelreumansa kanssa loistava esimerkki siitä, miten vastuun ottaminen omasta terveydestä kannattaa: hän eli lääkärien ihmetykseksi 10 vuotta pidempään kuin mihin lääkärit olivat antaneet hänelle toivoa. Ehkäpä juuri isän esimerkki on saanut minut hakeutumaan vihdoin tälle tärkeälle polulle. Olen todella onnellinen ja kiitollinen että saan paneutua nyt täydestä sydämestäni näihin asioihin. Siunattu irtisanominen!!!

Ja tietenkin olen paikalla 14.12. täällä.

Hyvää yötä!

Kiitollisuus ja jakaminen

2009-11-30T22:44:00.000+02:00

Räjäyttelyviikonloppu poikii lisää innostavia uusia asioita: Tanhuan Seppo mainitsi tyypin nimeltään Anthony Robbins. Tänään oli tunne, että on ihan pakko kurkkaista, mikäs tämä tämmöinen ihminen on. Päättele itse, minä vakuutuin ainakin. Tästä pääset katsomaan hänen esiintymistään videolla The Power of Clarity and Purpose. Filmiä ei ole suomennettu, mutta lyhykäisyydessään elokuvan idea on se, että elämä antaa täsmälleen sen mitä pyydät. On vain osattava pyytää täsmällisesti ja perustellusti niin pyytämänsä saa. Ei riitä, että pyytää esim. enemmän rahaa, vaan pitää pyytää täsmällisesti jokin summa. Jos siihen uskoo lujasti ja tarkoitus on selvillä, summa tulee olemaan sinulla vetovoiman lain mukaan.

Tässä Tonyn toinen video "Why we do what we do, and how we can do it better" mm. antamisesta ja sen tuottamasta ilosta. Niin Tony kuin Seppokin opettavat myös, että kiitollisuus ja jakaminen ovat avaimet omaankin onneen. Menestyäkseen ei pidä elää niin kuin meille perinteisesti on opetettu: Kell' onni on, se onnen kätkeköön!

Anthonyn oman elämänpolun suunnan määritteli tapaus, jonka hän lapsuudessaan näki. Anthonyn isä oli tehnyt konkurssin ja perheen elämässä oli ensimmäistä kertaa tilanne, että perheellä ei kiitospäivänä ollut rahaa ruokaan. Kiitospäivänä perheen ovelle koputti henkilö, jolla oli ruokakori mukanaan. Isä oli liian ylpeä ottaakseen ruokakorin vastaan, mutta korin tuoja sanoi, että hän on vain lähetti, ei tämä ole häneltä, hän jättää korin joka tapauksessa teille. Anthony näki tapauksen ja se teki häneen suuren vaikutuksen: joku aivan vieras haluaa antaa heille ruokaa! Kun hän täytti 17 vuotta, hän oli saanut kerättyä rahaa sen verran kokoon, että toimitti itse vastaavanlaisen korin sitä tarvitsevalle perheelle. Seuraavana vuonna 2 koria, sitä seuraavana jo neljä. Hän ei ollut kertonut kenellekään toimistaan, mutta jatkossa korien määrä kasvoi niin, että hänen oli värvättävä jo ystävänsä mukaan puuhiin. Nykyään hänen säätiönsä toimittaa vuosittain 2 miljoonaa ruokakoria köyhille. Aika mahtavaa!

Nyt on itsellä myös sellainen olo, että tämän mahtavan ja positiivisen olonsa haluaa jakaa mahdollisimman monen kanssa. Kateus ja katkeruus romukoppaan! Aika näyttäköön, miten se tapahtuu ;))).

Pahoittelut, jos tekstit on sekavia, mutta on niin paljon ihania asioita pään sisässä, että niitä on vaikea saada sieltä loogisesti ulos!!! Olo on kai sama kuin pienellä lapsella jouluna: paljon uusia leluja, mutta niitä on niin paljon, että ei tiedä, millä leikkisi! Todella mahtava olo!

Mahtavat fiilikset!!!

2009-11-29T21:44:00.000+02:00

Räjäyttelyviikonloppu takana! Tunnelma jokseenkin kaikkensa antanut, mutta myös täynnä uskoa omaan juttuun! Seppo Tanhua on erittäin innostava ja mukaansatempaava kurssinpitäjä. Hän kertoo avoimesti omia, rankkojakin kokemuksiaan esimerkkeinä eri tilanteista. Olin jo ennen kurssia päättänyt, että tällä kertaa kuuntelen itseäni, toteutan itselleni tärkeitä asioita. En tee mitään, mikä ei itsestäni tunnu hyvältä, vain muita miellyttääkseni, vaan olen rehellinen niin itseäni kuin ympäristöänikin kohtaan. Silloin voin itse nauttia elämästäni ja niin nauttivat läheisenikin. Viikonlopun aikana tuo päätös vain vahvistui!!! Niin pitääkin tietysti tehdä.

Kurssi antoi työkaluja siihen, miten pysyä omissa päätöksissään ja tavoitteissaan. Useinhan kyllä tekee päätöksiä, mutta luopuu niiden tavoittelusta jossain vaiheessa vaikeuksia kohdatessa. Suosittelen lämpimästi osallistumaan räjäytysviikonloppuun, jos vähänkään on elämässään jossain risteyskohdassa, ajelehtii ilman päämäärää tai tehtävää tai jos ei oikein muuten nauti tämänhetkisestä elämästään. Sielunkumppanikin kurssilta löytyi, mahtavaa!

Tässä vielä erään aiemmin Sepon kurssille osallistuneen kurssilaisen juttu kurssista ja Sepon oma tarina siitä, kuinka tuli aloittaneeksi näiden kurssien pidon.

Onni

2009-11-21T19:30:00.001+02:00

Onni on avanto ja sauna
onni on villasukat ja villapaita
onni on tattariletut ja inkivääritee
onni on tässä.

Ja vielä Henrik Ibsenin sanoin:

Onko onni muuta kuin sitä, että olemme sopusoinnussa itsemme kanssa?

Niin, välillä sen sopusoinnun löytäminen vain on vaikeampaa. Voimme yrittää tutkia mihin koskee ja mistä puristaa. Voimme todeta oireet - rauhattomuuden, epäuskon, haluttomuuden. Useimmiten syytämme ympäristöä, vastoinkäymisiä ja kiirettä, vaikka syynä on oma suuntautumisemme: suuntaamme vaatimuksemme ulospäin emmekä sisäänpäin. Voimme palauttaa tasapainomme ja terveytemme parantamalla itse itseämme.

Iltaa kohden olo on rauhoittunut, aamupäivällä mielessäni kävi melkoinen myllerrys ja sekamelska: maailma on täynnä ihania asioita, mutta kuinka ehdin puoliinkaan tutustua! Nettiä selaillessani ja mielenkiintoisia blogeja lukiessani välillä meinaa iskeä stressi ja paniikki. Nyt kun olen vapaalla, haluaisin toisaalta säilyttää kiireettömän fiiliksen, mutta kun ei ehdi! Bloggaus tuntuu vievän mennessään!

Vaikka itsekseni totesin, että ilmeisesti minun tehtäväni on nyt etsiä ja löytää itseäni kiinnostavaa tietoa, päätin yrittää luoda itselleni aikataulut ja raamit, ettei kuitenkaan koko aikaa netissäkään roiku. Ulkoilu on muodostunut jo tärkeäksi ja tuntuu, että tukehdun hapenpuutteeseen, ellen pääse ulos. Ja miten kauniisti aurinko tänään paistoikaan.

Toisaalta pelkokin yrittää nostaa päätään: mihin tämä uusi aika onkaan minua viemässä? Vauhti tuntuu vain kiihtyvän ja mieli yrittää pysytellä vanhassa, tutussa ja turvallisessa. Sopivatko uudet palat entisen elämäni palapeliin vai sotkevatko sen täysin? Sen näyttänee aika...

Superruokaa ja "detoxausta"

2009-11-20T20:59:00.001+02:00

Tein tänä aamuna aika pirtsakan vihersmoothien. Monena aamuna olen sekoitellut raakasuklaata smoothieen, mutta nyt kaipasin jotain muuta. Täytyy sanoa, että onnistui ihan kivasti : ). Tässä resepti:

yksi omena
kourallinen auringonkukansiemeniä
kourallinen hampunsiemeniä.
1/4 tl vehnänorasjauhetta
kourallinen mustikoita
muutama mansikka
nippu lehtisalaattia
n. lasillinen suodatettua vettä

Teen smoothiet vanhalla kunnon Philipsin monitoimikoneella (siinä on siis taikinakoukut, tehosekoitin ja raastin samassa), jonka saimme mieheni kanssa kihlalahjaksi vuonna kuokka ja kirves. Hyvin tuo tuntuu edelleen toimivan (on saanut huilia kaapin perukoilla usean vuoden ajan).
On aivan mahtavaa ja ihmeellistä miten hyvän olon vihersmoothiesta saa ja miten PITKÄÄN se pitää nälän loitolla! Tuon smoothien nautin puoli 9 aikaan aamulla ja lounaan söin vasta noin 11:30. Pidempäänkin olisin pärjännyt, mutta päätin syödä ennen asioille lähtöä. Ja mikä parasta, nyt vasta ymmärrän, miten pienillä ruoka-annoksilla pärjään, kunhan syön täysipainoista ravintoa. Eikä taatusti tule ähky! Olen lisännyt huimasti erilaisten vihannesten, juuresten ja hedelmien syömistä ja vähentänyt radikaalisti punaisen lihan syöntiä. Kalaa ja kanaa edelleen olen jonkin verran syönyt. Leipää (ruis-) syön aivan satunnaisesti ja maitotuotteet olen korvannut lähes täysin siemenillä ja kookoskermalla. Jos jotain paistan, käytän siihen hiukan gheetä (kirkastettua voita).

Katselin äsken netistä Marian tämänviikkoisen ohjelman, jossa Olli kertoo elämänmuutoksestaan. Täytyy sanoa, että hän on kyllä kannustava esimerkki! Pakko päästä katsomaan ja kuuntelemaan superfood-luentoa ensi keskiviikkoiltana Tampereen yliopistolle. Tällaisista luennoista saa todella itsekin tsemppiä ja uskonvahvistusta. Haluaa itsekin kokeilla aina vain uutta ja uutta. Ehdottomasti haluan syödä enemmän goji-marjoja, jos ne kerran nuorentavat! Ja mikä parasta - tämä "aate" vain leviää ja leviää.

Raivasin tänään kylppärin kaapista melkoisen kemikaalicocktailin! Kassillinen puoliksi käytettyjä rasvoja, voiteita, meikkejä, hiuslakkoja ym ym. Jätin jäljelle vain hiljattain hankkimiani luonnonmukaisia ihonhoitotuotteita. Olen käyttänyt pari viikkoa Dr Hauschkan puhdistusmaitoa ja kokemukset ovat hyviä. Tuoksu on ihana ja iho lähtee puhtaaksi. Pari päivää sitten ostin saman valmistajan klassikon: ruusupäivävoiteen sekä Weledan ruususaippuan. Päivävoide oli aika hintava, mutta toivottavasti hintansa väärtti! Jos muistan, voin jossain vaiheessa kertoa kokemuksiani. Mutta kylläpä näitä on jo monessa blogissa kehuttukin.

Menin ennen pimeän tuloa kävelylle lähimetsään, pehmeä sade antoi iholle mukavan kosteutuksen ja hoidossa oleva naapurin koira iloa omalla touhukkaalla juoksentelullaan.

Loppuun vielä ajatus motivaatiosta. Näinhän se on, ei motivaatiota voi aina selittää, se vain on.

Motivation

"I want to do it because I want to do it."
-Amelia Earhart

Sometimes motivation cannot be explained. It simply is. Maybe it's how we are guided in our spiritual growth. We each have our own road to travel, and we're making decisions which way to turn all the time. We're motivated to keep going, to see what is around that next corner.
-Lissa Coffey

Räjäyttelyä

2009-11-18T06:50:00.000+02:00

Heräsin kuudelta - aivan pirteänä! Mietin, alanko meditoida vai asetunko koneen ääreen. Levoton mieli ei osannut nyt asettua meditoimaan, olo on aika jännittynyt (seuraavassa kappaleessa varmasti jännityksen syy),joten päädyin tähän hetkeksi. On erittäin mukava päivä tiedossa: rakas ystävä tulee aamupäivällä kylään. Olemme löytäneet hänen kanssaan toisemme uudelleen nyt kun minun ei tarvitse olla työn takia koko ajan kiireinen ja stressaantunut.Hän on niitä harvoja ihmisiä, joiden kanssa pystyn keskustelemaan ns. "henkeviä".

Maksoin juuri ilmoittautumismaksun Tanhuan Sepon Räjäytä tietoisuutesi -viikonloppuun ja sydän pamppailee rinnassa siihen malliin, että on tapahtumassa jotain uutta ja ihmeellistä. Olen kuullut tuosta kurssista ja sen tehosta, mutta nyt vihdoin pääsen itse paikan päälle osallistumaan - enkä malta pysyä housuissani!!! Postaan tunnelmistani lisää kurssin jälkeen.

Mutta nyt keittelemään juuressosekeittoa ystävälle!

Ayurveda ja Reiki

2009-11-17T09:23:00.000+02:00

Kävin eilen ayurvedisessa päänhieronnassa täällä. Kerran aiemminkin olen ollut ja voin sanoa, että tuntemukset sen kuin vain syvenevät. Nyt rentouduin niin hyvin, että torkahdin muutaman kerran hoitopöydälle ja voin sanoa, että vastaavaa ei ole sattunut IKINÄ missään muussa hieronnassa. Hoidon jälkeen on kummallakin kerralla muutenkin tosi rento olo, tuntuu, että ei oikein saa sanaa suustaan eivätkä aivot toimi kunnolla. Sain onneksi hetken istua ja jutella ja juoda kehotyyppini mukaista Kapha-teetä, jotta ei tarvinnut saman tien lähteä ajamaan kotiin.

Parasta näissä luontaishoidoissa onkin juuri kiireettömyys ja ihmisen aito kohtaaminen. Tulin terveyskeskuslääkärillä viime talvena tosi ahdistuneeksi, kun lääkäri tuskin katsoi minuun, kysyi pikaisesti vaivani (flunssa) ja alkoi näpytellä tietokoneeseen reseptiä. Ei tainnut mennä vastaanotolla kymmentä minuuttia.Lähdin kotiin ja heitin reseptin roskiin.

Olen muutenkin todella onnellinen, että humpsahdus oravanpyörästä antaa minulle aikaa löytää itsestäni esiin se oikea minä ja sen myötä löytää ihmisiä, joiden parissa viihtyy, siis samanhenkisiä, samalla tavalla asioista ajattelevia kanssakulkijoita. Edellisen kerran, kun otin irtioton oravanpyörästä vuorotteluvapaan muodossa pari vuotta sitten, tutkin myös todella paljon kaikenlaisia vaihtoehtoja, mitä voisin alkaa "isona" tehdä. Silloin löysin Reikin, josta enemmän tietoa näiltä sivuilta. Saamani koulutus pohjautuu siis alkuperäiseen Mikao-Usuin Reikiin. Reikihoitajaksi kurssittautuminen on nopeaa ja suhteellisen edullista, siksi kai siihen päädyinkin. Vaikka en suuremmin ole ulkopuolisia ehtinyt hoitaa, alussa "reikitin" kyllä innokkaasti omia perheenjäseniä ja lähisukulaisia. Olen kuitenkin pitänyt energioiden virtausta yllä hoitamalla joka ilta itseäni nukkumaan mennessäni. Olen todella kiitollinen, että saan välittää tätä mahtavaa universaalia energiaa ja toivonkin, että nyt kun aika alkaa olla kypsä, saan alka käyttää tätä lahjaani ihmisten auttamiseksi. Kävin myöhemmin myös Reiki II -kurssin, jolla opitaan Reikin symbolit ja Reikin käyttö aikaan ja paikkaan sitoutumattomana ( ns. kaukoreiki).

Kävin eilen hierontareissulla myös kirppiksellä (kuinkas muutenkaan) ja löysin kuin löysinkin itselleni farkut - hinta 6 euroa : ). Olen sen verran laihtunut, että entiset (täältä ostetut) alkoivat jo roikkua päällä enemmän tai vähemmän aistikkaasti.

Hiljaisuus

2009-11-11T15:46:00.007+02:00

Uusimmassa Voi hyvin -lehdessä oli mielenkiintoinen juttu hiljaisuudesta. Se osui ja upposi tämänhetkiseen mielialaani täysin. Lainaan tähän jotain pätkiä jutusta.

"Entä jos olisit hetken aivan hiljaa? Hiljaisuus vaikuttaa mielen lisäksi fyysisellä tasolla, etenkin jos lepohetken viettää luonnossa. Suomen luonnonsuojeluliiton hiljaisuusaiheisten nettisivujen mukaan hiljaisuus vähentää stressioireita, parantaa keskittymiskykyä ja unenlaatua sekä laskee verenpainetta. Kun kuuntelet hiljaisuuden viestiä, tutustut siihen, mitä sinussa tapahtuu juuri nyt.

Oman hiljaisen maisemansa löytää etsimällä. Luontoon suosittelee menemään myös luovuusguru Julia Cameron. Hänen mukaansa kävelymeditaatio on tehokas keino hiljaisuuden kokemiseen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti vain kävelyä, kävelyä yksin ja ympäröivää luontoa aistien. Kaksikymmentä minuuttia päivässä riittää. Hiljaisuus on yksinkertaista, niin ovat myös keinot sen löytämiseen.

Vinkit hiljaisen päivän viettoon:

Pidä televisioton ja radioton päivä.
Uppoudu hiljaisuuteen hyvän kirjan seurassa.
Vaali saunarauhaa.
Sytytä kynttilä, takkatuli tai nuotio.
Valitse luonnossa liikkuessasi kuunneltavaksesi luonnon omat äänet.
Löydä kaupunkien hiljaiset keitaat: suojaisat sisäpihat, museot, taidenäyttelyt, kirjastot ja kirkot.
Valitse hiljaisen kävelyreitti: puistojen siimekset, merenrannat ja hautausmaat.
Laita matkapuhelin äänettömälle tai värinähälytykselle.
Vähennä työpaikalla taustamelua, kuten radion ääntä.

Lähde: Suomen luonnonsuojeluliiton, Kuulonhuoltoliiton ja Suomen Ladun ohjeet vuosittain vietettävää hiljaisuuden päivää varten."

Tavallaan itsestäänselvyyksiä, mutta toisaalta niin kaukaisia asioita nykypäivän hälyn ja kiireen keskellä. Tällaisia asioita arvostan myös itse suuresti. Hyvin harvoin yksin ollessani kuuntelen edes radiota.

Onnellinen elämä

2009-11-10T17:57:00.003+02:00

"Onnellisen elämän salaisuus piilee pehmeässä mukautumisessa muutoksiin." James Stewart

Kävin tänään kampaajalla. Olin hennannut (lue: ystävä hennasi) hiukseni pari viikkoa sitten ja kampaaja vain pesi ja leikkasi. Olipa piristävä käynti! Kampaajalla käynti on kuin olisi "oikealla" terapeutilla, kampaajan kanssa tulee puhuttua hyvinkin henkilökohtaisia asioita. Hän on yleensä vielä niin positiivinen, että sieltä lähtee joka kerta uudistuneena, ei vain ulkoisesti vaan myös sisäisesti! Juteltiin myös kutomisesta, sen harrastuksen olen täysin unohtanut ainakin 25 vuodeksi! Pitäisiköhän elvyttää taas?? Vähän innostuinkin, kun kampaajani kertoi kuinka helppoa ja mukavaa se on. Hän onkin himokutoja : ). Vein tänään aamulenkin jälkeen anopille vanhoja villasukkiani korjattavaksi, hän on myös todella kätevä käsistään. Lupasi kutoa vanhoihin varsiin uudet jalkaterät, ne kun ovat melkein puhki kuluneet. Kiva juttu, ei tarvitse heittää sukkia menemään, kun varret ovat vielä ihan hyvät.

Kävin samalla reissulla etsimässä huonekalukirppikseltä pojan huoneeseen vuodesohvaa, mutta ei tällä kertaa onnistanut. Tarkoitus oli myös etsiä pikkujoululahjoja, mutta aika loppui kesken.

Hei, tämä ajatusten työstäminenhän on tosi mukavaa! Pitää neuvoa myös yhdelle hyvälle ystävälle, joka on muuten kirjoitellut, mutta ei blogia.

Kävelyllä

2009-11-10T12:23:00.007+02:00

Tänä aamuna lähdin kävelylle metsään ja metsäteille. Kuinka kaunista siellä olikaan! Näin matkalla hirven, oravan, ketun ja jonkin pienen piipertäjänkin jäljet. Ja miten taiteellisesti heinät törröttivät lumen alta ja pieni pihlaja esitteli kahta jäljelle jäänyttä, ruskettunutta lehteään. Olisipa ollut kamera mukana! Alla kuva parin vuoden takaa lokakuulta.

Juuri kun vähän alakuloisena mietin paria viimeksi kulunutta, erittäin stressaavaa vuottani työelämässä kyynelten vieriessä poskilleni, lehahti läheiseen puuhun töyhtötiaisparvi iloisesti tirskuttaen. Lennähtelivät oksalta toiselle touhuisssaan. Niitä katsellessa alakulo vähitellen hellitti ja muistin taas, kuinka rikasta elämää saankaan nyt viettää. Ja ennen kaikkea muistin, kuinka haluan opetella katsomaan eteenpäin, murehtimatta menneitä. Luonnolla on kummallisen tervehdyttävä vaikutus.

Tällä hetkellä olen aikamoisessa sekavuuden tilassa, mutta uskon, että kirjoittamalla pystyn paremmin jäsentelemään ja järjestämään ajatuksiaan. Olen viimeksi pitänyt päiväkirjaa joskus teini-iässä. On kummallista, miten mielestä katoavat ne mietteet, joista haluaisi kirjoittaa, kun istuu koneen ääreen. Tänäänkin ulkona kävellessäni sain "hienoja" ideoita blogiin, mutta sinne ne jäivät ulos!

Mistä alkaisin?

2009-11-09T13:27:00.000+02:00

Reilu viikko sitten tulin saneeratuksi globaalin suuryrityksen palveluksesta. Työskentely yrityksessä ahdisti minua jo usean vuoden ajan, joten irtisanominen oli minulle itse asiassa onnenpotku! Tunteet ovat tietysti vaihdelleet laidasta laitaan, haikeudesta iloon, hämmennyksestä varovaiseen vapauden tunteeseen. Päällimmäisenä on kuitenkin varmuus siitä, että asiat järjestyvät ja nyt pääsen toteuttamaan pitkäaikaisia haaveitani.

Uuden elämänvaiheen innoittamana päätin kokeilla blogin pitämistä. Kirjoitan lähinnä itselleni, mutta jos blogi antaa jollekin muullekin jotain, sehän on vain plussaa. Ajan oloon oppinen käyttämään kaikkia tarjolla olevia työkaluja tehdäkseni tästä vähän mielenkiintoisemman!

Ravintoasiat ovat jo pitkään kiinnostaneet minua. Opiskeluaikana (noin 25 vuotta sitten...) ryhdyin itsekin kasvissyöjäksi, mutta lasten myötä palasin sekaravintoon ja kokkasin lapsillekin jauheliha- ja makkararuokia, lähinnä omasta epävarmuudesta ja osittain ympäristönkin painostuksesta johtuen. Myöhemmin olen seikkaillut välillä sekaravinnon, kasvisruokavalion ja VHH-ruokavalion välillä, etsien tietä hyvään oloon. Kasvisruokavalion noudattaminen on aiemmin tuntunut työläältä puutteellisten tietojen vuoksi. VHH-ruokavalio tuntui ensiksi sopivan, mutta ylenpalttinen lihan, rasvan ja kananmunien syönti alkoi maistua puulta ja painokin vain nousi. Huomautan, että tuota ruokavaliota voi tietysti noudattaa maltillisemminkin, ei tarvitse olla niin yltiöpäinen kuin minä olin! VHH-ruokavalion ansiosta vatsani oli aivan loistavassa kunnossa, mutta jokin siinä kuitenkin tökki ja teki mieli etsiä jotain muuta.

Tällä hetkellä ravintoasioista elämässäni ykkönen on ehdottomasti AYURVEDA. Sen opit on helppo sisäistää ja ovat kovin järkeenkäypiä. Koska me ihmiset olemme niin erilaisia, eihän voi ollakaan, että jokaiselle meistä sopisivat samat ravinto- ym suositukset. Ayurvedasta olen ollut kiinnostunut jo muutamia vuosia, mutta ayurvedista ruokavaliota en ole aiemmin kokeillut. Viime kesänä johdatuin lukemaan Heidin Quinoaa-blogia, ja siitä alkoikin mielenkiintoinen polku!

Olen nyt syksyllä käynyt Heidin ayurvedisessa kehotyyppianalyysissa, joka paljasti minut Kapha-Vataksi. Sain häneltä myös kehotyypilleni sopivia ruokavalio-, meditointi- ja joogaohjeita. Parhaiten olen toistaiseksi noudattanut ruokavalio-ohjeita, soveltaen kylläkin, ja huomannut energioitteni nousseen huimasti. Olo on keventynyt ja mieli on kirkastunut. Aamuisin olen nauttinut Kapha-teetä ja vihersmoothieita, joiden avulla pärjään helposti lounasaikaan. Parasta on, että koko ajan on kevyt olo! Painokin on pudonnut muutaman kilon.

Olen myös käynyt Heidin kokovartalohieronnassa kaksi kertaa ja kerran päähieronnassa. Kokovartalohieronta toi pirteän ja energisen olon ja ensimmäisen kerran jälkeen näin pitkästä aikaa unta useita vuosia sitten kuolleista lähisukulaisista. Oletan, että tukoksia lähti avautumaan. Päähieronta oli myös upea kokemus. En olisi uskonut, että pelkkä pään ja hartioiden käsittely saa aikaan niin rentoutuneen olon: en ole koskaan aiemmin ollut hierontapöydällä niin lähellä nukahtamista. Rento ja väsynyt olo jatkui myös seuraavina päivinä ja uskon, että kehoni kertoi siten levontarpeestaan.

Ai niin, tänään löysin kirppikseltä 2 kivaa sohvatyynyä, maksoivat yhteensä 5 eur!